Jos mä ostaisin muotifarkut...

Näyttäisin varmaan about samalta kuin toi mies kohdassa 1:09 ->

En ole koira.

En palkitse itseäni ruualla.
Sen sijaan palkitsen itseäni jalkahoidolla, Puman juoksupaidalla ja pirteällä kevätpipolla :)

Tässä myös siipan taiteellinen kuvakulma, jossa olohuoneen seinä näkyy paremmin:

 Ja tässä Häppis, eli Häppä-Hirvi, mageen seinän kanssa:

Jalkahoito oli pienoinen pettymys, koska siihen kuulunut "hieronta" oli enemmän isoa lainausmerkkiä ja vähemmän sitä hierontaa. Muuten kuitenkin luksusta, kun joku muu rapsutteli kovettumat, leikkas kynnet ja rasvas kintut :)
Hemmottelut ja shoppailut oli siis eilen ja vaikka uusi paita kovasti poltteli päästä heti salille, maltoin odottaa tähän päivään. Nyt meni jo 5*9 miesten punnerrusta kivutta :) Ens kerralla meen mukaan poikien kaa tekeen penaa!
Juoksupaita ei ollut paras mahdollinen vaate ojentajataljaan ja pystypunnerruksiin (meni kainaloista hassusti ruttuun), mutta juostessa oli kuin sitä ei olis ollutkaan (ylläri pylläri!) Lisäksi näytin mielestäni aika kelvolliselta peilissä tuo paita päälläni. Hyvä ostos :)

Selvisinkö?

Joko rohkenen sanoa selvinneeni päivästä menemättä höplään?
Huonot aprillipilat tunnistaa heti huijaukseksi, koska ne on niin uskomattomia. Tai jos joku on uskottava niin sekin on helposti vain huono. Ei paljon olis järkee mun aprillata tässä, että tein uuden mave-enkan 130 kg tänään. Toki moni varmaan uskois, koska se olis ihan realistinen väite, mutta mitä hauskaa siinä olis?
Oikeesti tein 100 kilolla 5 sarjaa, joissa kaikissa 3 toistoa. Jälkiviisaana helppo sanoa, että olis pitänyt suoraan yrittää sitä 5x5:ttä, mutta itseluottamus ei riittänyt. Teen sen sit seuraavalla kerralla, kun on vahva fiilis ja raskaan maven aika :)

Pääsiäisällötys

Mihin aikaan kuukautiskierrosta "kuuluu olla" kova makeanhimo? Afaik, ei ainakaan sillon, kun menkat on just loppuneet. Silti kuitenkin juuri torstaina kerroin oppikirjaesimerkin sokerikierteestä ja tänään on taas täys ällötys päällä. Oon tulossa vanhaksi - ällötys iskee nykyään paaaljon vähemmällä kuin lapsena. Oi niitä aikoja, kun karkkimaha oli pohjaton :D
Monissa blogeissa on nyt ollut karkkilakko päällä tai ainakin suunnitteilla. Tekis mieli itsekin uhota suurieleisesti tän olevan vika kerta, kun tungen grammaakaan sokeria leipälävestäni sisään! Realistisempi plääni taitaa kuitenkin olla vannominen arjen ja juhlan erottamisen nimeen - etenkin kun huomenna on tulossa vieraita vohvelikesteille :D Huomenna siis juhlimme vielä päästäistä ja sen jälkeen alkaa arki. Arkena ei syödä karkkia, eikä sipsiä, eikä siideriä, eikä kääretorttua, eikä jäätelöä...
Ei mun pääsiäinen sentään pelkkää syömistä ole ollut. Perjantaina oltiin ahkeria ja maalattiin keittiön katto, koska seinien maalauksesta tullut häijy raita vähän niinku pakotti siihen. Eilen käytiin salilla ja laitettiin saunaan ledivalaistus. Tänään purettiin pari laatikkoa ja siivottiin ja mä kävin salilla juoksemassa. Huomenna on suunnitelmissa aamusali, mavee ja askelkyykkyä! Onneks mä tykkään hikoillakin tän syömisen vastapainoks :)

Ei enää näitä?

Iltalehti otsikoi taas mainiosti: Ei enää näitä! 5 yliarvostettua lihaskuntoliikettä

Tokihan, jos joku liike on yliedustettuna joidenkin ihmisten treeneissä niin silloin kannattaa kehottaa kaikkia lopettamaan sen liikkeen tekeminen kokonaan ;)

Sehän pätee mihin tahansa liikkeeseen, että sitä samaa ei pidä tahkota rasitusvammoja ja epätasapainoisuuksia uhmaten päivästä toiseen. Tai vastaavasti, jos joku liike käy liian kevyeksi niin se pitää vaihtaa haastavampaan. Ei noi ole päteviä syitä sanoa kaikille kategorisesti "ei enää näitä".

Tuon sanottuani pitää kyllä myöntää, että ihan tavallisia vatsoja en ole tehnyt pitkään aikaan, koska ne on liian kevyitä. Jalkojen nostoja en ole tehnyt koskaan, koska ne ei tunnu missään eli ilmeisesti mä en osaa tehdä niitä oikein. Reisilihaslaitetta tein ihan harrastuksen alussa, mutta aika pian se jäi pois, kun kyykyt vaan on niin ylivoimaisen tehokkaita ja monipuolisia. Staattisia pitoja mulla on ehkä joka toisessa ohjelmassa. Alussa se 30 sekuntiakin tekee tiukkaa, mutta aika nopsaan taas tottuu ja esim. tänään tein 4*45 sekuntia, enkä ollut lähelläkään kuolemaa ;) eli ne vois jättää taas vaihteeksi pois.

Mä en ole mielestäni koskaan tehnyt penkkiä liikaa suhteessa muihin liikkeisiin, kuten monet nuoret miehet tekee. Penkki on kuitenkin yksi kolmesta voimanoston perusliikkeestä ja yksinäänkin kilpalaji, joten siinä mielessä se ansaitseekin paljon huomiota. En missään nimessä sanois, ettei sitä kannata enää tehdä! Paitsi ehkä naisille voisin sanoa lievemmin, että penkkiä voi olla tekemättäkin, jos treenaa lähinnä ulkonäön ja terveyden vuoksi.

Ärsyttävä sana

Tälleen kun itse on varsin tietoinen omasta painoindeksistään, tuntuu hurjalta, että maailmassa on niin paljon väkeä, jotka ei tiedä/välitä: Men, you're bigger than you think! (But women – you're thinner)

Mä välitän ehkä liikaakin. Mua syö todella paljon, että olen "obese" (se kuulostaa enkuks paljon pahemmalta kuin suomeks) vaikka tiedän sen osittain johtuvan lihaksikkuudesta ja terveyden kannalta olen vain "overweight". 84,672 kilossa olis mun BMI tasan 30 eli tänään 85,9 kilossa olen obese, mutta jokunen viikko sitten remontin kuihduttamana 83,8 kilossa olin vain overweight.

Tuolla sivun alalaidassa on linkkejä juttuihin, joissa on kuvia musta. Jotenkin noi kuvat ei vastaa mun käsitystä siitä, miltä näyttää obese. Miks mä annan tollasen yhden sanan ärsyttää mua niin paljon?

Oppikirjaesimerkki

Yleensä mä otan töissä lounaalla jälkiruuan sijasta hedelmän ja syön sen sit iltapäivän kahvitauolla. Valinta on melko helppo, sillä meidän jälkkärit ei ole kovin kummosia - niitä perinteisiä kiisseleitä etc. Kun on tarjolla jotain hyväksi havaittua tai uutta kiinnostavaa, otan jälkkärin ja usein se on kuitenkin pieni pettymys. Ensinnäkin kunnon ruuan jälkeen makea ei maistu yhtä hyvältä kuin vähän nälkäisenä. Toisekseen makea ei maistu yhtä hyvältä aamulla/päivällä kuin iltapäivällä/illalla. Kolmanneksi se on kuitenkin sen saman kiisselikokin tekemää ;)
Tänään oli jälkkärinä pasharahkaa, jota halusin ehdottomasti maistaa ja se olikin yllättävän hyvää. Lounaan jälkeisen palaverin jälkeen tunsin vahvaa makeanhimoa, jota aioin tyydyttää kahvilla, mutta bongasinkin taukohuoneesta isättömiä mokkapaloja ja söin sellasen. Myöhemmin iltapäivällä oli vielä perjantaipulla-tauko ja ihan pienen hetken harkitsin pullan skippaamista, mutta enhän mä sellaseen pysty, kun muutkin syö.
Siinä sitten kupu pinkeenä ihmettelemään: Miten tässä näin kävi?
Sokerihommat lähtee niin helposti lapasesta, että sen ekan herkun syömistä kannattaa harkita kolmeentoista kertaan! Päivällä töissä ongelma on vähän pienempi kuin vapaa-ajalla, mutta kyllä täälläkin saa olla tarkkana ja syödä porkkanaa! Voi tulla vielä tuskaset paikat, kun kohta pitäis pystyä polkemaan pyörää tuolla kellarin salilla ;)