Toisekseen pyörä on aikamoinen hötkäle. Etuhaarukka kääntyy todella helposti. Kukaan ei pystyis ajamaan tuolla ilman käsiä. Itse en uskalla ajaa edes yhdellä kädellä muutamaa sekuntia kauempaa. En tiedä johtuuko tää ominaisuus rungon pienuudesta vai haarukan rakenteesta vai mistä...
Kolmanneksi tiukassa kurvissa ei voi polkea, koska varpaat osuu lokasuojaan. En tiedä riittäiskö tuo polkimen ja lokarin välinen tila jollekin 37 kengälle, mutta mun 43 kanootilla ei oo toivoakaan. Tavallisissa mutkissa hötkälepyörää ei onneksi tarvii kääntää noin paljon, mutta ongelma tulee esiin aina, kun suojatien jälkeen pitää kääntyä 90 astetta pyörätielle. Tilanteeseen saa varautua tarkasti ja etukäteen miettiä, millä hetkellä polkaisee. (Pumpumkattikengät on muuten aika huonot pyöräilyyn, kun niissä on niin pehmeet pohjat.)
Neljänneksi ketjujen/ lahkeiden suojana oleva "levy" on liian pieni. Kaikki lahkeet menee aina ketjurasvaan ja vähänkään löysemmät lerpakkeet kiertyy rullalle ketjujen väliin. Yhdet jumppahousut tulivat maallisen matkansa päähän tän pyörän ansiosta. Eli tällä kulkupelillä ei kuljeta minnekään, missä tarvii olla puhtaat housut (tai kesällä puhdas iho ;)
Pieni riesa on myös "integroidun" lukon puute. Nyt joudun roudaamaan mukana tota hillitöntä kettinkiä. Se on varmaan paljon turvallisempi, mutta niin hankala, että olisin valmis ottamaan riskin.
Pyörän paras ominaisuus on polkemisen keveys. Usein tuntuu siltä, että mä poljen puolet vähemmän kuin joku toinen vieressä samaa vauhtia etenevä. En mä silti nopeammin perille pääse, koska en uskalla ajaa kovaa. Mulla on hitaat refleksit ja liikenteessä voi tulla eteen yllättäviä tilanteita ja tiessä voi olla yllättäviä röykkyjä. Alamäissä jarruttelen melkein aina ja ylämäissä vauhti haihtuu vähäisestä harjoittelusta johtuvaan polkukunnon puutteeseen. Ja se vähäinen harjoittelu johtuu tietenkin huonosta pyörästä :D
Viime kesänä jo pohdin uuden pyörän ostoa, mutta pyörien hinnat tuntui turhan korkeilta mun vähäiseen käyttööni nähden. En usko käytön kovin massiivisesti lisääntyvän, vaikka pyörä olisi täydellinen. Silti pohdin samaa asiaa taas. Ehkä rahaakin suurempi ongelma on se vaiva, kun pitäis selvittää, minkälainen pyörä tarkalleen olis hyvä, mistä se kannattais ostaa ja mitä siitä vois maksaa. Ostaminen on stressaavaa, kun en halua ostaa huonoa, itselleni vääränlaista tai liian hienoa ja kallista! Todennäköisesti olen laiska ja suhaan tällä pyörällä kunnes se lahoaa käsiin ;)
Tuon vikalistan jälkeen kyllä marssisin fillarikauppaan saparo suorana.
VastaaPoistaAjattele asia niin, että vaikka uudet pyörät maksaa paljon niin sehän kestää sulla vaikka loppuiän, kun et paljoo kurvaile ;) Siis halvaksi tulee ja kivempi polkea hyvällä pyörällä ne vähäsetkin matkat kuin tapella tuon kanssa :)
Ehkä jos menisin salaa, enkä kertois siipalle mitään... Sehän on sellanen tekniikkahullu, ettei sen vaimolla voi olla tavallinen pyörä vaan pitäis olla vimpan päälle uusinta ja hienointa teknohapatusta, jota mä en sit osaa käyttää tai rikon heti tai muuten vaan siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä - jos ei muuten niin hintalapussa ;)
VastaaPoistaJuu, kannattaa hiipiä kauppaan ihan yksin, että tunnistat ostoksen vielä pyöräksi kotiin tullessa :D
VastaaPoistaSun pitäisi lähettää jätkä Handymanin oppiin. Vaikka Handyman onkin semmoinen tekniikkavelho, niin se ymmärtää kyllä vastata kysyjän tarpeeseen. Eli itselleen se kyllä ostaa hienoimman mahdollisen pyörän jos haluaa, mutta jos mä sanon, että tarvitsen tavallisen pyörän, jossa on jalkajarru, mukava satula ja 5-7 vaihdetta, niin mulle etsitään semmoinen, vaikka se oliskin Handymanin mielestä ihan kamala. Kyllä myös sun siipan pitäis alkaa ymmärtää tää.
VastaaPoista