Boulevard Social

Oltiin tyttöjen kanssa syömässä Boulevard Socialissa. Suosittelen. Ruoka oli lähes vaarallisen maukasta ja mikä tärkeintä, sitä oli riittävästi ;)
Vaikka me yritettiin jokainen tilata erikseen omat ruokamme niin sosiaalista syömistä edistävät helposti jaettavat ja eri aikaan pöytään saapuvat annokset nöyrryttivät meidät wanna-be kapinalliset ja ainakin minä päädyin maistamaan ihan jokaista laatua, jotka kaikki olivat toinen toistaan herkullisempia! Paitsi jälkkärit oli jokaiselle erikseen ja mun pekaaninpähkinäpiirakka / peacan pie (sic) oli sekin vähintään yhtä erinomaista kuin illan kohokohdiksi nimetyt lampaat.
Ainut väestöryhmä, jolle tätä ravintolaa ei voi suositella, ovat kirjoitusvirheiden takia ruokahalunsa menettävät kielipoliisit. Itse ostan kyllä mieluummin ruokaa kokilta, joka osaa kokata, muttei kirjoittaa kuin kokilta, joka osaa kirjoittaa, muttei kokata :D
Aloin jo heti haaveilla Farangin ja Gaijinin tarjonnan maistelusta... Nekin pitää varmaan ensin koeponnistaa tyttöporukalla ennen kuin päätän, mihin näistä kolmesta raahaan ennakkoluuloisen siippani ;)

Mä tahdon veivaa, veivaa!

Omegawave-mittaus eli oomegaveivaus eli veivaus. Niin se puhekieli kehittyy :)
Mulle tuli sattumalta tasan samanlainen treeniputki viime ja tällä viikolla: eka yks lepopäivä, sit penkkipäivä salilla ja sit lenkkipäivä. Lenkkipäivien aamuina saadut veivaustulokset oli kuitenkin ihan erilaiset. Viime viikolla se sanoi Go for it! (7, 7, 7) ja tällä viikolla Go light (5, 5, 6). Mielenkiintoista, että samalla levolla ja treenillä tuli noin erilaiset tulokset!

Vaikka tulokset teoriassa vaikuttaa jopa epäuskottavan erilaisilta, kropassa ne kuitenkin tuntuu uskottavilta. Mittauspäivinä lenkillä oli just sellanen fiilis kuin tuloksesta vois kuvitella. Viime viikolla oli hyvin energiaa ja jaksoin pinkoa, kun taas tällä viikolla vähän väsytti ja otin mielellään iisimmin.

Nyt kun mietin niin mä olen tosi hyvin oppinut lämmittelyn ja treenin alkuosan aikana tunnustelemaan päivän kuntoa ja fiilistä ja sopeuttamaan treenin siihen. Yksi ongelma on kuitenkin ollut: Jos päivän fiilis ei olekaan sopinut siihen, mitä olen treeniohjelmassani suunnitellut, on voinut iskeä masennus, morkkis tai ketutus. Merkkailen treenejä etukäteen kalenteriin ja suunnittelen, milloin olis sopiva aika juosta/nostaa kovaa ja milloin vois hölkkäillä/pumppailla kevyemmin. Mä tykkään noudattaa suunnitelmia, enkä tykkää tehdä mitään ex tempore. Yllätykset ja muutokset saa mut usein vähän kiukkuiseksi, vaikka ne olis iloisia yllätyksiä ja hyviä muutoksia. Siksi mulle on henkisesti rankkaa tehdä muutos suunniteltuun treeniin, vaikka fyysisesti tunnen sen olevan viisasta. Juuri tähän ongelmaan veivaus tuo helpotusta. Aamulla tehdyn mittauksen jälkeen mulla on koko päivä aikaa tottua ajatukseen, että tänään on luultavasti tämmönen päivä...ja jos fiilis treenin alussa on tosiaan se, mitä mittaus ennakoi, niin se ei tule yllätyksenä. Morkkiskaan ei pääse iskemään, jos mittauksen perusteella tiedän, etten ole vain laiska vaan oikeasti huonosti palautunut. Tai toisinpäin - ei tarvii pelätä ylitreenaamista tai itseni rikkomista, jos on kovat menohalut joskus, kun ei teoriassa pitäis olla ;)

Kaksoiselämää

Jos hetki sitten kuvaruokapäiväkirjaa pitäessäni onnistuin elämään kokonaisen viikon bodari-elämää niin nyt sitä on kompensoitu kunnon plösö-elämällä pari päivää ;) Olin työn puolesta kahden päivän koulutuksessa ma-ti ja siellä meitä syötettiin kuin pikku possuja. Eihän koskaan tietenkään ole pakko syödä - joskus vaan syöttötilanne sattuu otolliseen aikaan, jolloin oma vastustuskyky on lähes nollassa. Tänäänkään en ole pysynyt erossa suklaasta, vaikka oli taas normipäivä. Herkkujen syöminen kohtuudella onnistuu kyllä silloin, kun on bodari-aika-kuusta, mikä nyt ei selvästikään ole. Nyt kaikki herkkupalat johtaa pahaan syöksykierteeseen. Nyt jos koskaan pitäis pysytellä kokonaan erossa sokerista! Tietenkin se erossa pysyminen on nyt epäinhimillisen vaikeaa. Silloin, kun sokerista erossa pysyminen on helppoa, olis myös helppoa syödä sitä vain pieniä annoksia ja kohtuudella. Voisko olla enempää pyllystä?
Toinen jännä havainto on fyysisen fiiliksen yhteys syötyyn murkinaan. Bodari-aikaan-kuusta fiilis on hoikka ja vahva ja kaikin puolin hyvä. Usein silloin tulee myös syötyä järkevästi, mutta jos ei tulekaan niin se ei silti vaikuta fyysiseen fiilikseen. Silloin on todella epätodellinen olo - tuntuu hyvältä ja hoikalta, vaikka on syönyt vaikka mitä gaggaa! Vastaavasti, jos joskus sattuu se ihme, että plösö-aikaan-kuusta onnistuu syömään järkevästi niin silti olo on löysä ja laiska ja lihava. Vähänkö se sitten ottaa päähän, kun kunnollisesta syömisestä ei saakaan toivomaansa palkintoa eli hyvinvointia vaan olo on silti ihan pasha :(
Näillä tiedoilla on nyt vähän vaikeeta motivoitua syömään kiltisti tänään/huomenna/lähipäivinä, kun tiedän, ettei tää plösö-olo siitä parane. Se paranee omia aikojaan sitten, kun sitä huvittaa - riippumatta siitä, mitä mä syön.
Plösöstä huolimatta lähdettiin salille, koska ei siellä tule käytyä, jos ei sinne vaan lähde. Tällä kertaa sain siipan mukaan, kun olin varannut ajan sen kalenterista :D Harmi vaan, että sattui näin löysälle päivälle. Varmistajan henkisellä tuella sain penkissä tehtyä 4 toistoa 70 kilolla, mikä on ihan kiva tulos. Siitä lähdetään sitten parantamaan, kun seuraavan kerran sattuu vahva viikko kohdalle :)

85 / 1.68^2 = 30,1

Yhtälö?
Se on mun painoindeksi.
"Painoindeksisi on: 30,1. Se tarkoittaa, että olet merkittävästi lihava."
Vähänkö toi korpee!
Mä tahtoisin saada "Painoindeksisi on: 29,8. Se tarkoittaa, että olet lievästi lihava."
Se ei kuulosta yhtään niin pahalta. Se sanois noin, jos painaisin 84kg. Aika naurettavaa, että sillä yhdellä kilolla on noin suuri merkitys!

Toisaalta: "Painoindeksi voi olla kohonnut myös lihaksikkuuden takia; varsinkin kehonrakentajien lihasmassa on niin suuri, että painoindeksin käytölle ei ole perusteita."
Kuinkahan suuri mun lihasmassa mahtaa olla? Ja kuinka paljon mulla on oikeasti ylimääräistä fläsää?

Mä en oikein tajua omia lihaksiani, kun en koe treenaavani läheskään niin kovaa kuin monet muut, jotka blogeissaan hehkuttaa treenien rankkuutta. Kyseessä voi tietty olla vain näkemysero. Positiivisen itsesuggestion voima on tunnetusti väkevä. Mulla on tapana kehua itseäni tähän tyyliin: "Hyvinhän mä jaksoin / ei tuntunut missään / kevyttä on!" Samassa tilanteessa joku muu voi kehua itseään näin: "Nyt tein kunnolla, kun heikottaa/oksettaa/tärisee!" Ehkäpä mä teen yhtä kovaa kuin muutkin, mutta puhun siitä eri termein?

Sateen sattuessa

Hurraa! Onneks lähdettiin pelaamaan tänäänkin. Sää oli paaaljon parempi kuin ennuste lupasi, peli meni paaaljon paremmin kuin eilen, eikä se tuntunut fyysisestikään yhtä raskaalta kuin eilen :)
Ilman golfia mä en varmaan olis koskaan tajunnut, että sääennusteessa näkyvä sadepisara ei suinkaan tarkoita sitä, että tänään sataa. Se tarkoittaa sitä, että on sateen mahdollisuus. Läheskään aina se mahdollisuus ei realisoidu. Ennen vanhaan kun mulla ei ollut mitään ulkoharrastuksia, en kiinnittänyt niin paljon huomiota sääennusteisiin ja toteutuneisiin keleihin, että olisin huomannut moista detaljia, mutta nyt se on tärkeä asia, kun pitää tehdä päätös pelaamisen ja peruuttamisen välillä. Moni kansalainen varmaan ilahtuu, jos sääennuste uhkaa sateella ja sitten tuleekin aurinkoista. Golffari saattaa pettyä moiseen, jos on peruuttanut kierroksen ja sitten ei sadakaan.

Golffarssi

Kissan viikset, että pelasin huonosti tänään! Pallot lähti vasemmalle ja oikeelle, metsään ja jonkkaan, ihan tolkuttomasti. Kyllä otti päähän. Ei oikein huvittais mennä huomenna hukkaamaan vielä lisää palloja. Toisaalta taas syksy tuntuu jo ilmassa, eikä koskaan tiedä, mikä kierros jää viimeiseksi... Nyt lepuutetaan jalkoja ja hermoja ja tarkkaillaan sääennusteita ja päätetään vähän myöhemmin, mitä huomenna tehdään.

Sitten siirrymme päivän Omegawave-intoiluosuuteen :D
Mä olin työpaikan kautta polkupyöräergometrissä huhtikuussa 2011 ja sain siitä arvot:
Aerobinen kynnys 130
Anaerobinen kynnys 158

Vaikka siitä on jo yli vuosi niin en usko mun kunnon paljonkaan muuttuneen, sillä olen kuntoillut hyvin samalla tavalla koko ajan. Omegawave kuitenkin antaa mulle varsin erilaiset arvot:

Aerobinen kynnys 143
Anaerobinen kynnys 170

Aikani tätä ihmeteltyäni rohkaisin mielini ja kysyin asiaa ja sain kiinnostavan vastauksen. Ero johtuu lajista!

Jos sama ihminen tekis testit samaan aikaan pyörällä ja juoksumatolla niin tulis eri tulokset ja se johtuu jotenkin kehon asennosta eli siitä onko yläkroppa pystyssä (juoksu) vai etukenossa (pyöräily). Toisin sanoen juostessa syke saa nousta korkeammalle kuin pyöräillessä ennen kuin maitohappoa alkaa muodostua (aerobinen kynnys) tai ennen kuin maitohappoa muodostuu niin nopeasti, ettei se enää poistu yhtä nopeasti vaan alkaa kerääntyä elimistöön (anaerobinen kynnys).

Mun oma kokemus onkin ollut, että noi pyöräilemällä saadut arvot on vähän matalat. Vaikka syke on esim. 135 niin ei se oikein vielä tunnu aerobiselta liikunnalta. Ja ihan hyvin mä jaksan vetää vaikkapa 165 sykkeillä pitkäänkin eli se ei vielä tunnu anaerobiselta. Mä olin vaan ajatellut, etten tiedä, miltä kuuluis tuntua ja että kyllä noi arvot varmaan on oikein. Eikä se nyt suuri virhe ole kuitenkaan. Useimmilla tavallisilla kuntoilijoilla on kuitenkin ongelmana se, että treenataan liian kovilla sykkeillä, joten sinänsä hyvä antaa mieluummin liian matalia kuin korkeita suositussykkeitä.

Toinen tohkeilun aihe tänään: Yks tyyppi siellä omegawavella, joka tietää paljon noista mittauksista, oli nähnyt mun tulokset siitä PC:llä tehtävästä ammattilaismittauksesta ja sanonut, että ne on samaa luokkaa kuin huonolla huippu-urheilijalla. Tyypilllisesti mun tulokset saava henkilö kuulemma juoksee maratonin neljään tuntiin. Aika hurjaa. 

Ei muuten olis oikeesti edes lähellä. Pakko siis keksiä selityksiä. Ilmeisesti toi mittaus erottaa sydämen kunnon täysin kaikesta muusta, kuten lihaksista ja läskistä. Jos mun sydän olis laihassa kehossa, jonka (pienet) lihakset on tottuneet juoksemaan pitkää matkaa, niin mun sydän pysyis hyvin mukana neljän tunnin maratonilla. Mutta kun mun sydän on kehossa, jossa on kyydissä 10 kiloa liikaa rasvaa ja 10 kiloa liikaa lihaksia maratoonarin tarpeiksi, niin se keho siinä ympärillä ei pystyis vetämään maratonia, vaikka sydän pystyisikin. Aika jännä ajatusleikki :)

Sateinen perjantai-ilta

Mitä sillon tehdään? Lähdetään lenkille!
Mä en ole koskaan ennen lähtenyt lenkille, jos ulkona sataa jo valmiiksi. Mikähän ötökkä mua on purassu?
Etukäteen mä ajattelin, ettei mun todellakaan ole pakko lähtee lenkille, jos en halua, mut sit kuitenkin tavallaan halusin. Kaupasta kotiin kävellessä siellä oli kivan raikas keli, vaikka ikkunasta ulos katsoessa näytti synkältä. Olin jo ihan hermona epätietoisuudesta, kun en tiennyt, mitä haluan! Siippa lähti pelaamaan sulkista ja sanoi jotain tän suuntaista: Lähde vaan lenkille - jälkikäteen oot kuitenkin tyytyväinen, että lähdit. Ja oikeassahan tuo oli :) Jaksoin painaa tunnin hurjalla keskisykkeellä 156 ja max oli 180.
Mulle on ennekin käynyt näin, että kunnon syöpöttelypäivän jälkeen jaksaa juosta kuin villivarsa. Meillä oli eilen duunin syyskauden avajaispäivä, johon kuului ensin vähän strategia- yms. esityksiä ja sitten tutustumista Heurekaan sekä illallinen Mummolassa. Tuli kunnon tankkauspäivä, kun noudatin buffetpöydässä Omegawaven ohjetta "go for it" ;)

Heurekassa oli laite, jolla sai tehdä kolikon omalla kuvallaan. Valitettavasti vain yksi kappale sisältyi lipun hintaan. Muutenhan mä olisin perustanut oman valuutan tän horjuvan €uron tilalle ;)

T-Rexin poikaset oli just kuoriutumassa: