Jos hetki sitten kuvaruokapäiväkirjaa pitäessäni onnistuin elämään kokonaisen viikon bodari-elämää niin nyt sitä on kompensoitu kunnon plösö-elämällä pari päivää ;) Olin työn puolesta kahden päivän koulutuksessa ma-ti ja siellä meitä syötettiin kuin pikku possuja. Eihän koskaan tietenkään ole pakko syödä - joskus vaan syöttötilanne sattuu otolliseen aikaan, jolloin oma vastustuskyky on lähes nollassa. Tänäänkään en ole pysynyt erossa suklaasta, vaikka oli taas normipäivä. Herkkujen syöminen kohtuudella onnistuu kyllä silloin, kun on bodari-aika-kuusta, mikä nyt ei selvästikään ole. Nyt kaikki herkkupalat johtaa pahaan syöksykierteeseen. Nyt jos koskaan pitäis pysytellä kokonaan erossa sokerista! Tietenkin se erossa pysyminen on nyt epäinhimillisen vaikeaa. Silloin, kun sokerista erossa pysyminen on helppoa, olis myös helppoa syödä sitä vain pieniä annoksia ja kohtuudella. Voisko olla enempää pyllystä?
Toinen jännä havainto on fyysisen fiiliksen yhteys syötyyn murkinaan. Bodari-aikaan-kuusta fiilis on hoikka ja vahva ja kaikin puolin hyvä. Usein silloin tulee myös syötyä järkevästi, mutta jos ei tulekaan niin se ei silti vaikuta fyysiseen fiilikseen. Silloin on todella epätodellinen olo - tuntuu hyvältä ja hoikalta, vaikka on syönyt vaikka mitä gaggaa! Vastaavasti, jos joskus sattuu se ihme, että plösö-aikaan-kuusta onnistuu syömään järkevästi niin silti olo on löysä ja laiska ja lihava. Vähänkö se sitten ottaa päähän, kun kunnollisesta syömisestä ei saakaan toivomaansa palkintoa eli hyvinvointia vaan olo on silti ihan pasha :(
Näillä tiedoilla on nyt vähän vaikeeta motivoitua syömään kiltisti tänään/huomenna/lähipäivinä, kun tiedän, ettei tää plösö-olo siitä parane. Se paranee omia aikojaan sitten, kun sitä huvittaa - riippumatta siitä, mitä mä syön.
Plösöstä huolimatta lähdettiin salille, koska ei siellä tule käytyä, jos ei sinne vaan lähde. Tällä kertaa sain siipan mukaan, kun olin varannut ajan sen kalenterista :D Harmi vaan, että sattui näin löysälle päivälle. Varmistajan henkisellä tuella sain penkissä tehtyä 4 toistoa 70 kilolla, mikä on ihan kiva tulos. Siitä lähdetään sitten parantamaan, kun seuraavan kerran sattuu vahva viikko kohdalle :)
Se on sitä normaalia kiertoa varmaan, tunnistan itsestäni noita samoja piirteitä. Plösö olo ei parena välttämättä välittömästi, mutta.. entäs jos ajattelee, ettei se se ainakaan pitkittyisi sitten huonon syömisen takia? Vai vaikuttaako lainkaan?
VastaaPoistaNiinhän se on. Silloin kun söin pillereitä, fiilikset meni lähes päivän tarkkuudella sen 4 viikon kierron mukaan. Nyt tän e-kapselin kanssa ei ole mitään säännönmukaisuutta. Sama fiilis voi kestää monta viikkoa tai vaihtua päivittäin. Onneksi tuntuu noi hyvät fiilikset kestävän aika pitkään ja huonot olevan lähinnä yksittäisiä päiviä. Joskus tuntuu syömisilläkin olevan vaikutusta ja joskus taas ei. Ihminen on kai niin monimutkainen kone, ettei kaikkea voi ymmärtää ja säädellä.
PoistaSama fiilis rahikaisella tuon sokerin suhteen. Varsinkin ongelma on lepopäivinä, sillä treenipäivinä tietää sokerin ja muun pashan vaikuttavan epäedulliseti treenaamiseen. Mutta emme taida olla "ongelman" kanssa yksin.. ;)
VastaaPoistaJännä psykologinen ilmiö tuo, että ongelma tuntuu paljon siedettävämmältä heti, kun tietää muidenkin kärsivän samasta. Siinä mielessä tää blogimaailma on ollut korvaamaton, kun täällä on saanut kuulla, ettei ole yksin minkään sellaisenkaan asian kanssa, joita on ennen hävennyt ja pitänyt tosi outona ja nolona.
PoistaTuo on jännä ilmiö, jonka tunnistan myös itsessäni. Minulla meni nelisen viikkoa yllättävän kivuttomasti niin, että herkuttelin sallitusti viikonloppuisin. Nyt viimeiset kaksi viikkoa päässä on pyörinyt vain ja ainoastaan suklaa :P Tuo liikunnan vaikutus asiaan on myös ovela; treenipäiviä tekee harvoin mieli sabotoida mässäilemällä, mutta nyt kun en ole mahdollisesti alkavan flunssan takia uskaltanut urheilla, tekee jatkuvalla syötöllä mieli suklaata, sipsejä, jäätelöä jne.
VastaaPoistaYksi entinen työkaveri kertoi joskus, että kun ei ollut syystä x päässyt salille, oli vittuuntunut niin että haki Makuunista kilon irtokarkkia ja tuijotti monta leffaa putkeen pimeässä huoneessa. Tämä kiteyttää jotenkin loistavasti sen ääripää-ajattelun, johon meinaa itsekin pahoina päivinä sortua :P
Mä muistan muutamankin kerran tänä kesänä ajatelleeni kiukkuisesti jotain sen suuntaista, että samperi sentään, jos ei kerta mennäkään salille, vaikka se oli jo sovittu niin sitten kyllä ostan litran jäätelöä ja syön sen kaiken kerralla!
PoistaYleensä onnistun kyllä järkeilemään asian taas parhain päin, mutt toi on se eka mieleen juolahtava ajatus. Ihan niinkuin toi sit olis suuri rangaistus siipalle, joka teki oharit!