Sitten siirrymme päivän Omegawave-intoiluosuuteen :D
Mä olin työpaikan kautta polkupyöräergometrissä huhtikuussa 2011 ja sain siitä arvot:
Aerobinen kynnys 130
Anaerobinen kynnys 158
Vaikka siitä on jo yli vuosi niin en usko mun kunnon paljonkaan muuttuneen, sillä olen kuntoillut hyvin samalla tavalla koko ajan. Omegawave kuitenkin antaa mulle varsin erilaiset arvot:
Aerobinen kynnys 143
Anaerobinen kynnys 170
Anaerobinen kynnys 170
Aikani tätä ihmeteltyäni rohkaisin mielini ja kysyin asiaa ja sain kiinnostavan vastauksen. Ero johtuu lajista!
Jos sama ihminen tekis testit samaan aikaan pyörällä ja juoksumatolla niin tulis eri tulokset ja se johtuu jotenkin kehon asennosta eli siitä onko yläkroppa pystyssä (juoksu) vai etukenossa (pyöräily). Toisin sanoen juostessa syke saa nousta korkeammalle kuin pyöräillessä ennen kuin maitohappoa alkaa muodostua (aerobinen kynnys) tai ennen kuin maitohappoa muodostuu niin nopeasti, ettei se enää poistu yhtä nopeasti vaan alkaa kerääntyä elimistöön (anaerobinen kynnys).
Mun oma kokemus onkin ollut, että noi pyöräilemällä saadut arvot on vähän matalat. Vaikka syke on esim. 135 niin ei se oikein vielä tunnu aerobiselta liikunnalta. Ja ihan hyvin mä jaksan vetää vaikkapa 165 sykkeillä pitkäänkin eli se ei vielä tunnu anaerobiselta. Mä olin vaan ajatellut, etten tiedä, miltä kuuluis tuntua ja että kyllä noi arvot varmaan on oikein. Eikä se nyt suuri virhe ole kuitenkaan. Useimmilla tavallisilla kuntoilijoilla on kuitenkin ongelmana se, että treenataan liian kovilla sykkeillä, joten sinänsä hyvä antaa mieluummin liian matalia kuin korkeita suositussykkeitä.
Toinen tohkeilun aihe tänään: Yks tyyppi siellä omegawavella, joka tietää paljon noista mittauksista, oli nähnyt mun tulokset siitä PC:llä tehtävästä ammattilaismittauksesta ja sanonut, että ne on samaa luokkaa kuin huonolla huippu-urheilijalla. Tyypilllisesti mun tulokset saava henkilö kuulemma juoksee maratonin neljään tuntiin. Aika hurjaa.
Ei muuten olis oikeesti edes lähellä. Pakko siis keksiä selityksiä. Ilmeisesti toi mittaus erottaa sydämen kunnon täysin kaikesta muusta, kuten lihaksista ja läskistä. Jos mun sydän olis laihassa kehossa, jonka (pienet) lihakset on tottuneet juoksemaan pitkää matkaa, niin mun sydän pysyis hyvin mukana neljän tunnin maratonilla. Mutta kun mun sydän on kehossa, jossa on kyydissä 10 kiloa liikaa rasvaa ja 10 kiloa liikaa lihaksia maratoonarin tarpeiksi, niin se keho siinä ympärillä ei pystyis vetämään maratonia, vaikka sydän pystyisikin. Aika jännä ajatusleikki :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti