Huippuhomma!

Huippuhomma-Katri lähti taistoon marrasmöllötystä vastaan Marrastreeni-projektilla, johon kuului toive uusien lajien kokeilusta. Mä tietysti heti tarjouduin opettamaan voimanostoa, kun kävi ilmi, että Katrille tämä loistava laji on aivan tuntematon ;) Tänään oli vihdoin hartaasti suunnitellun voimatreenin aika ja täältä voi lukea tarkemmin, miten homma eteni. Kiitos seurasta Katri!

Tuossa tuli melko paljon ajateltua voimanostoa lajina ja omaa suhdettani rautaan. Punttitreenissä se itse tekeminen ei ole sillä tavalla kivaa kuin esim. golfaaminen ja lenkkeily, joita voi harrastaa ihan sen tekemisen itsensä vuoksi, ilman tulostavoitteitakin. Punttitreenistä tekee kivaa se, että siinä näkee edistymistä ja tietää olevansa vahva. Myös treenikaverilla on iso merkitys, sillä raskaiden sarjojen väliaika on yksin tylsää.
Mulla on nyt aika paha motivaatio-ongelma, kun toi olkapää ei anna penkata eli en saa edistystä, enkä treenata poikien kanssa. Penkkipäivä on oikeestaan ollut se meidän yhteinen treenipäivä ja jalkatreenit mä oon vetänyt yksin, kun niitä pojat ei paljon tee. Siippa pelaa mieluummin sulkapalloa jalkansa tukkoon.
Ja sit oli vielä toi nuha, joka teki treeneihin tauon just, kun olin saanut hyvän nousujohteisen putken päälle kyykyn ja maven suhteen. Nyt tuntuu siltä kuin pitäis taas alottaa ihan alusta uudestaan. Kintut on kuin kaksi spagettia ja ne varmaan kipeytyykin hullun lailla taas ennen kuin tottuvat säännölliseen rääkkiin. Ja on pimeetä ja mua väsyttää koko ajan ja marrasmöllötys! Niih!