Aikuisten hoplopissa

Meillä on huomenna hääpäivä, mutta maanantai ei ole kovin kiva juhlapäivä, joten käytiin jo eilen Salmisaaressa gr8 viihdeklubilla tässä hengessä:

Ekana kokeiltiin jättihanskanyrkkeilyä, joka kuulosti tosi kivalta, mutta oli pieni pettymys. Hanskat oli niin isot, ettei niillä voinut tehdä mitään ja mä kompastelin pomppulinnassa omiin kinttuihini. Hihittelyksi meni :D

PumPumKatit

Seuraavaksi mulle selvisi, miksi ihmisillä on niin paljon ongelmia rakkauselämässä: Jousiammunta on niin vaikeaa ja kivuliasta, ettei Amor tietenkään osu kohteeseen kovin hyvällä prosentilla! Mä sain ehkä yhden hyvän osuman ja siinä jousi napsahti hienosti käsivarressa olevaan suojukseen. Sen jälkeen ammuin rohkeasti uudestaan ja TSÄP! Se suojus ei ollut yhtään tehtävänsä tasalla! Tuon jälkeen piti olla niin varovainen, ettei hommasta tullut enää mitään.

Amorin dagen efter

Mä voitin yhdessä lajissa ja se oli tietysti keilaus. Kaikessa muussa hävisin kuin ankka :)
Keilattiin 5 sarjaa, kun siippa niin kovasti halus saada rökälevoiton edes yhdessä sarjassa, mutta se jäi haaveeksi. Se voitti 2 ja minä 3 sarjaa ja mun paras tulos oli toi viimeinen 160 pistettä.

Player 2 kiittää ja kuittaa

Huonosti nukkunut

Osaapa olla tympeetä, kun nukkuu huonosti. Koko päivän haukottelee, mut sit illalla ei tahdo saada unen päästä kiinni ja yöllä heräilee ihan syyttä. Tai keksin mä kolme huonoa syytä:
Menkkojen aikaan en koskaan nuku erityisen hyvin. Muutenkin tavallista epämukavampi olo ja sit vielä väsymys päälle!

Meidän patterit ei osaa pitää sisälämpötilaa täysin vakiona. Kun ulkona paukkupakkaset vaihtui loskaan, meillä sisällä lämpöä tuli lisää noin 1,5 astetta. Uskomattoman tarkka on kermaperseen nahka, kun 22 astetta oli vähän galsa ja 23,5 on vähän lämmin. Varsin vaikeeta olis pitää ympäristö koko ajan täydellisenä 22,8 asteisena ;)

Kaikkia kolmea huonoa yötä on edeltänyt Californicationin katselu. Vaikkei se edes ole erityisen jännä niin kyllä se silti enemmän piristää kuin oma elämä ;) Pitäis katsella vain A-studiota ja Luontoiltaa. Ehkä jopa Avaraa luontoa vois uskaltaa, vaikka Manaatin retket oli kyllä huippujännä ja koskettava tarina ;)

22 viikkoa Juhannukseen

Mä olen nyt loman jälkeen totutellut punnertamiseen tekemällä 10 toiston sarjoja. Jos nyt alkaisin lisäämään joka viikko yhden toiston lisää niin saisin ennätykselliset 30 punnerrusta jo ennen Juhannusta! Jotain hyvää siinäkin, että kesään on vielä aikaa - ehtii reenata sitä odotellessa :D
Tietty aikataulu menee vähän sekaisin, jos tulee taas joku flunssa tai rannekipu. Todennäköisesti tuleekin, kun keskiviikkonakin punnertaminen sattui ranteeseen :( Toisaalta tänään ei sattunu ja tein sen yhden toiston lisäyksen eli 4*11 toistoa. Jossain vaiheessa pitää kyllä siirtyä tekemään enemmän toistoja vain ekassa sarjassa eli esim 18 + 3*10.

Kahlasin lumen halki Love2danceen ja se kyllä kannatti. Oli kivaa :) Sellossa näkyi melko vähän väkeä kaupoissa, mutta jumppa oli tupaten täynnä. Yllättävän moni siis oli lähtenyt liikenteeseen keliä uhmaten - en voi uskoa, että kaikki olis päässeet paikalle kävellen. Moni oli myös valinnut mukavan sisäliikunnan talvilajien sijasta. Mua ei ainakaan yhtään harmita, etten tykkää talviurheilusta. Täällä on niin lyhyen aikaa hyvät talviurheilukelit, että siitä vasta paha mieli tuliskin, jos tahtois hiihtämään!

Perjantaina salilla tein pitkästä aikaa mavee. En edes muista, milloin olen viimeksi sitä tehnyt. Varmaan joskus kesällä/syksyllä aika satunnaisesti. Syksyllä/talvella oon käynyt vaan jumpissa ja tehnyt suorin jaloin mavea kahvakuulalla, joka on ihan eri liike paljon kevyemmällä painolla. Siitä syystä olin erityisen tyytyväinen, kun 3*12*60kg nousi ihan yhtä kevyesti kuin aina. Toi on mulle sellanen perussetti, jonka pitäis aina nousta helposti, jos on kaikki ookoo. Yleensä pidempien taukojen jälkeen se ei ole ollut noin kevyt heti ekalla kerralla, vaikka äkkiä siihen aina olen tottunut. Mutta siis  nyt se oli ihan peruskevyt heti ekalla kerralla, eikä lihaksetkaan tulleet niin kipeiksi kuin yleensä. Iloinen olen tästä :)

Neronleimaus

Chattailtiin ex-työkaverin kanssa ja mietittiin, missä nähtäis ja mitä tehtäis. Mun eka idea oli tietenkin, että mentäis salille. Se vaan on mun defaultti. Sinne mä aina menen. Satsissa on joskus avointen ovien päiviä, muttei välttämättä silloin, kun olis tarvetta. Työpaikan salilla sen sijaan on kivat säännöt - sinne saa viedä ulkopuolisen kaverin mukana, eikä maksa mittään :)

Tuosta keskustelusta seurasi neronleimaus: Mähän voin mennä tänäänkin työpaikan salille!

Mulla oli spinningkamat mukana ja tarkoituksena mennä suoraan töistä polkemaan, koska siipalla oli puhelinpalaveri. Työpaikan sali säästi Satsiin verrattuna useita minuutteja ulkona olemista, kun tulin vielä kotiin sillä bussilla, jolla pääsee lähipysäkille asti. Yes! Lisäksi Satsin tyhjässä isossa spinusalissa yksin polkeminen on vähän kurjaa, kun taas työpaikan salilla sain aikani kuluksi katsella ihania hikoilevia insinöörismiehiä, joista yksi kyllä haisi jo vähän liian hikiseltä ;) Ja oli mulla tottakai myös mun loistava Spotify-lista, joka alkaa olla jo niin pitkä, että sieltä tulee välillä täysin yllätyksenä ihania helmiä :)

PT eli Pörö Trainer

Tässä mun PT laatii treeniohjelmaa... Se on aika hidas kirjoittamaan ;)

Vähän on ollut treeni-into hukassa, kun ei ole mitään tavoitetta ja suunnitelmaa. Mä olen tosi monta vuotta treenannut voimaa, mutta tänä talvena se ei ole enää jaksanut huvittaa, monestakin syystä. Kaipaan vaihtelua. Mulla on voimaa enemmän kuin nivelet kestää. En halua rikkoa olkapäitäni pahemmin. En edes tarvitse lisää voimaa mihinkään. Terveyden kannalta mulle olis hyödyllisempää laihtua ja siihen ei voimatreenistä ole mitään iloa. Treeniinkin pätee vähenevän tuoton laki: tietyllä treenimäärällä alkaa saada aina vain pienempää edistystä, kun on tarpeeksi kauan treenannut. Esim. leuanvedossa ja punnerruksessa mä oon saavuttanut sellasen tason, josta on tosi vaikee päästä eteenpäin. Jokainen loma ja flunssa jne. tuottaa selvän takapakin, jonka jälkeen tulee taas edistystä, kunnes pääsen takaisin sille tietylle tasolle, johon jämähdän. Siinä sitten jurnutan enemmän tai vähemmän aikaa, kunnes tulee taas seuraava flunssa tms. Kokonaisuutena homma ei tunnu etenevän mihinkään. Pelkkää soutamista ja huopaamista.

Syksy meni erilaisia jumppia kokeillessa ja se oli ihan kivaa, Tiesin pitkän joululoman joka tapauksessa keskeyttävän kaiken tekemisen, joten en edes yrittänyt aloittaa mitään. Nyt olis se aika, kun kannattais aloittaa jotain. Olen koittanut keksiä, mitä mua huvittais tavoitella. Treeniohjelmanhan voi laatia vasta, kun tietää, mihin tavoitteeseen se tähtää. Personal traineritkin kysyy ekana, mikä on tavoite, ennen kuin alkavat laatia ohjelmaa. Ja se tavoite olis hyvä tietää itse, jotta olis motivaatiota. Jos PT keksii sen tavoitteen niin se ei välttämättä niin nappaa...

Tässä mun PT suosittelee juoksulenkkareita ahkeraan käyttöön :)

Ne on Ameriikantuliaiset. Nike Free 4.0 Flyknit taisi olla aikamoinen löytö 60 dollarilla...

Karkeasti arvioiden tässä on kolme kuukautta aikaa siihen, kun viitsii taas lähteä ulos lenkille ja pyöräilemään. Ehkäpä juoksumatolle ja spinningiin saisi motivaatiota siitä, että ulkokauden alkaessa voisi saman tien tehdä kunnon lenkkejä, jos rakentaa pohjakuntoa sisällä... Punttipainotteisten talvien jälkeen mulla on aina mennyt keväällä melko paljon aikaa siihen, kun olen totutellut kinttuja taas hölkkäämiseen ja peffaa pyörän satulassa istuskeluun. Vois olla kiva päästä nopeammin vauhtiin ja pidemmille lenkeille... Vielä kivempaa olis asua Kaliforniassa, missä vois käydä ulkona lenkillä ympäri vuoden! Ei menis aina puolikas vuodesta hukalle sisällä kökkiessä ja kesää odotellessa ;)

Jumbo jet lag

Noin viikossa arvioisin itse toipuneeni 10 tunnin aikaerosta takaisin normirytmiin kotona. Sen sijaan tolla mun petikaverilla on jet lagin lisäksi köhä, uniapnea ja muutenkin vaikeuksia osata nukkua oikeaan aikaan oikeassa paikassa, mikä on hippasen vaikuttanut munkin yöuniin tällä viikolla ;) Se on noussut joka aamu viiden maissa ja rapistellut mutkin hämärän rajamaille. Ylösnousemus ja töihin lähtö ei silti ole tapahtunut paljonkaan normaalia aikaisemmin. Tänään lauantaina mä heräsin seiskalta ja nousin pian sen jälkeen ylöskin, kun kuulin aamupalan olevan jo tulilla, enkä halunnut syödä jäähtynyttä. Olen kyllä tosi yllättynyt, että homma on kääntynyt noin päin, että herätään tavallista aikaisemmin. Aikaeron suunnasta ja meidän yökukkumistaipumuksista johtuen olisin odottanut ongelmana olevan liian myöhään valvomisen ja aamulla heräämisen vaikeuden.

Matkalla oli yks hassu juttu, jota en ole vielä ehtinyt kertoa. Kaliforniassa oli monta sellasta tyypillistä Kalifornialaisen näköistä paikkaa, esim. Pier 39 San Franciscossa ja Highway #1 rantatien varren maisemat, jotka nähdessään siippa hämmästeli: "Täähän on ihan suora kopio GTA:sta!" Hyvin ovat siis pelintekijät mallintaneet maisemat :)

Jonossa

Lauantaina mä ajattelin, että nuha on nyt jo sen verran ohi, että voisin mennä sunnuntaina jumppaan. Love2dance oli tietenkin täyteen buukattu ja jonossa oli 34 ihmistä. Klikkasin itseni sijalle 35 ja päätin mennä tarpeen vaatiessa ihan loppuun saakka eli paikan päälle venailemaan, josko mulle vapautuis paikka. Ei tarvinnut. 1 h 20 min ennen tunnin alkua sain viestin, että mahdun mukaan. Ihan hullun paljon siis porukka varaa ja peruu tunteja! Aina kannattaa mennä jonoon.
Nuhakaan ei tuottanut mitään ongelmia, eikä pahentunut tai mitään. Siellä oli pari tyyppiä, jotka joutui niistämään pari kertaa kesken jumpan. Niihin verrattunahan mä olin täysin terve :)

Lohdutonta

Kolme päivää kotiipaluun jälkeen, enkä ole vielä edes joutunut käymään töissä tai juuri missään ja jo nyt tuntuu, etten mä kestä tätä enää yhtään...
En ole koskaan ennen ollut talvilomalla jo jouluna. Se on tosi näppärä aika, kun saa vähän pidemmän reissun samoilla lomapäivillä, joten pitihän sitä kokeilla. Ainakin tänä talvena se oli kyllä liian aikaisin. Suomessa oli ihan siedettävät kelit ennen reissua ja nyt reissun jälkeen pitää jaksaa tätä paskaa vielä kolme kuukautta. Helmikuu olis kyllä parempi loma-aika. Sillon matkan tuoma helpotus tulis about keskelle paskointa keliä.

Akkujen latausta

Rakas sairaspäiväkirja,
Jälleen kerran saan raportoida räkiksestä. En halunnut pilata lomatunnelmia valittamalla, mutta kylmä totuus on se, että mulla alkoi kurkkukipu jo jouluaattona ja koko loppuloma (= 2 viikkoa) kului flunssan eri vaiheita läpikäydessä. Onnenkaupalla löysin Walmartista nenäsuihkeen, joka tehos tukkoisuuteen tosi hyvin ja sain nukuttua kohtuullisesti koko ajan. Nyt olen jo sen verran voiton puolella, ettei eilinen 24 h kotimatka kolmella lennolla tuottanut korville tavallista enempää vaikeuksia. Siippa vuorostaan on sen verran köhäinen, ettei mennä salille vielä tänään.
Mä en todellakaan nukahda missä vaan ja milloin vaan, joten pitkistä ja tylsistä lennoista huolimatta onnistuin torkkumaan vain puolisen tuntia koko matkalla. Kotiin pästyä otin reilun tunnin päikkärit ja viime yönä kuorsasin 11 tuntia putkeen!
Saapas näkee, olenko nyt kertaheitolla takaisin Suomen päivärytmissä, kun heräsin normiaikaan klo 8 :) Tänään ei onneksi vielä ole töitä vaan tässä on viikoloppu aikaa pestä pyykkiä ja ladata tyhjentynyttä auton akkua, että päästään maanantaina liikkeelle pakkasessa. Suomen sääennusteita katsoessa tuli mieleen pieni sanaleikki matkalukkujen kohtalosta: Your bags are checked in all the way to HELL! Perkele!

Vika lomapäivä oli ainut sateinen päivämme LA:ssa ja lämpötilan puolesta pitkähihainen aluspaita, paksu neule ja nahktakki sekä kaulahuivi oli oikein passeli varustus. Kävi melkonen munkki, että pelipäivät oli kaikki aurinkoisia ja lämpimämpiä. Lämmintähän siellä ei ollut lainkaan. Shortsit tuli puhtaana takas. Koko länsirannikolla on ollut viime aikoina historiallisen kylmää. Ekaa kertaa ikinä LA:ssa oli jouluna kylmempää kuin NY:ssa. Itärannikolla on taas ollut historiallisen lämmintä.

Monessa paikassa joulukuuset korjattin pois jo vähän ennen loppiaista, mutta Long Beachilla oli vielä puu pystyssä 5.1. Ameriikan kuuset oli niin bling bling, että niitä tuli kuvailtua joka paikassa :)

Mike & Jen

Ekalla golfkierroksellamme täällä, eli tiistaina, meidän ryhmään osui eräs Mike, jonka kanssa siippa tuli hyvin juttuun. Mike kutsui meidät vieraikseen omalle golfklubilleen, joka on ns. private club, jonne ei ulkopuoliset pääse. Ajattelin eka koko homman olevan amerikkalaista intoilua, joka ei johda mihinkään, mutta väärässä olin! Tänään käytiin pelaamaa Miken ja Jenniferin kanssa ja oli ihan mielettömän siistiä päästä näkemään private club :)
Jennifer pelas parhaan kierroksensa ikinä ja mä tykkään ajatella, että se oli osin mun ansiota, koska pieni kisailu saman tasoisen pelaajan kanssa aina kannustaa hyviin suorituksiin.
Private clubien sivuilla ei koskaan ole mitään hintatietoja, mutta olen kuullut, että "aloitusmaksu" voi olla 10 000 - 200 000 dollaria ja järkevän hintaisen kentän kk-maksu voi olla esim $125 for unlimited golf. Eilisellä kierroksella yksi mies kauhisteli sitä, kun jossain klubilla jäsenen vieraan green fee oli $110, minkä perusteella mä olin varautunut tänään maksamaan vajaan satasen tästä vieraskierroksesta. Vaan eipä meiltä kukaan mitään rahaa kysellyt ja Mike kuittasi asian sanomalla "no, no, you're my guests".
En saanut ihan täyttä varmuutta, oliko vieraiden tuominen ilmaista vai maksoiko Mike meidän puolesta... Miksi olisi maksanut? Toisaalta se maksoi snacksit kierroksen jälkeenkin, vaikka me koitettiin vaatia, että meidän pitää tarjota kiitokseksi... Lopputulos oli kuitenkin paljon kiittelyä ja kohteliaisuuksia ja avoin kutsu tulla meidän vieraaksi Suomeen pelaamaan :)
Mike kertoi, että he olivat olleet Skotlannissa pelaamassa ja saaneet siellä niin ystävällisen vastaanoton paikallisilta golfareilta, että hän halusi laittaa hyvän kiertämään, kun sai tilaisuuden. Taitaa olla varsin harvinainen tapaus, että täkäläinen golffari tapaa kentällä turisteja. Täällä on vaan niin paljon kenttiä ja paikallisia pelaajia, että turistit hukkuu massaan ja lisäksi on paljon noita private clubeja, joissa ei edes voi törmätä ulkopuolisiin.

Oily Coyote

Pelattiin Coyote Hills golf klubilla ja siellä pumpattiin öljyä väylien kainalossa!

Próspero Año Nuevo

Meidän uusivuosi oli leffateemalla. Warner Brothersin studioilla kävi munkki: koska kaikki ohjelmat on joulutauolla, kiertoajelulla pääsi tutustumaan paljon useampaan paikkaan kuin kuvausten ollessa käynnissä. Siellä oli paljon Harry Potter juttujakin, vaikka ne on kuvattu Lontoossa. Pääsin lentämään luudalla ja siitä tehtiin hieno video green screenin avulla.

Käytiin Hollywood bulevardilla hämmästelemässä ryysistä ja niitä kuuluisia tähtiä. Chinese theaterissa meni uusi Star Wars 3deenä ja tartuimme tilaisuuteen. Onneks en ole suunnitellut meille liian tiukkaa ohjelmaa! Leffa oli hyvä. 2,5 tuntia kului nopeasti. En silti ymmärrä sitä suunnatonta hypetystä. Paljon parempiakin leffoja on.

Vuosi vaihtui Losin latinoiden seurassa. Siippa halus tsekata paikallisen yökerhon ja kolmen kilsan päästä hotellilta löytyi nuorten tanssipaikka. Se näytti asuintalolta, joka oli muunnettu baariksi.
Yllättäviä eroja Suomeen oli muutamia. Klo 23 kun me tultiin paikalle, tanssilattia oli jo täynnä, eikä pöydissä istunut ketään. Baaritiskille ei ollut kovia jonoja, enkä huomannut kenenkään olevan ihan naamat. Kaikilla naisilla oli pitkät hiukset ja lyhyet mekot, siis todella lyhyet, ja kaikki oli tosi laittautuneita, johon toki saattoi vaikuttaa juhlapäivä. Minimekkotytöillä ei kuitenkaan ollut takkeja, vaikka ulkona oli vain 5 astetta, koska paikassa ei ollut narikkaa. Meidän piti jättää takit yhden sohvan nurkkaan oman onnensa nojaan. Harvoinhan täällä on niin kylmää, että tarttis takkia, joten narikka olis hukkatilaa.
Tanssilattioita oli kaksi, hiphop ja lattari, ja juhlakansa oli sen mukaista, latinoita ja erinäisiä maitokahvin sävyjä. Me oltiin ihan etnistä vähemmistöä siellä. Musiikki oli korviasärkevän kovalla ja bassot sai ihokarvat heilumaan tahdissa. Lattaripuolella oli hitusen hiljaisemmalla ja lattialla väljempää, joten siellä me laskettiin sekunnit vuoden vaihtumiseen.

Hyvää uutta vuotta!