Aurinkoa ja raitista ilmaa

Kävin äsken lenkillä. Lähtiessäni mietin, millanen lenkki pitäis tehdä, miksi olen menossa lenkille, mikä sen tavoite on... Sen verran olen jo oppinut, ettei lenkillä käyminen laihduta, joten sen puolesta voisin jättää menemättäkin. Mulla ei myöskään ole mitään lenkkeilyyn tai aerobiseen kuntoon liittyvää tavoitetta, jonka kautta voisin päättää, millainen lenkki kannattaa tehdä.
Mulla luki kalessa tälle päivälle 'Lenkki' ja siksi painuin pihalle. Mulla vaan on tapana käydä lenkillä. Miksi mulla on sellanen tapa? Koska se on terveellistä ja mukavaa, kun saa raitista ilmaa ja näkee auringon ja saa tuntea veren virtaavan ja sydämen pumppavan ja kuunnella hyvää musaa. Noniin, noilla perusteillahan mun pitää siis vaan painella menemään fiiliksen mukaan mukavan tuntuista vauhtia. Problem solved :)
Siipan juttuja kuunnellessa mä saan aina paineita juosta kovempaa, veren maku suussa. Se on lapsena/nuorena harrastanut kilpaurheilua, eikä se ymmärrä ollenkaan tämmöstä tavallisten plösöjen kuntoliikuntaa. Siipan näkökulmasta mä hölkkään kamalan hitaasti ja ihan liian kevyesti. Se kun on mies ja vähemmän ylipainoinen niin se jaksaa juostaa hurjasti kovempaa kuin minä, vaikkei se edes lenkkeile. Viime viikolla se lähti mun kaa lenkille ekaa kertaa 13 viikon sairastelun jälkeen ja mä jäin heti nielemään sen pölyjä!
Mutta sitähän kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, miten raskaalta mikäkin vauhti tuntuu toisen ihmisen nahoissa. Jos syke on yli 160 niin treeni on jo aika kovaa, vaikka vauhti olis mikä. Sykkeen perusteella mä kyllä juoksen kovaa, välillä jopa tosi kovaa, koska mä tykkään välillä vähän tappaa itseäni. Ehkä mun pitäis vaan aina kertoa siipalle juosseeni kovaa, eikä hölkänneeni ihan hiljaa eli puhua sykkeistä eikä kilsoista tunnissa.
Muutama viikko sitten pojat oli analysoineet mun Omegawave mittausdataa (olin antanut luvan käyttää sitä tuotekehityksessä) ja parikin eri tyyppiä oli kommentoinut, että joku arvo oli mulla todella hyvä. Se oli joku sellanen arvo, joka kertoo sydämen kunnosta ja koska se mitataan suoraan EKG:stä, se ei ole suhteessa kropan painoon. Mulla on tosi hyväkuntoinen sydän, mutta ylipainon takia se ei näy käytännön kuntotesteissä, kuten Cooperissa. Eihän ton pitäis mikään yllätys olla - onhan sydämen oltava tikissä, että se jaksaa tätä ruhoa juoksuttaa ;)

Jäätävä kaappi

Neljäs viikko kunnon punttitreeniä takana ja fiilikset on kaksijakoiset. Mavessa meni 4*8 toistoa 70 kilolla ihan kivasti ja leukoja vetelin 5*5 polvi sinisessä kumpparissa. Noihin voin olla tyytyväinen. Kyykkyjä tein edelleen kevyesti, vain 30 kilolla, koska jostain syystä mun kintut on kipeytyneet niin kovasti edellisillä viikoilla. Nyt ei kipu ole niin paha eli kaippa tähän alkaa tottua.
Penkkiin sen sijaan en ole lainkaan tyytyväinen. 60 kilolla meni vain 3 toistoa. Viime vuoden enkka oli 13*60kg. Toki se tuli hyvänä päivänä, varmistajan kanssa viimeisetkin mehut tirstäen ja tietenkin pidemmän harjoittelun jälkeen, eikä tälleen ekalla kerralla kesätauon jälkeen. Mutta silti - masentavan kaukana ollaan. Olispa näppärää, jos kantti kestäis tehdä hyvän teon olkapäille ja lopettaa penkkaamisen. Se vaan kalahtaa liiaksi luovuttamiselta mun korvaan ;)

Muilla rintamilla elämä etenee tuttuja polkuja. Suurin mullistus on uusi jääkaappi, joka on paljon näppärämpi kuin vanha. Tässä on vain yksi korkea ovi ja läpinäkyvät hyllyt, joten kaikki ruuat näkyy kerralla, eikä möröt pääse pesiytymään alakaapin alahyllylle! :)

Oranssit rillit - ja aina paistaa

Äskenkin piti olla 50% todennäköisyydellä vesisadetta, kun poljin kotiin Stadikalta, mutta niin vaan paistoi aurinko :) Stadikka on tänään auki vikaa päivää tänä kesänä. Just passelisti sain 10 kerran kortin käytettyä.

Työpaikka on mukana Kilometrikisassa ja mäkin olen sinne kirjaillut kilsani, vaikken kärkikastiin pääsekään. Kisa loppuu huomenna eli tänään tuli mun vikat kilsat sinne. Saattaa jopa jäädä kesän vikoiksi kilsoiksi, koska jo nyt oli sen verran viileä tuuli, että tartti laittaa korvasuojus kotimatkalle, kun märillä korvilla joutui liikenteeseen. Mun loppusumma on 687 km. Muistaaksi en keväällä ehtinyt polkea yhtään ennen kisan alkua eli tossa on mun koko vuoden kilsat. Tekis mieli tavoitella ens kesänä isompaa lukemaa, mutta se taitaa olla melko epärealistista, jos sitten päästään taas golfaamaan. Tänä vuonnahan poljin paljon sillä aikaa, kun siippa makasi kipeenä sohvalla. Mistä aasi pääsee komeaa siltaa pitkin siihen, että eilen oltiin golfaamassa. Neljä viikkoa leikkauksen jälkeen on aika pian, mutta ihan hyvin se ilmeisesti sujui, kun siippa pelas naisten tiiltä, eikä lyönyt täysiä. Jälkeenpäin kommentoi, että onpa ihanaa saada vähitellen elämänsä takaisin, kun on ollut vankina sohvalla niin pitkään! Tänään sillä on jalat kipeenä, uskomatonta kyllä. Vaikka kentällä kävely on melko kevyttä niin näköjään sekin käy kunnon päälle, jos pohjalla on pelkkää makaamista.

Rauhallista käynnistelyä

Ihan kivasti lähtenyt käyntiin tämä punttitreeneihin paluu. Mavessa nousi tällä viikolla 3*12*60kg suunnilleen yhtä kevyesti kuin viime talvenakin.

Luin Quorasta tämmösen tekstin, jossa sanottiin mm näin:

Push ups are a GREAT way to learn to push with good form. The thing about push ups, if done correctly, is it is hard to hurt your shoulders. Now, there are plenty of push up variations that can damage your shoulders, but the standard push up, done with good form, is pretty safe. Damaging your shoulders doing bench press is all too easy. The push up position stabilizes the shoulder girdle in a way that bench press does not. It also strengthens the shoulder area in ways the bench doesn't.

Miksipäs en alkaisi punnertaa enemmän ja penkata vähemmän, vaikkapa joka toinen viikko kumpaakin? Tällä viikolla tein punnerruksia 5*5 ja olkapäät tuntui ihan normaalilta. Ens viikolla teen taas penkkiä, jos mitään ongelmia ei ole.

Laskin kalenterista, kuinka paljon on tullut jumppailtua kesäkuukausina: kesäkuussa 19 kertaa, heinäkuussa 21 kertaa ja elokuussa 16 kertaa. Mulla oli sellanen fiilis, että hirveen vähän olisin liikkunut, mutta eihän noi numerot niin pieniä ole. Ilmeisesti tunne tuli vaan siitä, kun liikunta oli kevyemmästä päästä (paljon pyöräilyä) ja vapaa-aikaa riitti paljon muuhunkin (kesälomalla). Koko vuoden keskiarvo elokuun loppuun mennessä oli 4,26 kertaa liikuntaa viikossa. Ihan kelpo määrä. Ton verran sitä toteutuu, kun suunnittelee 5 kertaa viikossa ja aina välillä tulee muita menoja tai flunssaa tms.

Miesten ja naisten talja?

Satsin jäsenyyteen kuului 2 PT tapaamista, joista ensimmäinen oli lauantaina. Vanha kansa sen tietää: Sitä saa, mitä tilaa. Mulla ei oikein ollut PT:ltä mitään kysyttävää, joten ei se oikein osannut mulle mitään kertoa. Leuanvetoihin, vatsoihin ja kylkiin sain pikkuvinkkejä. Mukava poikahan se oli. Hymyilytti kyllä, kun pohdin oliko poika edes vielä koulussa, kun mä menin ekaa kertaa punttikselle vuonna -96? ;) Meillä oli paljon yhteistä - jamppa oli just suorittanut green cardin ja sen olkapää oli niin kipeä, ettei voinut edes vetää leukoja kunnolla.

Sunnuntaina olin golfaamassa. Sen takia en voinut antaa PT:n vetää mulle mitään rääkkitreeniä. Golf ei vaan suju, jos on jumissa, eikä golf ole kivaa, jos se ei suju. Nyt se sujui kivasti ja sain 32 pistettä. Yllytin pelikaveriani laskemaan kaikkien lyöntien lisäksi myös putteja, jotta tulisi keskityttyä paremmin myös lähipeliin. Mä hävisin "puttiskaban" 30-35, mutta voitin pistebogin 20-32. Mulle tuli tosi hyvä mieli, kun kaveri totesi iloisesti, ettei edes huomannut pelanneensa noin huonosti (vain 20 pistettä!) kun mä keskitin huomion putteihin koko ajan. On kivempi pelata, kun tuntee pelin menevän hyvin :)

Tänään oli taas leuanvetojen aika. Mun tulokset ei ole oikein nousseet, eikä kaverikaan ole vielä saanut sitä ykköstä ylös. Veikkaan, että me on treenattu liian yksitoikkoisesti - samaa hinkkausta kahdesti viikossa. Nyt lähtee uudet keinot käyttöön! Kerran viikkossa vedetään leukoja kunnolla eri pituisia sarjoja ja toisella kerralla tehdään muita liikkeitä yläselälle. Tänään leukailtiin 5*5 sarjat ja annoin meille kotiläksyksi selvittää sopivat sarjapainot kulmasoutuun ja ylätaljaan 12, 8 ja 5 toiston sarjoille.
Mä oon niin hikari, että tein läksyni heti ja vastaus on:
Kulmasoutu 12*20kg, 8*25kg, 5*27,5kg.
Ylätalja 12*47kg, 8*57kg, mutta 67kg ei noussut puhtaasti yhtään kertaa.
Satsissa on kaksi ylätaljaa, joista toisessa on 10 kilon korotukset! Toisessa on 5 kilon korotukset, mutta se oli varattu. Siinä on myös puolet pienempi maksimipainomäärä, muistaakseni vain 60-jotain kiloa. Mun käyttämässä taljassa maksimipaino oli tuplasti suurempi. Musta kyllä ylätaljassa 10 kilon korotukset on tosi isot, vaikka oliskin vahva mies puikoissa.

Mutta mitä tänään opimme? Ei pitäis olkapäävaivasen ihmisen testailla maksimipainoja ylätaljassa! Se ei tee eetvarttia se. Pitää keskittyä lihasten aktivointiin hieman kevyemmillä painoilla.

Kauppakassitreeniä

Uskomatonta! Satsilla on erityisesti farmarikävelyyn tarkoitetut tangot, joihin saa itse ladata sopivasti painoja. Todennäköisesti ne on juurikin nämä. Vähänkö mä alan harjoitella sitä. Siinä on kerrankin harjoite, josta on ihan suoraan hytöyä arkielämässä - jaksaa kantaa enemmän ruokaa kaupasta kotiin :D

Tänään en kuitenkaan vielä farmaroinut, koska olin jo tehnyt penkkiä ja mavea ja olin menossa kotimatkalla kauppaan ja halusin jaksaa kantaa kauppakassit tuskattomasti. Penkissä tein 50 kilolla 3*8 toistoa, eikä olkapäissä tuntunut mitään kitinää. Mavea tein 50 kilolla 3*12, eikä selässä tuntunut mitään kitinää. Kaikki meni siis hyvin ja olen tyytyväinen, kun pysyin tavoitteessani aloittaa sopivalla tahdilla ja pysyä ehjänä. Siihen en ole tyytyväinen, miten raskaalta rauta tuntui ;)

Suora, suora, koukku, koukku, pum, pum, pum, pum!

Revähtänyt kankku sai vähän levähtää viikonloppuna, kun lauantaina käytiin vain siipan kanssa kävelyllä ja sunnuntaina vähän hölkkäsin ja kokeilin kevyttä kyykkäilyä ulkona. Kankun puolesta kaikki oli ookoo, mutta tällä kertaa vasen reisi oli herkkänä. Lisäksi olkapäätä jomotteli taas ja mä tirautin pienet itkut, kun väsyneenä pääsi ajatukset karkaamaan itsesäälin puolelle: Mä oon niin vanha ja raihnanen, etten enää koskaan pysty tekeen mitään kivaa, byääh, byääh! Tänään jo naureskelen eiliselle pilkallisesti ;)

Fakta on kuitenkin se, ettei noita olkapäitä saa rasittaa liikaa, joten lykkäsin tälle päivälle suunniteltua penkkiä myöhemmäksi. Leuanveto ei onneksi ota olkapäihin pahemmin ja niitä tein tänään keltasella kumpparilla 3*8. Lisäksi kävin korkkaamassa Elixian ja cardio combat tunnin. Se oli hyvin paljon body combatin tapainen, paitsi Elixian ei tarvii maksaa lisenssimaksuja Les Millsille. Jumppa oli ihan jees, mutta tuskin jaksan joka viikko samaa tuntia tahkoa. Lisäksi mua vähän vaivas, kun ohjaaja löi niin hassun näköisesti - näytti melkein enemmän tanssilta kuin nyrkkeilyltä ;)

Muistuipa mieleen vanhoilta jumppapäiviltäni yksi inhottava hommeli, jonka olin jo unohtanut. Jumpissa usein tehdään lopussa lihaskuntoa ja siihen kuuluu usein jotain staattista, kuten hooveria. Mulle iskee heti hedari, jos joudun jäpittämään staattisesti, kun syke on vielä koholla. Tänäänkin yritti jomotella, mutta onneks jäpittelyä ei ollut kovin paljon. Aikanaan oli olemassa Pace niminen tunti, jolla riuhdottiin erilaisilla hydraulisilla lihaskuntolaitteilla kiertoharjoitteluna kovalla sykkeellä. Siinähän tulee helposti jäpitettyä hartiat korvissa ja kerran mä jouduin jopa lähtemään tunnilta kesken pois, kun alkoi näkökenttä pimenemään ja pelkäsin kohta pyörtyväni. En sit enää käynyt niillä tunneilla.

Voihan pehva!

Voitteko uskoa, että mun vasen pakaralihas kramppas, kun vedin tiukkaa kenkää jalkaan?
Uskotte eli ette, niin kuitenkin kävi eilen ennen firman golfkisaa. Pystyin onneksi pelaamaan normaalisti - tai itse asiassa normaalia paremmin. Ehkäpä hellällä kankulla tuli lyötyä rennommin? Tulin kisassa kolmanneksi, mikä ei ole ollenkaan huono suoritus, kun osallistujia oli 16, naiset ja miehet samassa sarjassa!
Sain palkinnonkin: 40 € lahjakortin Golf Balanceen. Osallistumismaksu oli 15 € eli mä jäin voitolle. Tästäkö se ammattilaisura urkenee? :D

Nyt Satsiin ja sassiin!

Mun olkapää jomotteli eräänä tiukan punnertelun jälkeisenä päivänä ja aloin muistella, kuinka monta kertaa viime talvena pystyin penkkamaan kunnolla ja kuinka monta kertaa jouduin olemaan fiksu ja skippaamaan penkkitreenit... Linda houkutteli mua Satsiin ja siellä oli vielä hyvä tarjous: kaikki Satsit ja Elixiat käytössä 69 €/kk. Leppävaarassahan on molemmat, mikä tekee jumppatarjonnasta tuplasti paremman. Jumpissa on hirveen hankalaa se, kun pitää sovittaa oma elämä niitten aikataulujen mukaan.
Mun uusi hieno All in -kortti tuli voimaan 25.8. mutta vasta tänään pääsin ekaa kertaa hyödyntämään sitä. Viime viikolla piti kuljettaa potilasta shoppailemaan Verkkokauppaan ja Hifistudioon ja sitten auttaa sitä asentamaan kaiuttimia makuuhuoneeseen. Enpä olis ikinä uskonut, miten työlästä se voi olla! Mutten hennonnut kieltäytyäkään, kun kävi niin kovasti sääliksi tylsyyskuoleman partaalla vaappuvaa miestä. Nyt se on jo onneksi niin hyvässä kunnossa, että pystyy datailemaan ja siten tylsyys on poissa.
Mutta takaisin omaan napaani ;) Loppuviikosta en päässyt Satsiin, koska säästelin lauantaiseen NRJ Helsinki Workoutiin. Sinne olin ilmoittautunut kaverin seuraksi jo kesäkuussa. Väänsin 4 jumppaa putkeen (body attack, body combat, TRX functional training ja C-workout battle) ja kärsin jälkiseurauksista edelleen ;) Aina pitää treenaa ittensä romuksi asti. Kesälläkin fillaroin takareidet tuhannen jumiin ja ranteet kipeiksi!

Syksyn salikausi on nyt siis avattu ja se tapahtui varovaisella ja kevyellä penkkitreenillä: 3*12 toistoa 40 kilolla. Koitan nyt aloittaa kiltisti ja nostaa painoja hitaasti, ettei tulis turhia kipuja ja jaksaisin myös ulkoilla ja jumppaillakin. Suomen talvi on kuitenkin niin pitkä, että rauhallisemmallakin tahdilla ehtii kiinni isoihin rautoihin. Tästä viikosta maaliskuun loppuun on 30 viikkoa. Siinä ajassa olis tarkoitus saada uusia enkkoja aikaiseksi ja pysyä ehjänä! Penkistä sais nousta 85 kiloa, mavessa 140kg ja kyykyssä sais oppia ja uskaltaa kyykätä syvempään niin, että 80 kilollakin pääsis kelvolliseen syvyyteen. Leukoja olis kiva saada 10 kappaletta, mutta olen tyytyväinen mihin tahansa yli viiden tulokseen. Siinä ne tavoitteet tälle talvikaudelle. Pitäkää peukkuja! :)