Sivut

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Vetää hiljaseks

Luin Facebookista huonoimpia mahdollisia uutisia. Syöpä vei voiton ja nuori ihminen ei ole enää. Keskimääräistä suurempi tippa linssissä sen johdosta. Kyseessä ei ollut läheinen ystävä, mutta kaveri kuitenkin. Olen pakkaillut ekoja muuttolaatikoita ja pohtinut syvällisiä. Kunpa sitä jaksaisi olla enemmän tyytyväinen hyvään elämäänsä ja angstailla vähemmän epäolennaisuuksia! Äkkiä vaan tämmönenkin pysäyttävä tapaus unohtuu ja omaan napaan tuijottelu jatkuu vanhaan malliin. Kaippa se on ihmisen luonto.

Salilla aina saa ajatukset irti muista murheista, kun pitää pohtia raudan syvintä olemusta. Se on painavaa.
crossari 10min
mave 5*6*85kg
jalkaprässi pyramidina, raskaimmat 2*12*190kg
sivutaivutus
rotary torso
(tasan 1h kulunut tähän mennessä)
kuntopyörä 30min
venyttely

Tossa mavessa ajattelin ottaa työn alle sen kuuluisan 5x5 systeemin ja tavoitteeksi tehdä sitä yli 100 kilolla. Tällä kertaa meni puolivahingossa 6 toistoa - en jaksanut lisätä painoja, kun eka arvaus sopivasta painosta meni pieleen.
Kyykyssä en voi lähtee 5x5:lle, koska en osaa/uskalla/halua kyykätä riittävän isoilla painoilla. En pääse oikeastaan millään vakavasti otettavilla painoilla riittävän syvään kyykkyyn, jotta siitä voisi puhua oikeana kyykkytuloksena. 
Jalkaprässiä tein kokeilumielellä, saisko siinä tehtyä raskaammin kuin kyykyssä. Vaan siitä puuttuu se jokin...ei tunnu hyvältä idealta ladata siihenkään niin paljon rautaa. Ja tänään prässistä ylös nouseminen tuntui vähän huonolta alaselässä. Mavea tai prässiä tehdessä ei tuntunut mitään ongelmaa, mutta ilmeisesti se toispuoleinen ylös könyäminen oli se huono juttu. Tuskin se oli mitään vakavaa, muttei nyt pahemmin inspiroinut rakentamaan jalkatreeniä prässin ympärille.
Lopputuloksena voin todeta, että mulle on muutenkin kaikin puolin hyödyllisempää saada jalkoihin kestävyysvoimaa, joten voin rauhassa jatkaa pidemmillä sarjoilla.

4 kommenttia:

  1. Kyykyn syvyys on kyllä jännä juttu. Minä en alunperin mennyt riittävän syvään, mutta nykyään menen. Ylös tuleminen onkin sitten ihan pääkopan sisäinen juttu, minulla ainakin.
    Ja siis minä olen kyllä kyykyssä ja mavessa ihan alottelija. Oikeastaan eilen oli ensimmäinen kerta, kun mave tuntui hyvältä ja tuli sellainen olo, että olisi voinut nostaa paljon enemmänkin. Oletettavasti ensi viikon ohjelmassa olisi mave 75 kg ja kyykky 60 kg.

    Ja suru uutisesta. Ne todella pysäyttää ja oikeastaan hyvä niin. Mitään ei niiden jälkeen pidä niin itsestäänselvänä. :(

    VastaaPoista
  2. Mulla on varmaan optimaalisen epäedulliset mittasuhteet tai nivelten liikkuvuus tai jotain, sillä ihan ilman painojakin on tosi vaikeeta päästä oikeaan syvyyteen. Meinaan kaatua pyllylleni, ellen työnnä yläkroppaa todella pitkälle eteen, mikä ei tietenkään onnistu enää sitten, kun niskassa on tanko ;) Jonkin verran tilanne on parantunut harjoittelemalla, muttei mun kannata mistään virallisista tuloksista haaveilla. Eikä se mitään haittaa, kunhan olen terve!

    VastaaPoista
  3. Minä tein kyykyt ihan liian pieninä versioina ennen kuin kolmisen viikkoa sitten aloin ohjelmalle. Sitten ensimmäisellä kerralla ihan alas (niin alas kuin itse pystyn) mennessä meinasin keikahtaa kumoon ja vielä toisellakin salikerralla. Nyt kun olen vaan yrittänyt, niin on löytynyt tasapaino. Ja piti pyytää vieressä olijaa ottamaan oikein kuva, että näen, että käynkö riittävän alhaalla. Liikkuvuus ei ole mun juttu... :)

    VastaaPoista
  4. Hahaa, nyt muistin, että tästähän sen näkee, miten alas mulla menee!
    http://pumpumkatti.blogspot.fi/2011/12/katsokaa-tonttu-kyykkaa.html

    VastaaPoista