Pääsiäisällötys

Mihin aikaan kuukautiskierrosta "kuuluu olla" kova makeanhimo? Afaik, ei ainakaan sillon, kun menkat on just loppuneet. Silti kuitenkin juuri torstaina kerroin oppikirjaesimerkin sokerikierteestä ja tänään on taas täys ällötys päällä. Oon tulossa vanhaksi - ällötys iskee nykyään paaaljon vähemmällä kuin lapsena. Oi niitä aikoja, kun karkkimaha oli pohjaton :D
Monissa blogeissa on nyt ollut karkkilakko päällä tai ainakin suunnitteilla. Tekis mieli itsekin uhota suurieleisesti tän olevan vika kerta, kun tungen grammaakaan sokeria leipälävestäni sisään! Realistisempi plääni taitaa kuitenkin olla vannominen arjen ja juhlan erottamisen nimeen - etenkin kun huomenna on tulossa vieraita vohvelikesteille :D Huomenna siis juhlimme vielä päästäistä ja sen jälkeen alkaa arki. Arkena ei syödä karkkia, eikä sipsiä, eikä siideriä, eikä kääretorttua, eikä jäätelöä...
Ei mun pääsiäinen sentään pelkkää syömistä ole ollut. Perjantaina oltiin ahkeria ja maalattiin keittiön katto, koska seinien maalauksesta tullut häijy raita vähän niinku pakotti siihen. Eilen käytiin salilla ja laitettiin saunaan ledivalaistus. Tänään purettiin pari laatikkoa ja siivottiin ja mä kävin salilla juoksemassa. Huomenna on suunnitelmissa aamusali, mavee ja askelkyykkyä! Onneks mä tykkään hikoillakin tän syömisen vastapainoks :)

Ei enää näitä?

Iltalehti otsikoi taas mainiosti: Ei enää näitä! 5 yliarvostettua lihaskuntoliikettä

Tokihan, jos joku liike on yliedustettuna joidenkin ihmisten treeneissä niin silloin kannattaa kehottaa kaikkia lopettamaan sen liikkeen tekeminen kokonaan ;)

Sehän pätee mihin tahansa liikkeeseen, että sitä samaa ei pidä tahkota rasitusvammoja ja epätasapainoisuuksia uhmaten päivästä toiseen. Tai vastaavasti, jos joku liike käy liian kevyeksi niin se pitää vaihtaa haastavampaan. Ei noi ole päteviä syitä sanoa kaikille kategorisesti "ei enää näitä".

Tuon sanottuani pitää kyllä myöntää, että ihan tavallisia vatsoja en ole tehnyt pitkään aikaan, koska ne on liian kevyitä. Jalkojen nostoja en ole tehnyt koskaan, koska ne ei tunnu missään eli ilmeisesti mä en osaa tehdä niitä oikein. Reisilihaslaitetta tein ihan harrastuksen alussa, mutta aika pian se jäi pois, kun kyykyt vaan on niin ylivoimaisen tehokkaita ja monipuolisia. Staattisia pitoja mulla on ehkä joka toisessa ohjelmassa. Alussa se 30 sekuntiakin tekee tiukkaa, mutta aika nopsaan taas tottuu ja esim. tänään tein 4*45 sekuntia, enkä ollut lähelläkään kuolemaa ;) eli ne vois jättää taas vaihteeksi pois.

Mä en ole mielestäni koskaan tehnyt penkkiä liikaa suhteessa muihin liikkeisiin, kuten monet nuoret miehet tekee. Penkki on kuitenkin yksi kolmesta voimanoston perusliikkeestä ja yksinäänkin kilpalaji, joten siinä mielessä se ansaitseekin paljon huomiota. En missään nimessä sanois, ettei sitä kannata enää tehdä! Paitsi ehkä naisille voisin sanoa lievemmin, että penkkiä voi olla tekemättäkin, jos treenaa lähinnä ulkonäön ja terveyden vuoksi.

Ärsyttävä sana

Tälleen kun itse on varsin tietoinen omasta painoindeksistään, tuntuu hurjalta, että maailmassa on niin paljon väkeä, jotka ei tiedä/välitä: Men, you're bigger than you think! (But women – you're thinner)

Mä välitän ehkä liikaakin. Mua syö todella paljon, että olen "obese" (se kuulostaa enkuks paljon pahemmalta kuin suomeks) vaikka tiedän sen osittain johtuvan lihaksikkuudesta ja terveyden kannalta olen vain "overweight". 84,672 kilossa olis mun BMI tasan 30 eli tänään 85,9 kilossa olen obese, mutta jokunen viikko sitten remontin kuihduttamana 83,8 kilossa olin vain overweight.

Tuolla sivun alalaidassa on linkkejä juttuihin, joissa on kuvia musta. Jotenkin noi kuvat ei vastaa mun käsitystä siitä, miltä näyttää obese. Miks mä annan tollasen yhden sanan ärsyttää mua niin paljon?

Oppikirjaesimerkki

Yleensä mä otan töissä lounaalla jälkiruuan sijasta hedelmän ja syön sen sit iltapäivän kahvitauolla. Valinta on melko helppo, sillä meidän jälkkärit ei ole kovin kummosia - niitä perinteisiä kiisseleitä etc. Kun on tarjolla jotain hyväksi havaittua tai uutta kiinnostavaa, otan jälkkärin ja usein se on kuitenkin pieni pettymys. Ensinnäkin kunnon ruuan jälkeen makea ei maistu yhtä hyvältä kuin vähän nälkäisenä. Toisekseen makea ei maistu yhtä hyvältä aamulla/päivällä kuin iltapäivällä/illalla. Kolmanneksi se on kuitenkin sen saman kiisselikokin tekemää ;)
Tänään oli jälkkärinä pasharahkaa, jota halusin ehdottomasti maistaa ja se olikin yllättävän hyvää. Lounaan jälkeisen palaverin jälkeen tunsin vahvaa makeanhimoa, jota aioin tyydyttää kahvilla, mutta bongasinkin taukohuoneesta isättömiä mokkapaloja ja söin sellasen. Myöhemmin iltapäivällä oli vielä perjantaipulla-tauko ja ihan pienen hetken harkitsin pullan skippaamista, mutta enhän mä sellaseen pysty, kun muutkin syö.
Siinä sitten kupu pinkeenä ihmettelemään: Miten tässä näin kävi?
Sokerihommat lähtee niin helposti lapasesta, että sen ekan herkun syömistä kannattaa harkita kolmeentoista kertaan! Päivällä töissä ongelma on vähän pienempi kuin vapaa-ajalla, mutta kyllä täälläkin saa olla tarkkana ja syödä porkkanaa! Voi tulla vielä tuskaset paikat, kun kohta pitäis pystyä polkemaan pyörää tuolla kellarin salilla ;)

Nakit nakuna

Puolisattumalta olen päätynyt luopumaan salihanskojen käytöstä. Ensin joku vähän kuittaili, ettei voimanaiset käytä hanskoja. Sitten sain uudet hanskat, jotka ei istu täydellisesti mun käteen. Sitten halusin juosta matolla intervalleja treenien välissä ilman hiostavia hanskoja. Ja yhtäkkiä olenkin ollut jo useamman viikon nakit nakuna salilla ja se on hirveen helppoo ja näppärää, kun on yksi tavara vähemmän puljattavana! Eikä mulla ole kämmenten nahka kipeytynyt yhtään, eikä tullut lisää kovettumia, eikä mitään. Joko treenaan niin nössösti, etten tarvii hanskoja, tai ehkä mun hanskat on aina istuneet sen verran huonosti, ettei niistä ole ollut mitään iloa. Koska kyllä mulla aina on vähän pientä kovettumaa kämmenissä ollut ;)

Tein eilen 5 sarjaa miesten punnerruksia, jokaisessa 7 toistoa. Ekassa sarjassa nyt ainakin olis mennyt 1-2 toistoa enemmänkin, mutta vikoissa sarjoissa ei. Eli toi oli aika maksimaalinen suoritus tällä hetkellä. Aika tylsää, kun kuitenkin muistan viime tai toissakesänä vedelleeni 12 toiston sarjoja suht köykäseen lenkkeilyn kylkiäisenä. Vaan pitää muistaa takana oleva pitkä olkapään kuntoutus (jo yli 20 viikkoa!) sekä huomioida poikkeuksellisen huonot yöunet ja väymysmaksimus, joka melkein sai mut luopumaan koko treenistä. Lopulta päätin mennä ja tehdä sen verran kuin jaksan ja huvittaa. Pidin itselleni seuraavanlaisen läksytyksen: Jokaisella treenikerralla ei tarvitse tehdä tasan samaa settiä, eikä aina tarvii jaksaa vähän enemmän kuin viimeksi. Joskus väsyttää ja silloin voi tehdä kevyemmin. Joskus on tosi vahva ja hyvä päivä ja silloin voi tehdä täysillä ja kokeilla maksimeja. Useimmiten on sellasta perustreeniä, jossa myöskin voimat vähän vaihtelee päivän mukaan. Perustreeneissäkin olis hyvä vaihdella liikkeitä, järjestystä, painoja, toistoja ja sarjoja. Mä liian helposti päätän, että joku tietty setti on se "täydellinen treeni" ja teen aina sitä samaa ;)

Tuli eteen tämmönen: 3 Tips On How To Increase Your Bench Press
Mitähän toi tucking your elbows ihan tarkalleen ottaen tarkoittaa? Kuinka paljon niitä pitää vetää vartalon lähelle? Kuinka paljon ne saa harottaa sivuille? Missä menee raja kapean penkin ja tän tekniikan välillä? Pitää pyytää siippaa tarkkailemaan sitten, kun uskallan taas penkata, etten tavalliseen tapaani vedä överiksi!

Takaisku!

Mun leuanvetotanko ei sovi tän uuden kämpän ovenkarmeihin :(
Eilen kaivoin tangon ekaa kertaa esiin muuton jälkeen ja pettymys oli suuri. Jos ei se nyt passaa niin ei se passaa ens viikollakaan. Tarkoitus olis kuitenkin asua tässä vuosikausia, ellei käy jotain odottamatonta, mikä taas olis niin odottamatonta, ettei sen takia kannata tollasta isoa rotiskoa nurkissa hillota...
Haluisko joku adoptoida sen? Se on tämmönen Iron Gym.
Nihkee homma, mun pitää nyt alkaa kehdata vedellä leukoja julkisella paikalla, kääk! Salilla, pururadalla, duunin salilla, leikkipuistossa, onhan noita paikkoja, mutta missään se ei ole yhtä helppoa ja privaattia kuin kotona venyttelyjen tai kotitöiden lomassa. Ja jos tarvii apukuminauhaa niin pitää muistaa ottaa se mukaan ja puljata sen kanssa ja kehdata käyttää sitä. Rankkaa. Aika näyttää, tuleeko tehtyä.

Miksi me syömme liikaa?

Se ei ole ihan yksinkertainen asia, sanoo lihavuustutkija Pietiläinen.
”Suurimmalla osalla lihavista ei ole mitään erityistä syytä. Heitä ei ole erityisesti potkittu päähän lapsena, he eivät ole lohtusyöjiä, eivät erityisesti syömishäiriöisiä eivätkä erityisesti ahmi.”
Suurimmalla osalla ylipaino on vain tapahtunut. Lihominen on pirullisen helppoa. Jos syö joka päivä banaanin verran enemmän kuin tarvitsee, on vuoden päästä 2–3 kiloa painavampi.
Syytä löytyy myös biologiasta. Ihminen lihoo helposti, koska pystyy elämään vähällä ruoalla. Ihmislaji on energiatehokas.
”Sata vuotta sitten ruokaa oli vähän tarjolla ja sen eteen täytyi tehdä älyttömästi töitä. Jos siihen olisi kulunut paljon energiaa, eivät ihmiset olisi selvinneet. He eivät olisi siittäneet jälkeläisiä, eikä me oltaisi täällä.”
Mutta ihmiset selvisivät. Kuokkivat peltonsa pettuleipää syöden. Kituivat sitkeästi läpi nälkävuosien. Ja nyt maailmaan on sitten jalostunut porukka, joka selviäisi kymmeniä kertoja vähemmällä ruokamäärällä kuin on tarjolla.
”Ihmiskeho ei havaitse, ettei se tarvitse näin paljon ruokaa.”
Yltäkylläisessä maailmassa itsen kontrollointi ja painon hallinta sitten vain on joillekin helpompaa. Joillekin se on todella vaikeaa.

Lainattu täältä: http://nyt.fi/20130322-viidessae-vuodessa-58-kiloa-lisaeae-todella-lihava-vihaa-sovituskopin-peiliae

Osuu tosi hyvin yksiin mun ajatusten kanssa. Läskiepidemian syynä ei ole rasva tai hiilihydraatti vaan evoluutio.

Toinen pointti, jota olen miettinyt: Mahtaako ihminen lopulta omalle painolleen kovinkaan paljon?
Paino itsessään ei ole ihmisen sisäsyntyinen ominaisuus - siihen voi kyllä omalla toiminnallaan vaikuttaa. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä "ruokahalu" tai "nälän määrä" tai "syömisestä tykkääminen" on sellainen sisäsyntyinen ominaisuus, joka ei muutu. Mulla on hyvä ruokahalu, aina nälkä ja tykkään syödä, joten mä joutuisin tekemään paljon töitä sen eteen, että söisin vähemmän ja laihtuisin. Ja sitä työtä pitäis tehdä jatkuvasti koko loppuelämän, jotta myös pysyisin laihana. Se tuskin olis vaivan arvoista. Turha taistella tuulimyllyjä vastaan.

Täällä esimerkkejä siitä, mitä tarkoitan sanoilla "ruokahalu" tai "nälän määrä" tai "syömisestä tykkääminen": http://www.projectmama.info/2013/03/ohukainen-ja-ohukainen.html