Comeback

Jännä miten sairasloman jälkeen on niin korkea kynnys lähteä taas salille. Hirveen nopeesti tottuu sellaseen elämänrytmiin, johon sali ei kuulu, eikä mahdu. Lisäksi vielä jännittää, miten siellä jaksaa ja pärjää. Aivan pöllöä sinänsä, koska itsehän mä päätän, mitä mä siellä teen ja voin vaan päättää tehdä kevyemmin.

Maanantaina olin vielä kotona niistämässä, mutta tiistaina olin jo vallan yllättävän hyvin työkuntoinen. Nuha parani yhtä nopeasti kuin alkoikin ja oikeestaan jo heti tiistaina olisin voinut tehdä vaikka mitä. Paitsi että sairaana jäi kaikki tekemättä, joten ilta kului Prismassa ja kotitöiden parissa. Keskiviikkona kävin kotona isänpäivävisiitillä, joka sekin jäi nuhan takia hoitamatta oikeana päivänään. Torstaina käytiin työporukalla syömässä espanjalaisessa Un Cerdo Ciego ravintolassa ja Savoyssa katsomassa ja kuuntelemassa ihan mielettömän hienoa flamencoa. Perjantaina pilkin sohvalla ja ajattelin kovasti, että nyt voisin mennä salille, jos en ole olis puoliunessa ;) En oikein arvosta sitä, miten tää pimeys sotkee mun unirytmiä!

Tänään siis vihdoin menin sinne salille ja tein todellakin kevyemmin, sillä ajatuksella, että pääasia nyt tehdä jotain ja saada taas treenirutiineista kiinni. Ehkä mulla oli tossa sellanen lyhyt kausi, että treenasin vähän liian paljon ja kovaa siihen nähden, että nyt on näin pimeetä ja väsynyttä. Mulla on kova hinku tehdä aina täydellä rähinällä, mutta eihän sellasta jaksa, vaikka kuinka haluais! Pitäis kai järkätä enemmän muita menoja niin, ettei ehtis salille ihan niin usein :D

Ravintolan koristepossuli

Mahtava idea!