Oppikirjaesimerkki

Yleensä mä otan töissä lounaalla jälkiruuan sijasta hedelmän ja syön sen sit iltapäivän kahvitauolla. Valinta on melko helppo, sillä meidän jälkkärit ei ole kovin kummosia - niitä perinteisiä kiisseleitä etc. Kun on tarjolla jotain hyväksi havaittua tai uutta kiinnostavaa, otan jälkkärin ja usein se on kuitenkin pieni pettymys. Ensinnäkin kunnon ruuan jälkeen makea ei maistu yhtä hyvältä kuin vähän nälkäisenä. Toisekseen makea ei maistu yhtä hyvältä aamulla/päivällä kuin iltapäivällä/illalla. Kolmanneksi se on kuitenkin sen saman kiisselikokin tekemää ;)
Tänään oli jälkkärinä pasharahkaa, jota halusin ehdottomasti maistaa ja se olikin yllättävän hyvää. Lounaan jälkeisen palaverin jälkeen tunsin vahvaa makeanhimoa, jota aioin tyydyttää kahvilla, mutta bongasinkin taukohuoneesta isättömiä mokkapaloja ja söin sellasen. Myöhemmin iltapäivällä oli vielä perjantaipulla-tauko ja ihan pienen hetken harkitsin pullan skippaamista, mutta enhän mä sellaseen pysty, kun muutkin syö.
Siinä sitten kupu pinkeenä ihmettelemään: Miten tässä näin kävi?
Sokerihommat lähtee niin helposti lapasesta, että sen ekan herkun syömistä kannattaa harkita kolmeentoista kertaan! Päivällä töissä ongelma on vähän pienempi kuin vapaa-ajalla, mutta kyllä täälläkin saa olla tarkkana ja syödä porkkanaa! Voi tulla vielä tuskaset paikat, kun kohta pitäis pystyä polkemaan pyörää tuolla kellarin salilla ;)