Eilisessä Prisma Studiossa oli aika mielenkiintoista juttua hätätilanteissa selviytymisestä (kannattaa katsoa Areenasta). Siellä vilahti myös MM-voimanostaja Anna Karrila, jonka uraa olen vähän seuraillut. Klikkailin pitkästä aikaa vilkaisemaan Annan treenipäiväkirjaa ja mitäs muuta sieltä löytyikään kuin välilevynpullistuma ja kipeä olkapää! Tietenkin tosi kurjaa, mutta myös lohdullista tämmöselle pienisieluiselle ja kateelliselle ihmiselle. Mua harmittaa, kun en pysty näiden olkapäideni kanssa penkkaamaan täysillä ja katsomaan, mihin omat rahkeet riittäis. Toisaalta, ne rahkeethan on kokonaisuus, johon kuuluu pelkän lihasvoiman lisäksi kaikki muukin, kuten nivelten kestävyys...
Annan välilevynpullistuma tuli ilmeisesti 20 kiloisen matkalukun nostelusta, eikä suinkaan yli 200 kilon kisanostoista. Ironista. Herää kysymys, voiko välilevy pullahtaa ihan yhtäkkiä, yhdessä huonossa nostossa, ilman mitään aikaisempaa vaurioitumista? Vaurioituuko / rasittuuko välilevyt väkisinkin voimanostossa, vaikka tekis kuinka hyvällä tekniikalla? Pelottavaa!
Välilevy voi vaurioitua ihan yksittäisestä vääntöliikkeestä, jos vaikka kääntyy katsomaan jotain kovaa ääntä. Se ei siis kerrassaan vaadi mitään suurta vammaa, joskus toki sellainenkin voi olla taustalla. Välilevyt ovat rakenteellisesti pehmeämpiä joillain ihmisillä, mikä tietty altistaa tämmöiselle. Lisäksi jokapäiväinen kuluminen (ns. mikrotraumat, esim pienet kiertoliikkeet ja istuminen) voi heikentää välilevyä niin, että sen repeäminen ei suurempaa vammaa tarvitse. Onnellista on tietty se, että yleensä välilevymurheet loppuu viidenkympin tienoilla (tai vaihtuu muihin vaivoihin), koska iän myötä välilevyt kuivuu eikä enää mene rikki.
VastaaPoistaJee, joitain iloa siis vanhenemisestakin! :D
VastaaPoista