Kylmää hikeä ja kuoppaisia teitä

Mulla oli sellanen juomapulloteline, joka oli kahdella ruuvilla kiinni pyörän rungossa. Oli. Ei ole enää. Se tippui kyydistä, kun röykytin ratikkakiskojen yli Nordenskiöldinkadulla. Näköjään tuo materiaali (metalli?) kestää tietyn määrän höykytystä kuoppaisilla teillä ennen kuin se murtuu.

Aluks mä en edes tajunnut, mitä kävi. Luulin ajaneeni epähuomiossa yli jonkin roskan, joka sitten kolisi mun polkimiin. Sata metriä poljettuani huomasin vesipullon puuttuvan ja käännyin takaisin sydän kylmänä, ettei vaan kukaan olis ajanut mun hulppeen Don't you wish your girlfriend could squat like me -pullon ylitse. Yksi liikennevalollinen autoja siitä oli ehtinyt ajaa, mutta onneksi pullo oli keskellä kaistaa eli ei renkaiden kohdalla ja se selviytyi vaurioitta :)

Aamupäivän urheilusuoritus oli siis 10 km pyöräilyä, 45 min vesijuoksua, 15 min uintia ja taas 10 km pyöräilyä. Menomatkalla laitoin vielä tuulitakin pitkähihaisen urheilupaidan päälle ja pysyinkin mukavasti lämpimänä. Korvissa kylmä tuuli tuntui vähän epämiellyttävältä, vaikka lämpötila oli jotain 15 astetta eli ei todellakaan vielä niin kylmä, että pitäis pipoa käyttää ;) Kotimatkalle lähtiessä tuntui sen verran jo lämpösemmaltä, että jätin tuulitakin pois. Pinnasta oli välillä vähän kylmä, mutta sisältä oli lämmin ja vähän sain hikeäkin aikaiseksi. Pukeutumisen vaikeus on kyllä pyöräilyn selvä huono puoli. On tosi vaikee tietää, miten vauhdista johtuva tuuli vaikuttaa lämpötilaan. Tänä kesänä olen päätynyt useammin palelemaan kuin hikoilemaan liikaa, kun olen pukeutunut samoin kuin kävelylle pukeutuisin. Pitääpä muistaa vastaisuudessa pukeutua vähän lämpösemmin.