Tänään oli niin kaunis päivä, kun katseli vain taivasta, mutta maassa on edelleen sitä samaa inhaa paskaa kuin ennenkin, joten ainut mahdollisuus oli painua duunin kellariin polkemaan spinningpyörää. Aloittelin ihan rennosti ja mukavasti ja sopivasti remppatauon jälkeen. Väsymys väistyi ja fiilis nousi ja viime minuuteilla Kat De Lunan Run The Show sai mut innostumaan ihan täysii!!! Syke nousi suht helposti yli 180:n ja siitä innostuneena koitin nostaa niin ylös kuin saan. Sain 188, joka on mukavasti myös mun laskennallinen max, 220-ikä. Silloin tällöin on tullut kokeiltua vastaavaa ja joskus olen jäänyt alle 180:n ja joskus päässyt vähän yli, mutten edes muista milloin viimeksi olisin päässyt näin korkeelle.
Toimiiko tää homma silleen, että sykkeen saa nostettua oikeeseen maksimiin vain hyvin palautuneena? Koska normaalistihan mä en koskaan ole täysin palautunut, kun en pidä pitkiä taukoja liikunnasta muuten kuin sairaana, jolloin ei myöskään palaudu. Vaikka remontti ja muutto oli rankka homma niin tuskin se kuitenkaan niin paljon kunnon päälle otti, ettenkö olis siitä jo täysin palautunut, kun viime viikolla en urheillut yhtään vaan lähinnä lahnailin. Eli sydänkin jaksaa vetää maksimit vain hyvin palautuneena... makettaa sensee.
Vuosi sitten ostin jenkkireissulta farkut, jotka osoittautui käytössä todella hyviksi. Olivat mukavat, pehmeät ja hyvin istuvat. Käytin niitä melkosen paljon. Niinpä ne kului haaroista puhki ja ennen muuttoa heitin ne roskiin. Yllättäen pakatessa kaapin perältä löytyi tilalle uudet, ihan ok istuvat pökät. Valitettavasti vaan ne on hautautuneet kaapin pohjalle siksi, että ne oli liian isot. Nyt vähän jyrsii ottaa ne takas käyttöön, kun ne on taas sopivat ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti