Mekkonen ja vajarilenkura

Shake your tail feather, it's carnival time! Sanoo riikinkukko firman kesäjuhlamainoksessa (ja ulkona on +5!) Muistui mieleen yks kaapin perällä lojuva kauan sitten ostettu (kuitin mukaan joulukuussa 2005) kimalteleva kankaanpala, josta piti tulla mekko. No nyt siitä tuli! Suunnittelutyötä tein päässäni ja netissä ja lehtikiskalla muutaman viikon, mutta käytännön hommat tein kaikki tänään. Osaan näköjään vielä käyttää ompelukonettani :)
Tavoitteena oli tehdä pikkumekko, mutta kuitenkin säädyllinen. Vähän muotoonommeltu, muttei missään nimessä tiukka vaan sellanen, joka sopivasti peittää ei-toivottuja muotoja ;) Mielestäni se onnistui ihan kivasti ja näyttää ookoolta etenkin, kun liikun. Paikallaan pönöttäessä vaarana on säkki-efekti, kuten kuvassa. Ja kaulus on sellanen vesiputous mallinen (engl. cowl neck), jos ei kuvasta näy. Sen mikä ulkonäössä uupuu, voitan takaisin ylpeydessä, kun olen ihan ite tehnyt :)

Mekko on valitettavasti aina vasta kolmanneksi hankalin kysymys juhlissa. Kakkospaikkaa pitää Suomen sää. Pahimmassa tapauksessa kesäjuhliin pitää ottaa sama taktiikka, jolla pikkujouluissa tarkenee pikkumustassa: pilkkihaalarit narikkaan. Juhlien vaikein kysymys on ilman muuta kengät. A-PU-A!

Mun oli  tarkoitus käydä tänään pitkällä kävelylenkillä, kun kaikki kuntoiluohjeet aina painottaa PK-treenien tärkeyttä. Jossain 50 minuutin kohdalla kantapäähän alkoi sattua ja jo viisi minuuttia myöhemmin tunsin siellä olevan varmasti rakkulan. Ei auttanut muu kuin suunnata suorinta tietä kotiin ja vaihtaa välillä hölkäksi, koska siinä kenkä hankaa ihan eri paikasta. Ennen hölkkäilyä tarkistin kävelyn keskisykkeen: 119 eli 63% maksimista eli hyvää peekoota. Onneks kuitenkin kesällä golf ja stadikkareissut hoitaa peekoot kuin huomaamatta, sillä on toi pelkkä kävely vähän tylsää.

Rakkoherkkyys on ilmeisesti sellanen henk koht ominaisuus, jolle ei paljon mitään voi. Näin kerran dokkarin naisesta, joka ei voinut käyttää edes rintsikoita, koska sai niistä rakkoja. Saisin siis olla vaan tyytyväinen, että mulle rakkoja tulee vain jalkineista!

Pena is back!

Tein penaa ekaa kertaa moneen kuukauteen, eikä sattunut olkapäähän, eikä ollut muitakaan ongelmia :)
En tietenkään lähtenyt repimään isoilla painoilla - tein vain kevyesti 5*12 toistoa 40 kilolla ja kiinnitin erityisen paljon huomiota hyvään tekniikkaan ja oikeaan liikerataan. Siippakin kävi tsekkaamassa, että näytti hyvältä.
Mietin tehdessäni tätä Tucking your elbows vinkkiä sekä hierojan neuvoa kuvitella, että väännän tangon poikki, ja totesin molempien ohjaavan samanlaiseen asentoon/liikerataan. Kun samaa vinkkiä kuulee monesta lähteestä, tuntuu todennäköisemmältä, että se on hyvä vinkki ja toimii oikeasti. Molempien vinkkien pointtina siis oli tehdä penasta hellempää olkapäille, jotta välttyisi vammoilta. Täytyy pitää mielessä jatkossakin :)

Eilen kävin Nomolla valittamassa farkuista ja se meni oikein asiallisesti ja ystävällisesti. Myyjä pyysi vetämään farkut jalkaan ja hänkin oli heti sitä mieltä, että pielessähän nuo ovat. En siis joutunut yhtään selittelemään, vakuuttelemaan, perustelemaan tai muuta inhottavaa. Jäi sellanen fiilis, että tätä taitaa käydä todella usein. Myyjälle reklamaatio tuntui olevan aivan business as usual. Mulle tehdään kokonaan uudet farkut korjatuilla mitoilla, mutta edessä on uusi täysi odotusaika. Jos ne sitten sopii, mikä ei tietenkään ole varmaa, niin toimitusaika pyöristyy mun mielessä puoleen vuoteen. Tein tilauksen 30.1. ja jos saisin tuotteen Juhannukseksi niin todellisuudessa se on vähän vajaa viisi kuukautta - liian pitkä aika. Olettaisin ihmisten useimmiten ostavan vaatteita tarpeeseen ja tarve ei kyllä anna noin pitkää ennakkovaroitusta. Nykyisellään toi noitten bisnesmalli ei voi kannattaa. Toivottavasti ne saa prosessit ja tuotteen kuntoon, koska tolle konseptille on kyllä tilausta!

Rakkularaportti

Eilisen Nomo-pettymyksen jälkeen koitin piristää mieltäni pikku lenkillä (34min, avg 158 + kotona punnerruksia ja vatsoja) - olinhan jo lykännyt lenkkikauden aloitusta huonojen säiden takia alunperin suunnittellusta pääsiäisestä tälle viikolle. Ei ne säät vieläkään sen paremmat ole, mutta tulipahan hyvä mieli edes siitä, että pysyin suunnitelmassani. Lenkin piristävyys kuitenkin koki kuolettavan iskun, kun lenkkari hankas niin pahasti, etten voi kuin todeta olevani niin moniongelmainen otus, ettei mulle löydy sopivia kenkiä sen paremmin kuin farkkujakaan!

Mikä on pielessä, kun lenkkari hankaa rakkulan tohon jalan sisäsyrjään, osittain jalkapohjaan, päkijän kovettuman viereen? Ympyröin kohdan kuvasta, kun eihän rakkula kännykkäkuvassa miltään näytä.
Liian leveä, kapea, pitkä, lyhyt kenkä vai nauhat liian löysällä tai kireällä vai jollain tapaa vääränlainen askellus vai mikä ihme? Juoksen muuten päkijöillä paljasjalkatyyliin. Pitemmän päälle rakkulan kaveriksi ilmestynee edellisten vuosien tapaa komea kovettuma, ehkä jopa känsä, päkijän sisäsyrjään. Onko mitään tehtävissä tän estämiseksi?

Tätä on siis tapahtunut lähes kaikilla mun lenkkareilla. Nää nykyiset ei viime vuonna hanganneet kovin pahasti, mutta talven aikana ne on kaapissa suuttuneet tai jotain...
Tänään en ton rakkulan takia voinut jatkaa ulkoilua (onneks ei paista aurinko niin ei pahemmin harmita) vaan menin joka torstaiseen tapaan firman salille polkemaan pyörää: 46min, avg 145 + leuanvetoja ja selän ojennuksia. Ihan jees :)

En löydä sanoja...

Pettymys on niin suuri, ettei suomen kielessä ole riittäviä sanoja sen kuvaamiseen. 10 viikkoa odotin Nomoja, joiden piti olla just eikä melkein - sentään mittojen mukaan tehty. "Stop wearing other people's jeans" on heidän sloganinsa. Näyttääkö nää mittojen mukaan mulle tehdyiltä?

Vyötärö on niin matala, että alushousut tulee farkuista yli. Ne on niin matalat ja tiukat, että jo seistessä tulee kauhee muffin top, eikä istumista voi edes ajatella. Ne myös painaa virtsarakkoa niin paljon istuessa, etten senkään takia vois sitä ajatella. Ennen tilausta kävin tietenkin Nomon sivuilla tutustumassa malleihin ja esimerkkikuvien perusteella valitsin itselleni normaalin vyötärön korkeuden. Mielestäni tuo lopputulos näyttää jopa matalammalta kuin matalan vyötärön esimerkkikuva!

Tässä vertailun vuoksi tällä viikolla töissä pitämäni (eli jo päällä venyneet) farkut, joissa on mun makuun liian korkea vyötärö, sekä kaapista vedetyt (eli pyykki-tiukat) hyvin istuvat farkut, jotka mulla oli päällä Nomoja tilatessa ja sanoin myyjälle, että tahtoisin samanlaisen vyötärön kuin näissä. Tuo näyttää minusta samalta kuin Nomojen normaalin vyötärön esimerkkikuva.

Miksi mä odotin 10 viikkoa liian pieniä ja väärän mallisia farkkuja? Kyllähän tollaset jämäpaskat sais Sellosta alle tunnissa! Kaupassa mä koen aina olevani liian suuri ja vääränlainen, kun mikään ei mahdu päälle tai jos mahtuukin niin puristaa ja lerpattaa ihan vääristä paikoista (eli puristaa reisistä ja lerpattaa vyötäröstä). Mittatilausfarkkujen ihanuus piti olla siinä, että kerrankin tuntisin olevan just oikeankokoinen ja -muotoinen, eikä tulis sitä pettymystä, kun kivan näköisiä housuja jalkaan kiskoessa huomaa, ettei ne sovikaan. Mutta näköjään mä olen niin kamala epästandardi valas, ettei mulle voi tehdä sopivia housuja edes mittatilaustyönä!

Pakkohan mun on kuitenkin on matkustaa Helsinkiin valittamaan ja vaatimaan niitä tekemään uudestaan... Ehkä toisen 10 viikkoa odottamalla saa jotain päälle mahtuvaa, tai sitten en... Tyytyväistä asiakasta musta ei enää tule, koska nyt näihin menee niin paljon aikaa ja vaivaa ja homma on aiheuttanut niin paljon mielipahaa, ettei yhdet farkut enää ole tän arvoiset :(

Onneks se ei haise!

Tilasin interweebiosta jumppamaton, että pystyisin venyttelemään kotona. Salilla tulee ihan kivasti venyteltyä, mutta kesällä olis tarkoitus lenkkeillä enemmän ja bodailla vähemmän, mikä usein johtaa venyttelyn hälyttävään vähentymiseen. Elämyskameli pelotteli kokemuksillaan viemärinhajuisesta jumppamatosta, mutta mulla kävi tuuri - tää on hajuton yksilö :)
Nyt olis syytä hetimmiten siirtää ahteri nojatuolista tohon matolle, koska jalat on ihan pökkelönä eilisestä kyykkäilystä! Varvas oli siis sen verran parempi, että pääsin salille, vaikka olo oli kuin pöhöttyneellä vesipuhvelilla. Jalat oli niin turvoksissa, että kenkiä sai kiskoa oikein voimalla jalkaan ja lenkkarit piti sitoa normaalia löysemmälle. En tiedä, kumpi oli ensin, turvonneet kintut vai kynsivallin tulehdus, mutta voin kuvitella kumman tahansa olevan syy ja seuraus toisilleen. Tänään on jo selvästi parempi tilanne molemmilta osin :)

Intiaanipäällikkö Punavarvas

Yllättävän paljon rampauttaa kipeä varvas. Vasemman isovarpaan kynnen viereen turposi eilen kipeä ja punainen kohta, joka vaikuttaisi muuten sisäänkasvaneelta kynneltä, paitsi se ei ole siellä kynnen kärjessä vaan lähempänä kynnen juurta. Kävellessä siihen sattuu, kun paino siirtyy päkijälle/varpaille, joten juoksumatto oli ehdottomasti pois laskuista tänään. Soutulaitteessa ja crossarilla siihen sattui vähän, mutta oli kuitenkin siedettävää. Huomasin varovani sitä ja liikeradat oli vähän tavallisesta poikkeavat. Voin hyvin kuvitella, miten loukkaantumisen kanssa treenaavaa urheiluhullu aiheuttaa itselleen uusia ongelmia ja rasitusvammoja kenkkaamalla hassuissa asennoissa.
Toivottavasti toi nyt paranee huomiseksi! Viikonloppu on kuitenkin urheilun prime time, eikä silloin millään malta pitää ylimääräistä lepopäivää jonkun pottuvarpaan takia. Todennäköisesti olen just niin urheiluhullu, että lähden kyykkämään ja rikon itseni varvasta varoessani ;)
Arkisin olen joskus malttanut pitää ylimääräisen rötväilypäivän, jos on väsyttänyt - kertoo hän äärimmäisen ylpeänä :D Tänäänkin väsytti ja oli onkimatomainen olo, mutta henkisesti hinku salille oli kova. Siispä menin. Sinne tuli pääsiäisen tienoilla tämmönen Queenax härdellisysteemi, jossa vois tehdä vaikka mitä funktionaalista treeniä, jos vaan jaksais googlettaa hyviä liikkeitä. Vinkkejä otetaan vastaan!
Sen seuraksi tuli myös muutama erivahvuinen vastuskuminauha, mikä on mulle extra-jee, koska nyt ei tarvii kuljettaa omaa kumpparia mukana ja voin vaihdella avustuksen määrää leuanvetoharjoituksissa. Tänään räpistelin ensin kokonaan ilman ja sen jälkeen vuoronperään kolmella eri vahvuisella kumpparilla. Kaukana ovat ne ajat, kun sain tehtyä 6 leukaa ilman apuja :( Mutta kai ne voimat nopeesti palautuu, jos olkapää nyt pysyy kunnossa. Eikös siinä ollut joku lihasmuisti-juttu, että jos on joskus ollut hyvässä kunnossa niin uudestaan pääsee kuntoon helpommin kuin ekalla kerralla? Luotan tähän :D

Vatsasta puhetta

Lomalla kämppää rempatessa en huomannut minkäänlaisia vatsaongelmia.
Kun palasin töihin, normaalit vatsavaivat palasivat heti ekana päivänä.
Lomalla söin kaikenlaista epäterveellistä gaggaa. Töissä syön paljon terveellisemmin.
Jokin tässä yhtälössä ei täsmää! Voisko vatsavaivat johtua jostain ihan muusta kuin ruokavaliosta?

Nythän on ollut paljon esillä väite, että istuminen on vaarallista. Ja istuminen on ehkä merkittävin ero remontoinnin ja toimistoduunin välillä. Niinpä olen nyt muutaman viikon ajan koittanut tehdä töitä seisten joka päivä sen verran kuin ehdin ja jaksan. Vatsa on voinut merkittävästi paremmin! Ei seisominen toki kaikkea pelasta, mutta mielestäni vaikutus on selkeä. Lonkalta heittäisin vatsavaivojen vähentyneen puoleen entisestä :)

Seisominen aiheuttaa tietty omat ongelmansa. Jalat väsyy, sehän on selviö. Voin vain kauhulla kuvitella, miltä tuntuis olla ekaa päivää seisomatyössä, kun jo pari tuntia päivässä ryydyttää. Vaan kyllä tässä ajan myötä karaistuu, nuoruuden Mäkkärikokemuksesta sen tiedän!
Toinen ongelma on pohkeiden jumittaminen. Siihen kaatui seisoskelu viime vuonna. Päivittäinen venyttelykään ei auttanut. Mäkkäriaikoina pohkeet ei olleet jumissa. Mikä on muuttunut? Vaikuttaako suurempi elopaino tähänkin?
Nyt ei enää tule edes venyteltyä pohkeita päivittäin, koska uudessa kodissa ei ole sopivaa vessan kynnystä, jossa vois venyttää pohjetta aina hampaita pestessä. (Tyhmät esteettömyyssäännökset kieltää korkeat kynnykset uusissa taloissa!) Kintut alkaa olla jo melko kipiät, kun ne on yli kuusi viikkoa olleet normaalia vähemmillä venytyksillä :(