Yleensä mä syön aamupalan kotona klo 8 ja menen töihin klo 9. Lounaalle mennään yleensä jo pian klo 11 jälkeen eli heti kun ekalle porukasta tulee nälkä. Hyvää tässä on se, ettei ruokailuväli pääse venymään liian pitkäksi ja lounaalla on helppo syödä järkevästi vain nälkäänsä. Ongelma tässä puolestaan on se, että lounaalla on helppo syödä vähemmän ja vähemmän ja vähemmän, kunnes syönkin jo liian vähän. Sit iltapäivällä nälkä äityy niin pahaksi, ettei mikään tavallinen välipala riitäkään ja olen vallan raivonälässä, kun pääsen kotiin! Illalla ei sitten ole kovinkaan paljon toivoa pysyä järkevissä murkinoissa.
Eli lounaalla pitää syödä tarpeeksi, muttei liikaa. Se ei aina ole helppoa, etenkin kun ruokalan pöperöistä ei päällepäin näe, kuinka kalorikkaita ne ovat. Kun mulla tosiaan on täysin järki tallella siinä vaiheessa päivää niin voisin hyvinkin ottaa ruokaa tasan optimaalisen määrän. Esim. jossain lihakastikkeessa voi teoriassa olla mitä tahansa 100 ja 200 kalorin väliltä /100g. Haluaisin ottaa sitä vaikkapa 400 kalorin edestä, mutta kun ei voi tietää, onko se sitten 200g vai 400g. Siinä on aika iso virhemarginaali. Voi päätyä kauhunälkään tai syömään liikaa. Kauhunälän ongelman jo selostinkin. Liikaa syöminen ei olisi ongelma, jos nälänsäätely toimisi moitteettomasti ja kertoisi, ettei runsaan lounaan jälkeen tarvita välipalaa. Mulla on valitettavasti joku bitti poikittain ja iltapäivällä on aina (muka?) nälkä. Jos ei muuten niin vähintään siksi, että töissä on tylsää ja muutkin syö jotain. Tai sitten en vain ole varma, onko mulla tulossa liian kova nälkä ennen kotiinpääsyä vaiko eikö, eli pitäiskö syödä isompi vai pienempi välipala just tänään.
Eihän tossa nyt suurta vahinkoa yhtenä yksittäisenä päivänä pääse syntymään, mutta kun samat asiat toistuu viitenä päivänä viikossa niin vaikutus summautuu. Ja kun virhe kumpaan tahansa suuntaan (syön sitten liikaa tai liian vähän) johtaa aina lihomiseen (joko suoraan tai kieron ketjureaktion kautta) niin näihin asioihin pitää kiinnittää huomiota suhteettoman paljon. Välillä tunnen itseni kamalaksi ruokanatsiksi. Välillä menetän uskoni, että ikinä oppisin syömään sopivasti.
Ensinäkemällä ratkaisu tuntuu ilmiselvältä: Syö töissä varmasti tarpeeksi, että vältyt kauhunälältä ja mässäilyltä illalla. Syö illalla vain nälkään, eli vähemmän, jos päivällä on tullut syötyä enemmän. Toi vaan on helpommin sanottu kuin tehty. Illalla mulla ei enää ole järki kädessä samoin kuin lounaalla. Väsyttää, nälättää, tekee mieli, annoskateus iskee, en halua olla ilman mitään, kun siippa syö kaikenlaista ja monet sapuskat vielä tulee diskreetin kokoisissa erissä, enkä mä vaan pysty jättämään ruokaa lautaselle ja heittämään sitä roskiin, jos en ole edes kunnolla täynnä. Vaikeeta tää syöminen ;)
Ensinäkemällä ratkaisu tuntuu ilmiselvältä: Syö töissä varmasti tarpeeksi, että vältyt kauhunälältä ja mässäilyltä illalla. Syö illalla vain nälkään, eli vähemmän, jos päivällä on tullut syötyä enemmän. Toi vaan on helpommin sanottu kuin tehty. Illalla mulla ei enää ole järki kädessä samoin kuin lounaalla. Väsyttää, nälättää, tekee mieli, annoskateus iskee, en halua olla ilman mitään, kun siippa syö kaikenlaista ja monet sapuskat vielä tulee diskreetin kokoisissa erissä, enkä mä vaan pysty jättämään ruokaa lautaselle ja heittämään sitä roskiin, jos en ole edes kunnolla täynnä. Vaikeeta tää syöminen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti