Huono muisti

3 sokeritonta viikkoa takana ja olen unohtanut, miltä suklaa tarkalleen ottaen maistuu. Prodepatukat ja Mannisen Protein pudding maistuvat nyt paljon paremmilta kuin kesällä, jolloin aidon tavaran maku oli tuoreessa muistissa. Huono muisti on joskus siunaus :D

Ekat pari sokeritonta viikoa meni yllättävänkin helposti. Nyt tällä viikolla on sokeri pyörinyt ajatuksissa enemmän ja jonkin verran olen noihin korvikkeisiin turvautunut. Jostain syystä niitten kanssa ei lähde lapasesta samalla tavalla kuin sokerin. Ehkä ne ei sit kuitenkaan ole yhtä hyviä. Tai sit ne täyttää vatsan ja tuo kylläisen olon proteiinin ansiosta paremmin. Tai sit mä oon vaan niin pihi, etten raaski syödä kalliita podetuotteita hullun lailla ;)

You have to do what others won't to achieve what others don't

Jos mä haluan nostaa 80 kiloa penkistä, mun pitää treenata paremmin kuin useimmat muut. Käytän sanaa "paremmin" koska haluan painottaa järkevää ja tavoitteellista treenaamista, mikä ei aina tarkoita kovempaa treeniä. Joskus se tarkoittaa myös ylimääräisiä lepopäiviä, kevyitä ja vaihtelevia treenejä sekä teknisesti puhtaita suorituksia ja loukkaantumisten välttämistä.

Siipalla on tänään saunailta, joten jouduin penkkaamaan ilman varmistajaa. Sain kuitenkin ohjeet hyvään treeniin ilman (yksin tehtynä) vaarallista sarjojen loppuun vientiä: Tee ensin 50 kilolla niin monta toistoa kuin varmasti jaksat - ei riskejä. Sit kevennät painoja niin paljon, että jaksat tehdä 20 toistoa heti perään. Tollanen kombo 3 kertaa ja kunnon palautustauko joka välissä.

Mä en tee pudotussarjoja kovin usein ja tollasta häröpudotussarjaa en ole tehnyt koskaan, joten olin ihan tohkeissani kokeilemassa, miltä se tuntuu. Näin ekalla kerralla en osannut/uskaltanut tehdä ihan optimaalisesti. Pelasin varman päälle ja tein aina 6 toistoa sillä 50 kilolla ja sen 20 toistoa tein pelkällä tangolla. Loppujen lopuksi se oli aika kevyt setti. Ensi kerralla yksin treenatessa pitää korottaa panoksia ;)

Toisaalta tänään oli ihan sopiva päivä tehdä vähän kevyemmin. Oon ollut varsin väsynyt tällä viikolla. Eilenkin simahdin ennen kymmentä, vaikka meillä on normaalisti herätys 7:30 - paitsi keskiviikkoisin 7:00, kun siipalla on sulkapalli. Tai pallo.
Syyskuun alkupuolella oli Hoikat päivät ja nyt vaikuttais siltä, että vois olla Läskit päivät menossa... Sokeriton syyskuu tod. näk. vaikuttaa niin kivasti, että Läskit päivät ei ole ollenkaan niin pahat kuin ne voisi olla, jos sokerin syöminen olisi vaihtoehto. Tällä viikolla on ehkä uponnut runsaammin ruokaa ja sen avulla olen pitänyt sokerinhimot kurissa...
Mutta siis koska tällä hetkellä oireet on niin paljon normaalia lievemmät, en oikein ole varma, onko tässä nyt oikeesti Läskit päivät vai ei. Jos on niin Sokeriton syyskuu on kyllä ässä juttu :D
Mitenhän sitä malttais pysyä erossa sokerista pysyvästi?


"You have to do what others won't to achieve what others don't."
Lainaus on tietenkin bodybuilding.comista :D

15-vuotisjuhla

Jokasyksyiseen tapaan mieleeni palaa saliharrastukseni alku. Vuosi oli -96, ikää oli 16v, pohjakunto oli olematon ja koululiikunta oli inhokki. Sukelluskurssilla sisuunnuin, kun en jaksanut kantaa omia varusteitani veneelle. Marssin punttisalille ja aloin noudattamaan tunnollisesti saamaani ohjelmaa, jonka tavoitteena oli saada voimaa. Niinhän siinä sitten kävi, että punttis vei mennessään ja sukellus unohtui kokonaan :D

Mulla on siis 15 vuotta kuntoilua takana, joskus aktiivisempaa ja kovempaa, joskus pieniä taukoja ja muita lajeja, mutta pohjakuntoa on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa. Viimeiset kolme vuotta treeni on ollut määrätietoisempaa ja tavoitteellisempaa kuin koskaan ja treenipainot salilla on nousseet. Valitettavasti mulla ei ole muistiinpanoja kuin vuodesta 2007 alkaen, eikä silloin penkkipunnerrus sattunut olemaan ohjelmassa. Se on mua eniten kiinnostava tulos, koska sitä voi parhaiten vertailla. Mulla on hämärä muistikuva, että ennen vuotta 2007 mun ennätys on ollut ykkönen 50 kilolla.

Varmat muistiinpanot kertovat seuraavaa:
- loppuvuodesta 2009 4 toistoa 50 kilolla
- alkuvuodesta 2010 ykkönen 60 kilolla
- loppuvuodesta 2010 65kg
- tammikuussa 2011 70kg

Pian ton vikan enkan jälkeen iski olkapään rasitusvamma. Syynä oli todennäköisesti liian raskailla painoilla ja/tai huonolla tekniikalla tehdyt olkapääliikkeet - eli ei tuo penkki. Reilut puoli vuotta pysyin erossa penkistä yms olkapäätä rasittavasta, mutta elokuussa aloitin jälleen totuttelun. 40 kilolla meni helposti 15 toistoa. Viime viikolla päätin uskaltautua 50 kiloon ja sain silläkin 8 toistoa ilman kipuja. Vuoden 2009 enkka oli tosiaan vain 4 toistoa 50 kilolla eli en voi valittaa nykyisestäkään kunnosta ;)

Myytinmurtaja

Jos Fit-lehti yllättäen ylläpitää naisten lihaskasvumyyttejä niin Probodyssa Marie Silmäri lähtee reippaasti myytinmurtohommiin:
"Usein varsinkin naisasiakkaat pyytävät minua ohjelmaa suunniteltaessa ottamaan huomioon, että heillä "on jo aika isot reidet" tai että "jalat kehittyy liiankin helposti", joten jalkatreeni kannattaisi varmaankin pitää aika kevyenä ja lähinnä "kiinteyttävänä". Jepajee... Pakko tähän kohtaan paljastaa, että lihas ja rasva eli kansankielellä läski ovat kaksi täysin eri asiaa. En ole koskaan vielä tavannut naista, jonka reidet olisivat kehittyneet kireän lihaksikkaiksi vahingossa tai liian nopeasti. Jos joskus sellaisen tapaan, niin haluan hänen kanssaan vaihtaa enemmän kuin muutaman sanan! Sen voin myös luvata, että kyykky ei läskiä lisää. Päinvastoin, mitä vahvemmat lihakset kintuissa, sitä rasvattomammassa kunnossa ne pysyvät. Ja leidit: muodokkaat reidet OVAT kauniit!"

Jos vertaan omia jalkojani kolmen vuoden takaiseen, huomaan rasvakerroksen ohentuneen tutkimalla erityisesti sisäreisistä ja heti polven yläpuolelta. Myös lihakset erottuvat paremmin sekä etu- että takareisissä. Alan harrastajan pitäisi kyllä nähdä, ettei mun reidet ole paksut pelkän läskin takia :D

Toivottavasti nämä muistikuvat ja havainnot eivät ole vain toiveajattelua ;) Mielestäni olisin kyllä ansainnut jotain näkyvää muutosta, sillä vaikka painan nyt vain muutaman kilon vähemmän, niin ruokavaliossa ja treenien laadussa ja määrässä olen saanut aikaan isoja parannuksia!

Lisäsin tänne uuden Treenit-välilehden. Siellä voi hämmästellä mun treeniohjelmaa :)

Nyt tää suunnistaa salille kinttuja kiusaamaan :)
Menkää tekin!

Mittarointia

Eilen oltiin Luukissa golfaamassa ja tänäänkin piti mennä, mut sitten siipalle tuli ahdistus liian vähäisestä vapaa-ajasta. Golfin lisäksi kun pitäisi ehtiä myös pelata sulkapalloa ja leikkiä koptereilla. Peruttiin golffi ja minä pinkaisin ulos harrastamaan toisenlaista välineurheilua. Elektroniikkalenkillä oli mukana iPod, sykemittari ja kännykkä, jossa pyöri Endomondo :D

Sykemittari sanoi: 1h 36min, 886 kcal, avg 136
Endomondo sanoi: 11,61km, avg 7,3 km/h, 753 kcal

Isoimman osan matkasta kävelin, mutta tuli sinne väliin muutaman biisin verran hölkkääkin. Endomondossa asetuksena oli Walking. Sykemittari tietenkin tiesi mun sykkeen välillä nousevan reippaasti. Siinä varmaan selitys noin erilaisille callemäärille.

Elektroniikasta puheenollen... Surffailin blogeja ja löysin kiinnostavan kertomuksen Fitbit nimisestä vimpaimesta, joka seuraa käyttäjänsä aktiivisuutta ympäri vuorokauden ja lähettää tilastoja nettiin ihmeteltäväksi. Kyseisen käyttäjän kokemus oli, että laitteen kertoma tieto oli viihdyttävää pari viikkoa, mutta pitemmän päälle sitä ei tavis tarvitse. En kyllä yllättynyt yhtään. Tollasta lelua olis hauska kokeilla, jos sen vaikka sais jostain lainaksi, mutta omalla rahalla en ostaisi ;)

If it is important to you, you will find a way. If not, you'll find an excuse

Ei siinä petä kuin itseään, jos ei toimi johdonmukaisesti siten, että pääsee kohti omia tavoitteitaan...

Luin jonkun fitnesskissan blogista, että hänelle on monet sanoneet "Antaisin mitä tahansa, että saisin samanlaisen vartalon kuin sinulla." Toi on ilmiselvä valhe. Jos olisi valmis antamaan mitä tahansa niin silloinhan olisi jo se unelmien vartalo!

Mulla on tavoitteena loppuelämän tähtäimellä löytää tasapaino siihen, kuinka paljon olen valmis antamaan ja millaisen vartalon sillä saavuttaa. Syön niin terveellisesti kuin järkevästi pystyn ja jaksan muun elämän siitä kärsimättä ja liikun niin paljon kuin huvittaa. Liikkumisen suhteen ongelmia ei ole näköpiirissä, sillä tällä hetkellä huvittais liikkua enemmän kuin aikataulut ja oma palautusmikyky antavat periksi ;)

Tällä taktiikalla tuskin kroppa muuttuu kovin nopeasti. Toivottavasti se kuitenkin muuttuu. Epävarmuus on tuskastuttavaa. Ihminen ei tunnetusti ole kovin hyvä elämään sen kanssa. Sen vuoksi useimmat haluavat laihtua nopeasti, että saisi sen varmuuden dieetin toimivuudesta. Mä yritän kuitenkin nyt ajatella, että tämä on pysyvä elämäntapa, jota ylläpidän ikuisesti, eikä mikään väliaikainen dieetti. Vanhoilla elintavoillani lihoin tasaisesti 1-2 kiloa vuodessa. Jos nyt laihtuisin samaa tahtia niin se olisi ihan riittävää. Ero painossa 50-vuotiaana olis merkittävä: lihomis-tavoilla painaisin 100kg, kun taas laihtumis-tavoilla voisin painaa jopa vain 60kg. Ei mulla ole tarvetta ikinä noin vähän painaa, mutta teoria on teoriaa :D


"If it is important to you, you will find a way. If not, you'll find an excuse."
Lainaus on jälleen bodybuilding.comista :)

Yllättävä myytin ylläpitäjä

Tiesittekö tämän?
"Pyöräillessä vaihde pitää malttaa jättää tarpeeksi kevyelle, sillä raskaalla vastuksella pyöräily pikemmin kasvattaa kuin kaventaa reisiä."
Näin kertoo Fit-lehti, eli pakkohan sen on olla totta.
Aamen ja hallelujaa!

Kuin varkain sokeriton syyskuu soljahti toiselle puolikkaalleen. Koputan puuta ja toivon loppupuolen sujuvan yhtä kivuttomasti ;)