Herätyskello soi meillä normaalisti 8:00. Ensin pitää punnertaa oma ahteri lämpimän peiton alta kylmään maailmaan ja sen jälkeen kammeta vielä siippakin jalkeille. Aamussa voi mennä mitä tahansa 15 minuutin ja puolentoista tunnin väliltä. Töihin körötellään Kehä ykkösen ruuhkassa. Onneksi matkaa kuitenkin vain 5 kilsaa, joten aikaa ei mene "kuin" 15-30 min. Duunissa lusitaan 8 tuntia plus kuinka kauan siinä sitten meneekään, että saan siipan revittyä irti töistään. Kotiin päästään viiden ja kuuden välillä (paitsi jos matkalla käydään ulkona syömässä). Siitä kun pitäis suoriutua ruokapöydän kautta jumppaan niin saa pitää pikku kiirettä, koska jumpat alkaa melko aikaisin. Joka ilta ei edes ole jotain klo 20 alkavaa tuntia tai jos on, se on jotain venyttelyä. Viimeiset kunnon jumpat alkaa klo 19-19:30 päivästä riippuen.
Tänään olin menossa kahvakuula-tunnille Sellon Elixiaan klo 19. Sain pistellä lohisalaatin poskeeni rivakalla ranneliikkeellä ja kipittää jumpalle masu pinkeenä ilman yhtään sulatteluaikaa. Onneks salaatti on aika pieni ateria. Tunti oli periaatteessa ihan jees, mutta multa vaadittuun vaivannäköön nähden täysi pettymys. Aamusta asti sai stressata päivän aikataulusta ja jumppaan ehtimisestä ja lopputulos oli se, että venäytin takareiteni, kun tunnilla alettiin tekemään suorin jaloin maastavetoa ilman kunnon lämmittelyä. Toki se on aina oma vika, jos tekee liian kovaa, mutta silti ärsyttää. En ollut paikalla hyvissä ajoin, joten mun oli tyytyminen 6 ja 8 kilon jämäkuuliin, joista ei ollut tarpeeksi vastusta kaikissa liikkeissä. Sit tuli se sjmv, johon ohjaaja kehotti ottamaan kaksi kuulaa, jos molemmat oli vähän köykäset. Eihän se siinä tehdessä miltään tuntunut, mutta kun seuraavaa sarjaa olis pitänyt aloittaa niin se ei enää tuntunutkaan niin hyvältä idealta. Mulla lihakset lämpenee nykyisin paljon entistä hitaammin, eikä tollasessa lyhyessä jumpassa ole aikaa vetreyttää vanhoja luita kunnolla.
Jos tonne ehtiminen ei olis noin stressaavaa, voisin alkaakin käydä säännöllisesti. Pitäis vaan päästä paikalle ajoissa, jotta sais varata parhaat kuugelit ja tehdä omat lämppärit. Liian pienillä painoilla ja silti venähtävillä lihaksilla kahvailu ei ole kivaa. Jos olis pakko käydä pelkästää ohjatuilla tunneilla, mun kuntoiluharrastus hiipuis aika pahasti. Haluan olla villi ja vapaa ja treenata silloin, kun itselleni parhaiten sopii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti