Jassoo, mitäs sitä tänään turisis?

Eilen oli sellanen nälkäpäivä, että oksat pois :(
Tänään vietettiin äitienpäivää, kun porukat oli viikonloppuna mökillä. Vein äitin Sellon Carlitokseen syömään ja se oli ilmeisen onnistunut lahja. Ainut ongelma oli hinta, jota äiti päivitteli joka käänteessä, eikä melkein kehdannut tilata lasillista viiniä pihvinsä kanssa, kun se maksoi 8,50. Mulle hinta ei ollut ongelma - mä olen käynyt ravintolassa tällä vuostuhannella ja tiedän, missä hinnoissa touhu liikkuu ;)
Näillä eväillä voi kyllä unohtaa toiveet uuman kapenemisesta... Kauheen hankalaa, kun musta tuntuu, että jos syön vähemmän niin se menee niin äkkiä siihen, että syönkin liian vähän, mistä seuraa kauhunälkä ja järjetön liiallinen syöminen. Jos en syö vähemmän niin enpä sitten laihdukaan, tietenkään. Onko oikeesti niin, että ruokien punnitseminen, kalorien laskeminen ja täydellinen ruokanatsismi on ainut tapa pystyä syömään niin vähän vähemmän, ettei se johda kauhunälkään?
Protestoin! En suostu! Joku muu keino on pakko olla!
Patrik Borgin ruokavalio-opit on mun mielestä teoriassa kaikkein uskottavimpia, järkevimpiä ja terveellisimpiä, mitä tästä nykymaailman dieettiviidakosta löytyy. Teoriassa. Käytännössä niitten toteuttaminen onnistuneesti tuntuu olevan aivan mahdotonta. Ei ole mahdollista syödä rennosti ja vapautuneesti ja syyllisyyttä tuntematta, mutta silti niin kevyesti, että siinä laihtuisi. Se olisi kuitenkin se ainut oikea tapa syödä, jotta painonpudotus olisi pysyvää ja uudet ruokatavat mielekkäät ja luontevat koko loppuelämän tähtäimellä.
Pirskatti, kun ottaa pannuun! Mä haluan laihtua järkevästi ja pysyvästi ja ilman, että joudun luopumaan normaalista elämästä tai olemaan nälässä. Onko se nyt liikaa vaadittu?

Loma- vs. arkisyöminen

Eilinen karmea ruokarytmi toi mieleen sen, miten me syödään lomalla: ihan mitä ja miten sattuu!
Lomamatkoilla mä en kuitenkaan yleensä liho vaan jopa laihdun. Syykin on helppo keksiä: lomalla on paljon kivaa tekemistä, jolloin nälkää ei aina ehdi huomatakaan, eikä tule syöpöteltyä ajan kuluksi tai väsymykseen, kuten tylsässä ja univajeisessa arjessa tuppaa tekemään.
Laihduttajia aina kehotetaan syömään monta pientä ateriaa päivässä. Mun lomaruokailut on jotain ihan muuta. Voi olla esim. 2 isoa mättöä, tai 1 iso mättö plus 2 pientä herkuttelua, tai 3 normaalia kunnon ateriaa päivässä. Pointti on siinä, että silloin kun syödään niin syödään kans kunnolla, kun taas muina aikoina ei syödä, eikä edes ajatella syömistä.
Miten tätä voisi soveltaa arkena?
Arkeen pitäis saada niin paljon kivaa tekemistä, ettei ehdi eikä tee mieli syödä liikaa.
Arjesta pitäis saada pois kaikki tylsät hommat, joista selviytyy lähinnä seuraavan ruokatauon voimalla ;)
Helpommin sanottu kuin tehty siis...

Siippa teki eilen lomavideoita. Uskomatonta, että siitä on jo kolme kuukautta! Videosta voi muuten tarkkailla omaa ulkonäköään paljon tarkemmin kuin pelkistä valokuvista. Totesin jälleen, etten mä omaan silmään tuskasen lihavalta näytä. Tuska alkaa vasta, kun pitäis mahtua vaatteisiin - joko omiin vanhoihin tai kaupasta ostettaviin...

Nakke Nakuttaja ja Tikkatukka Universal Studiosilla

Treenipäiväkirjan puolelta kerrottakoon, että heitin taas puolentoista tunnin kävelylenkin, jonka muassa tein 6*40 askelkyykkyä, joista viimeisen sarjan aivan upean valkovuokkomeren keskellä :) Melkonen jano tuli. Harmi etten ole koira, enkä voinut lipittää vettä kimaltavan kirkkaista puroista ja lätäköistä ;)

Muhkea 33 prosentin parannus!

Viime viikkoiseen penkkitulokseen nimittäin. Silloin nostin 3 toistoa 65 kilolla ja tänään jo 4 toistoa. Yksi toisto lisää ei kuulosta paljolta, mutta 33% parannus on jo ihan toista maata :D
Kolmessa seuraavassa sarjassa meni enää 3 toistoa ihan täysin omin voimin. Viime viikolla nekin meni vähän huonommin. Ojentajat oli selvästi heikoin lenkki tänään, kuten osasin odottaakin. Jotenkin kummasti ne väsyy leuanvedossa, vaikkei sitä tehdä ojentajilla. Turha siis odottaa kovia penkkituloksia, jos tekee leukoja kolmesti viikossa. Penkin jälkeen tein vatsoja ja naisten punnerruksia vuorotellen. Jotenkin ne ojentajat oli ihan kummallisella tavalla voimattomat - kädet meinas vaan pettää alta, vaikkei lihaksissa ollut sitä "tuntumaa" tai poltetta. En jaksanut edes 15 toiston sarjoja ilman pientä välilepoa!

Salin jälkeen yksi asia johti toiseen ja lopulta saatiin ruokaa vasta ihan liian myöhään. Sitä upposkin sitten ihan liian paljon plus jälkiruoka. Kotona kellahdettiin sänkyyn mahojemme viereen "lepäämään". Äsken just kampesin itseni ylös. Valitettavan usein sattuu näitä ruokailukatastrofeja. Edellisestä on vasta kaksi viikkoa. Silloin jäi aamupala välistä ja olin koko päivän nälän riivaama ja kiukkuinen. Mulle näitä käy lähes yksistään viikonloppuisin, kun yritetään sovittaan mun ja siipan aikataulut ja ruokatarpeet yhteen. Arkisin olen paremmin vapaa syömään silloin, kun itse haluan. Tiedän homman menevän just toistepäin monilla. Luulen tän mun ongelman olevan kuitenkin helpommin ratkaistavissa. Pitää vaan olla paremmin kartalla omista tarpeistaan  ja sanoa asiat ääneen, eikä olettaa mitään, sekä ymmärtää siipan aikakäsitystä, jossa "ihan nopee juttu" voi tarkoittaa mitä tahansa kymmenestä minuutista neljään tuntiin ;)

85,8 kg

Tän aamun punnitustulos oli siis tasan puoli kiloa vähemmän kuin viikko sitten. Suoraan oppikirjasta! Mähän olen aina ollut mallioppilaspinko ;) Ei vaan oikeesti, helppohan sitä on puoli kiloa tiputtaa, kun edellinen punnitus oli niin pian synttärien ja Vapun jälkeen ja tää punnitus taas tavallisen arkiviikon jälkeen. Nyt ne haasteet vasta alkaa!

Jos en olis vannonut perjantaipunnituksen nimeen niin olisin varmasti syönyt eilen peliä katsellessa jotain muutakin kuin naposteluporkkanoita. Jälleen kerran pakko sanoa, että mä olen onnekas, kun tykkään myös terveellisestä napostelusta. Porkkana on herkullista. Väsyneenä olis kyllä maistunut moni muukin murkina ;)

Toisaalta en halunnut syödä mitä tahansa senkään takia, että mä söin iltaruuaksi Harakanpesässä kana-caesarsalaatin ja halusin tarkkailla saanko siitä ilmavaivoja eli onko niitten kastikkeessa ksantaanikumia. Jos olisin syönyt jotain epämääräistä illalla niin ei vois yhtään sanoa, mikä aiheuttaa mitäkin. Nyt voin sanoa, että kyllä se salaatti jotain aiheutti, muttei kamalan pahasti. Eli sitä voi syödä, jos lähitulevaisuudessa ei ole tiedossa mitään ihmeempää, kuten koko päivän istumista palaverissa.

Jos jollain on norsun muisti niin saattaa vielä muistaa, kun multa meni hermo ilmavaivojen kanssa maaliskuussa. Juttelin ravintoneuvojan kanssa ja otin kokeiluun fodmap-ruokavalion sekä skarppasin jälleen ksantaanikumin (E415) välttelyn kanssa. Helpotus oli välitön ja olin onneni kukkuloilla - paitsi että ruokavalio oli sen verran rajoitettu, ettei sitä pysty pidemmän päälle ylläpitämään. Siksipä olen yrittänyt tässä vähitellen kokeilla eri ruokien sopivuutta mun vatsalle. Touhu on niin hidasta ja epämääräistä, ettei siitä ole ollut edes mitään raportoitavaa. Tässä kuitenkin yhteenveto tämän hetken käsityksestäni.

Maitotuotteet: No problems, thank god!
Viljatuotteet: OK, paitsi ruisleipä :(
Heraproteiini: Never again!
Ne hedelmät ja rehut, jotka eivät yleensä sovi ärtyvästä suolesta kärsiville: Voin syödä näitä kohtuudella ilman ongelmia, joskus jopa runsaastikin, mutta joskus pienikin määrä jo turvottaa. Selvästikään mikään yksittäinen rehu ei ole syyllinen vaan ne kaikki yhdessä. Mulla uppoaa helposti se puoli kiloa päivässä, puolitoista parhaassa, ja se määrä nyt taitaa tuottaa kaasua, vaikkei varsinaista ärtyvää suolta olisikaan ;)

E415: Pahis numero uno! Äärettömän ärsyttävää, koska tätä voi olla ihan missä tahansa, oikeesti, vaikka ranskalaisissa. Täällä on pitkä lista tuotteita, joissa sitä on ainakin. Lista on ihan wiki-tyyliin kerätty eli ei missään nimessä kattava vaan sitä voi ajatella enemmänkin vihjeenä siitä, mistä kaikista tuotekategorioista pitää katsoa sisällysluettelo ennen syömistä. Siis ihan kaikista! Kakka homma :(

Itse asiassa, kun ksantaanikumia voi olla missä tahansa ja mä syön joka päivä vähintään yhden aterian työpaikkaruokalassa tms. paikassa, jossa en voi olla varma aterian sisällöstä, on täysin mahdollista, että mun kaikki ilmavaivat johtuu ksantaanikumista, eikä mulla mitään ärtyvää suolta olekaan. Ruisleipä ja herahan nyt pierettää kaikkia eli se ei vielä ärtyvää suolta tee...

Jos joku nyt ihmettelee, miksi mä selostan näin pitkästi mun vatsan toiminnasta niin syy on tämä: Toivon tästä olevan apua jollekin toiselle, joka kamppailee vatsavaivojen kanssa. On kohtuullisen helppoa saada tietää, että kyseessä on luultavasti ärtyvän suolen oireyhtymä. Paljon hankalampaa onkin sitten löytää tieto, että on olemassa ruokavalio, joka oikeasti auttaa tuohon vaivaan suurella osalla potilaista. Mutta sitten onkin lähes mahdotonta löytää apua ja tietoa, jos edes fodmap-ruokavalio ei auta! Siinä tapauksessa suosittelen tarkkailemaan ksantaanikumia. Mulla kävi tuuri, kun Tartsu vinkkasi asiasta. Itse en varmaan olis ikinä kekannut koko juttua. Kiitos Tartsu!

Vuorikauris ja tikka

Mieluusti kirmaisin kuin vuorikauris pitkin metsiä, mutta nyt vaan väsyttää ja pohkeetkin on edelleen kipiät!

Siitepölytys on tänä vuonna sen verran kiihkeää, että lääkkeet ei tahdo riittää ja nenä ja silmät kutisee välillä holtittomasti. Luulis senkin väsyttävän, kun kroppa on jollain tapaa hälytystilassa allergisen reaktion vuoksi, vaikkei allergia kai tulehdus olekaan?

Joka tapauksessa taitaa mennä laiskotteluksi tää päivä. Mun oli tarkoitus mennä salille tekemään vatsa-selkä-kyljet, mutta motivaatio siihen oli vähän heikko, kun ei ollut mitään "isoja lihaksia" tehtäväksi. Mun kesän treenisuunnitelmassa on sellanen heikkous, että korsettia ei oikein tule treenattua, ellen mene salille erikseen sitä tekemään. Ja kuten tänään huomasin, siihen on hiukka vaikeaa motivoitua.

Munhan olis tarkoitus tehdä viikottain 3 lenkkiä (tai golf, pyöräily, vesijuoksu) ja penkkitreeni salilla sekä kolmesti viikossa leuanvetojen harjoittelua. Siinä hoituu kaikki muut lihasryhmät paitsi korsetti. Jaloille tulee askelkyykkyjä lenkillä, penkkipäivänä teen myös olkapäät, ojentajat ja vatsoja ja leuanvedoissa hoituu yläselkä ja hauikset. Golf ottaa kyllä vähän kylkiin ja selkään, mutta se on niin toispuoleista ja kuluttavaa, että nimenomaan kaipaisi kaveriksi jotain vahvistavaa treeniä. Kaipa sitä on pakko motivoitua salille pelkästään sen takia. Toivottavasti joka viikko ois yks sadepäivä ;)

Täysin off topic, mut tänään yhtäkkiä kävi ekaa kertaa niin, että peiliin katsoessa ajattelin olevani vähän kyllästynyt mun tikkatukkaan. Mietin, että eilen tukka näytti kivemmalta, kun se oli "tavallisesti" eikä keesinä. Puoli vuotta näyttäis olevan joku maaginen aika, jonka jälkeen mä alan kaivata vaihtelua, vaikka olisin ollut kuinka tohkeissani jostain kampauksesta... Onneks tää on helppo nakki - en vaan föönaa sitä pystyyn joka aamu :)

Perkeleen pohkeet!

Ne on taas ihan jumissa! Talvella ne oli hetken kohtuullisessa kunnossa, kun ne sai kuukausittain hierontaa, enkä harrastanut lainkaan aerobista liikuntaa ja tein pohkeita vain salilla kerran viikossa. Kävelylenkki kolmesti viikossa on kuitenkin mun säälipohkeille liikaa ja ne on ihan kamalassa tinassa nyt muutaman viikon lenkkeilyn jäljiltä, vaikka mä venyttelen niitä päivittäin. Hieronta sattui eilen ihan hulluna ja lihakset on siitä tänään kipeenä!
Mitä mä voin tehdä? Olen neuvoton :(

Lenkillä käymistä en aio lopettaa. Tai vaikka lenkkeilyn lopettaisinkin niin se ei paljon auttais, kun kohta alkaa golfkausi ;) Tänäänkin kävin pitkällä kävelyllä nauttimassa luonnosta ja treenaamassa peruskuntoa golfkierroksia ajatellen. Kierroksen aikanahan tulee käveltyä kymmenisen kilsaa ja oltua jalkojen päällä yli viisi tuntia. Siinä on jalat melko muussina kauden alussa ennen kuin ne tottuu ;)
Tän illan lenkki oli siis 1h 4min keskisykkeellä 130.

Huono pyörä

Tai ehkä se on hyvä, muttei vaan sovi mulle... Ehkä toi runko on mulle liian pieni? Kuten kuvasta näkyy, satula on nostettu aika ylös. Tankoa ei saa ton ylemmäksi. Siinä ei ole juuri lainkaan säätövaraa! Lyhyellä koeajolla toi ajoasento on ihan ok, mut pidemmällä matkalla alkaa käsissä ja yläkropassa tuntua liiallisen etunojan rasitus...

Toisekseen pyörä on aikamoinen hötkäle. Etuhaarukka kääntyy todella helposti. Kukaan ei pystyis ajamaan tuolla ilman käsiä. Itse en uskalla ajaa edes yhdellä kädellä muutamaa sekuntia kauempaa. En tiedä johtuuko tää ominaisuus rungon pienuudesta vai haarukan rakenteesta vai mistä...

Kolmanneksi tiukassa kurvissa ei voi polkea, koska varpaat osuu lokasuojaan. En tiedä riittäiskö tuo polkimen ja lokarin välinen tila jollekin 37 kengälle, mutta mun 43 kanootilla ei oo toivoakaan. Tavallisissa mutkissa hötkälepyörää ei onneksi tarvii kääntää noin paljon, mutta ongelma tulee esiin aina, kun suojatien jälkeen pitää kääntyä 90 astetta pyörätielle. Tilanteeseen saa varautua tarkasti ja etukäteen miettiä, millä hetkellä polkaisee. (Pumpumkattikengät on muuten aika huonot pyöräilyyn, kun niissä on niin pehmeet pohjat.)

Neljänneksi ketjujen/ lahkeiden suojana oleva "levy" on liian pieni. Kaikki lahkeet menee aina ketjurasvaan ja vähänkään löysemmät lerpakkeet kiertyy rullalle ketjujen väliin. Yhdet jumppahousut tulivat maallisen matkansa päähän tän pyörän ansiosta. Eli tällä kulkupelillä ei kuljeta minnekään, missä tarvii olla puhtaat housut (tai kesällä puhdas iho ;)

Pieni riesa on myös "integroidun" lukon puute. Nyt joudun roudaamaan mukana tota hillitöntä kettinkiä. Se on varmaan paljon turvallisempi, mutta niin hankala, että olisin valmis ottamaan riskin.

Pyörän paras ominaisuus on polkemisen keveys. Usein tuntuu siltä, että mä poljen puolet vähemmän kuin joku toinen vieressä samaa vauhtia etenevä. En mä silti nopeammin perille pääse, koska en uskalla ajaa kovaa. Mulla on hitaat refleksit ja liikenteessä voi tulla eteen yllättäviä tilanteita ja tiessä voi olla yllättäviä röykkyjä. Alamäissä jarruttelen melkein aina ja ylämäissä vauhti haihtuu vähäisestä harjoittelusta johtuvaan polkukunnon puutteeseen. Ja se vähäinen harjoittelu johtuu tietenkin huonosta pyörästä :D

Viime kesänä jo pohdin uuden pyörän ostoa, mutta pyörien hinnat tuntui turhan korkeilta mun vähäiseen käyttööni nähden. En usko käytön kovin massiivisesti lisääntyvän, vaikka pyörä olisi täydellinen. Silti pohdin samaa asiaa taas. Ehkä rahaakin suurempi ongelma on se vaiva, kun pitäis selvittää, minkälainen pyörä tarkalleen olis hyvä, mistä se kannattais ostaa ja mitä siitä vois maksaa. Ostaminen on stressaavaa, kun en halua ostaa huonoa, itselleni vääränlaista tai liian hienoa ja kallista! Todennäköisesti olen laiska ja suhaan tällä pyörällä kunnes se lahoaa käsiin ;)