Manaatti ja mursu maailmalla

Vuosi sitten oltiin Thaimaassa. Siippa sai valokuvat kamerasta jiipegeiksi viime viikonloppuna. Siitä seurasi kaksi asiaa: Kauhee matkakuume ja ihan uudenlainen ymmärrys siitä, miten paljon me muistutetaan manaattia ja mursua ;)

Manaatit

Pyylevä rouva

Rantarouva

Golfsvingi

Feikki-thaikylässä

Manaattimaisen ulkomuodon aiheuttajakin löytyi ;)

Enää tarttis keksiä, miten sitä malttais olla syömättä niin paljon, kun kaikkea herkullista on niin paljon ja usein on ihan nälkäkin ;)

Talvivihaa ja mustelmaa

Suomen talvi on taas näyttänyt kaikki parhaat puolensa tälllä viikolla. Vuoron perään helvetin kylmää, helvetin pimeetä, helvetin märkää ja helvetin liukasta! Kilsan matkalla salille meinasin turvahtaa kahdesti - heti jos en edennyt kuin etana.

Joku vois sanoa, että mulla oli tanko aika korkeella... Itse kutsuisin tuota sopivaksi korkeudeksi rehellisen toimistorotan niskajumeille ;)

Kävin eilen vaihdattamassa ehkäisykapselin uuteen. Otin illalla varmuuden vuoksi kuvan käsivarresta, vaikka oletin mustelman olevan komeimmillaan vasta tänään. Kilin kellit se mikään komea ole! Selvästi jo paranemaan päin, eikä varmaan enää edes näkyis kuvassa, kun toi eilinenkin näyttää paljon vaisummalta kuvassa kuin livenä.

Pakkasvihaaja punnertaa

Pakkasella ulos meno on vain pukeutumiskysymys. Mun mielestä talo on sopiva asuste. En halunnut lähteä ulos salille kävelyn vertaa, joten treenailin kotona. Siipan kopteriboksi sai toimittaa korokkeen virkaa ja yhdessä jumppamaton kanssa sen korkeus oli noin 19 cm.

Kuvaaja oli yhden toiston myöhässä - oikeasti tein 12 toistoa ja olen siitä aika ylpeä :)
Tuon suorituksen jälkeen voin myös todeta, ettei ainakaan noin matala koroke tee punnerrusta kovinkaan paljon raskaammaksi. Tyrkkäsin puntarin käsien alle ja yläasennossa korokkeen kanssa se näytti 60 kg, ilman koroketta 59 kg. Ala-asennossa lukemaa on aika vaikea nähdä, koska asento on raskas ja katselukulma huono, mutta aika samoissa 68 kilossa se pyöri molemmissa tapauksissa. Puntari toki nostaa käsiä vähän ylemmäs, mutta saman verran molemmissa tapauksissa, joten sillä ei liene merkitystä vertailun kannalta. Puntarilla pitää myös laittaa käden paljon kapeammalle kuin normisti, mutta sekään tuskin vaikuttaa vertailuun.

Ilmeisesti siis pitäis uskaltaa käyttää paljon korkeampaa koroketta. Netissä näkee kuvia, joissa jalat on ihan penkillä! Se tuntuu aika hurjalta, kun jo toi pieni koroke kääntää ranteet selvästi ikävämpään asentoon kuin normipunnerruksessa. Ehkä mä vaan luovun moisesta kikkailusta ja koitan vaan saada pidempää ja pidempää sarjaa rehellistä peruspunnerrusta...

Peruutus

Meidän piti mennä tänään taas kuntonyrkkeilemään, mutta siipalla on ollut kurkkukipua ja hän katsoi parhaaksi levätä tänään. Mulla oli tiukka pohdinta, perunko vai menenkö yksin. Olin psyykannut itseni nyrkkeilyfiiliksiin ja halusin mennä, mutta toisaalta olisin halunnut hakata nimenomaan omaa miestä, enkä jotain tuntematonta. Siinä joutuu vähän kiusallisen lähelle vierasta ihmistä näin suomalaisen insinöörin näkökulmasta. Lisäksi peemäinen ajokeli vähän pelotti.
Lopulta tajusin suurimman syyn, miksi olin niin nihkeä perumaan: Joku siellä Satsissa voi huomata mun peruneen ja ajatella siitä jotain! Ei sitä niin vaan saa varata ja perua ihan miten sattuu, vaikka treenikaveri oliskin kipeenä.
Aika huono syy, jos järjellä ajattelee. Satseissa pyörii niin miljoona jumppaa ja varausta ja peruutusta, ettei kellään olis aikaa niitä kaikkia kytätä. Niillä on sitä varten internet ja aateekoo. Etenkään sillon ketään ei kiinnosta, jos mä perun jumppani sääntöjen sallimissa puitteissa yli tuntia ennen sen alkua. Peruminen on ihan sallittua ja tavallaan jopa toivottavaa, koska sit sinne pääsee jonosta seuraava tyyppi, joka oikeasti haluaa sinne.
Nyt tammikuussahan kaikki jumpat pitää varata hyvissä ajoin, koska ne tulee täyteen ja jonotuslistallekin ilmestyy toistakymmentä toiveikasta. Punttiksen puolella ei onneksi ole ollut niin pahoja tammiruuhkia kuin monella muulla salilla on ollut - lieneekö niin, ettei kalliin ja vuodeksi sitouttavan salin jäsenmäärä niin merkittävästi nouse ja jumpparuuhka johtuu lähinnä siitä, että moni valitsee jumpan salin sijasta?
Mä menin sit Sellon Elixiaan kyykkäämään. Siellä on kyykkytelineessä pidikkeet mulle sopivammalla korkeudella kuin Satsissa. Oli vähän blaah fiilis, vaikka rauta liikkui täysin suunnitellusti. Parin tunnin varoitusaika ei riittänyt nyrkkeilyfiiliksen vaihtamiseen kyykkäysfiilikseksi. Mä oon hidas muuttamaan suunnitelmia ja tarviin paljon aikaa makustella, mitä olen tekemässä ennen kuin lämpiän :)

Steppilautapunnerrus

 

15 punnerrusta alkaa olemaan ihan peruskauraa ja sehän on jo aika pitkä sarja voiman kasvattamiseen! Raskaampi punnerrus ja lyhyempi sarja saadaan aikaan nostamalla jalat korkeammalla kuin kädet. Eilen kokeilin tuota kikkaa ekaa kertaa käyttäen 15 cm korkeaa steppilautaa. 5*5 toistoa meni niin kivasti, että ens kerralla viritän laudan 20 senttiin :)

Kaksi kuollutta näätää

Voin luottamuksella kertoa, että nyrkkeilyhanskoista puhuttaessa ensimmäinen merkki roskiin heittämisen aiheellisuudesta ei ole rikkonainen ulkonäkö vaan haju, joka ei edes muistuta tien poskeen kuollutta näätää vaan haudasta noussutta, puoliksi mädäntynyttä zombi-näätää!

Olkapää ei lopulta tullutkaan kipeäksi viime viikon kunotnyrkkeilystä, joten tällä viikolla vein siipankin sinne ja sain vähän kovempiakin iskuja ;) Multa ei kovin pahoja tällejä lähtenyt, koska olin eilen combatissa ja perjantaina tyttöjumpassa, jossa tietenkin koko ajan vempataan käsiä ylös-alas askelluksen tahdissa - ihan ku tehtäis vipareita ilman painoja koko ajan! Oli vähän rankka viikonloppu, mutta pakko mikä pakko, kun näyttäis siltä, että toi lauantain combat ei jatku enää kevätkaudella. Ehkä niin on hyväkin, etten joudu kiusaukseen käydä siellä just tälleen ennen nyrkkeilyä...

Kävin myös kokeilemassa Zumbaa, joka ei täyttänyt odotuksia. Vika saattoi olla ohjaajassa, joka ei varsinaisesti ohjannut meitä, jotka ei ennestään tunnettu askeleita. Vakiokävijät kyllä pysyi mukana ja varmaan, jos harrastais paljon tanssia niin olis myös saanut jollain tavalla kiinni ideasta. Luulis nyt kuitenkin, että niille erilaisille perusaskelille olis jotkin nimet, joita vois huutaa aina, kun on sen askeleen aika. Mä tiedänkin perus-jumppa askeleet, kuten v-askel, ristiaskel, sache ja jotain tollasia. Miksei tollasilla tanssillisemmilla tunneilla ole nimiä askelille? Onko niitä niin paljon vai mitä?

Combatissa pääsee ihan kohtuullisesti uuteenkin ohjelmaan mukaan, jos vaan on hyvä ohjaaja, joka koko ajan muistuttaa, mitä seuraavaksi tulee. Kaikille lyönneille ja potkuille on selkeät nimet ja niitä perusjuttuja aina vaan yhdistellään erilaisiksi sarjoiksi. Kuvittelis tanssinkin toimivan jotenkin samalla tavalla, että tietystä perussetistä saa yhdistelemällä kaikkia erilaisia kuvioita. Musta olis kiva käydä jossain tanssillisemmallakin tunnilla, mutta se syö motivaatiota, kun treeni jää niin älyttömän kevyeksi toilailuksi. Pitäis pystyä sitoutumaan yhteen ja samaan tuntiin joka viikko, jotta siellä oppis ne kuviot, mutta mä en ehkä siihen kykene.

Liukuovia uuteen vuoteen

Eilen ja toissapäivänä on ollut täys sisustuhärdelli päällä, kun Inaria-mies kävi asentamassa 8 uutta liukuovea ja vähän hyllyjäkin. Sen jälkeen me asennettiin itse yhteensä 9 ledispottia valaisemaan uusia ovia.

Makuuhuone ennen ja jälkeen:

Otin ennen kuvat hyvissä ajoin - lakanatkin on ehtineet vaihtua :) Kuvassa näkyy mun megahieno joululahja: Pesue-pussilakana! Ennen kaappeja oli kolme ja ne oli liian kapeat liukuoville. Oli pakko uusia sisuskalutkin, että saatiin kahden oven kaappi. Leveämmät hyllyt tuntuu ainakin ensivakutelmana järkevämmältä - kamat tuntuu mahtuvan paremmin. Nää on siis mun vaatekaapit.

Eteinen ennen ja jälkeen:

Eteisessä oli ennestään tollanen joku surkee halpis muka-liukuovi, joka ei liukunut pahalla tahdollakaan tolla omituisella puisella kiskollaan. Me ei koskaan liikutettu sitä, eikä tota aukkoa olis kuitenkaan saanut kokonaan kiinni, koska tossa oli vain kaksi noita peilejä, eikä ne riittäneet koko aukon leveydelle. Ihme viritys. Mut onneks nyt on kunnollinen :)

Käytävän kaappi ennen ja jälkeen:

Tossa on keskellä kaksi ovea peiliä ja kummallakin reunalla ovi valkoista lasia. Kaapilla on mittaa noin kolme metriä ja sinne otettiin yksi rivi hyllyjä lisää  ja pätkä tankoa pois. Tuli tosi paljon tilaa lisää ja nyt siipan vaatteita voidaan säilyttää paljon väljemmin, jolloin niitä on helpompi käyttää, eikä ottaa aina vain päällimmäistä ;)

Siippa oli tietenkin ihan ahistuksissa kännykkäkameran huonosta kuvanlaadusta, joka ei ollenkaan päästä uusia upeita kaappeja oikeuksiinsa. Se otti järkkärillä kunnolliset after kuvat ja koosti huiman multimediaspektaakkelin. Sitä voi ihailla täällä: http://vimeo.com/115753672


Kaunista vuotta 2015!