Comeback

Jännä miten sairasloman jälkeen on niin korkea kynnys lähteä taas salille. Hirveen nopeesti tottuu sellaseen elämänrytmiin, johon sali ei kuulu, eikä mahdu. Lisäksi vielä jännittää, miten siellä jaksaa ja pärjää. Aivan pöllöä sinänsä, koska itsehän mä päätän, mitä mä siellä teen ja voin vaan päättää tehdä kevyemmin.

Maanantaina olin vielä kotona niistämässä, mutta tiistaina olin jo vallan yllättävän hyvin työkuntoinen. Nuha parani yhtä nopeasti kuin alkoikin ja oikeestaan jo heti tiistaina olisin voinut tehdä vaikka mitä. Paitsi että sairaana jäi kaikki tekemättä, joten ilta kului Prismassa ja kotitöiden parissa. Keskiviikkona kävin kotona isänpäivävisiitillä, joka sekin jäi nuhan takia hoitamatta oikeana päivänään. Torstaina käytiin työporukalla syömässä espanjalaisessa Un Cerdo Ciego ravintolassa ja Savoyssa katsomassa ja kuuntelemassa ihan mielettömän hienoa flamencoa. Perjantaina pilkin sohvalla ja ajattelin kovasti, että nyt voisin mennä salille, jos en ole olis puoliunessa ;) En oikein arvosta sitä, miten tää pimeys sotkee mun unirytmiä!

Tänään siis vihdoin menin sinne salille ja tein todellakin kevyemmin, sillä ajatuksella, että pääasia nyt tehdä jotain ja saada taas treenirutiineista kiinni. Ehkä mulla oli tossa sellanen lyhyt kausi, että treenasin vähän liian paljon ja kovaa siihen nähden, että nyt on näin pimeetä ja väsynyttä. Mulla on kova hinku tehdä aina täydellä rähinällä, mutta eihän sellasta jaksa, vaikka kuinka haluais! Pitäis kai järkätä enemmän muita menoja niin, ettei ehtis salille ihan niin usein :D

Ravintolan koristepossuli

Mahtava idea!

Kuuma Katti

Eilen aamulla huonosti nukutun yön jälkeen arvoin, lähdenkö töihin vai jäänkö kipeenä kotiin. Siippa päätti mun puolesta, että en saa mennä tartuttamaan muita. Tää tautihan tuli meille siipan työkaverilta, joka oli töissä kipeenä.
Aamupäivästä istuin vielä reippaana nojatuolissa ja selasin nettiä, mutta aika pian siirryin sohvan kautta sänkyyn kolmen peiton alle hytisemään. 38,26 C oli päivän korkein lukema. Siinä vaiheessa en enää palellut, mutten vielä hikoillutkaan - olin vain kuin kuuma nakki sämpylässään.
Mulle ei läheskään aina nouse kuume. Tää on joku väärinpäin-tauti: kuumeen lisäksi on vähän yskää, muttei laisinkaan räkää, eikä sitä kurkkukipua, joka mulla on yleensä aina se pahin oire. Tai vielähän tässä ehtii, jos en olekaan vielä paranemaan päin, kuten optimistisesti tässä kuvittelen. Eiliseen kuumehorkkaan verratuna vointi on jo huimasti parempi nyt, kun mittari näyttää vain 37,1 C.

Ei ihan sata prosenttinen

Jännä havainto: Mun urheilemaan lähdön terveysvaatimus on eri ennen nuhaa ja nuhan jälkeen.
Siippa oli ma ja ti kotona nuhassa ja tänään mulla on sellanen vakavasti nuha-vaarassa oleva olo. En sanoisi olevani vielä kipeä, mutten ihan 100% tervekään. En halua lähteä urheilemaan, jos lepo vaikka pelastais pahemmalta taudilta. Sen sijaan, jos mulla olis tämmönen olo flunssan jälkeen, pitäisin itseäni jo niin terveenä, että menisin ainakin kevyesti jumppailemaan. Onkohan kaikilla noin? Onkohan se ihan perusteltuakin? Eli onko nuhan jälkeen ihan ok kuntoilla jo 95% terveenä, mutta ennen nuhaa ei?

80 kiloo ilman remmejä

Pyöräytin 5x5 mave-ohjelman sillä samalla laskurilla, jolla eilen laskin penkkipainoja. En löytänyt mistään tietoa viime kauden max tuloksesta, mutta se oli varmasti yli ton 110kg, jonka laitoin laskuriin. Ajattelin kuitenkin olla ahnehtimatta, kun 5 toistoa 110 kilolla kuulostaa ihan hyvältä saavutukselta tälle talvelle. Sitä paitsi on aika suuri vaara, etten mä malta tätä ohjelmaa noin tarkkaan noudattaa, kun tulee muita ideoita ;)
Tänään vetelin ekan viikon ohjeen mukaan ja aika sopivan kevyt/raskas setti oli näin alkuun. Alkuun, marraskuussa... Tunnen itseni aika optimistiksi, kun vielä marraskuun alussa olen vasta nostamassa painoja kohti talvikauden kovia treenejä. Mun kesälajit vaan on jatkuneet aika myöhään ja sit olen muutaman viikon aloitellut varovasti. Erityisen iloinen maininta vielä siitä, etten tarvinnut vetoremmejä ollenkaan - 80 kiloakin nousi näppivoimilla.

Repetitio mater studiorum

Kauhee ku viikonloput on pitkiä ilman golffia - ehtii tehdä vaikka mitä ja lisäksi vielä surffailla netissä kyllästymiseen asti! Eilen googletin penkkitekniikkaa ja tänään kävin viemässä kertauskurssin opit käytäntöön. Tein kapeeta penkkiä kevyesti tekniikkaan keskittyen ja tunsin kyllä olkapäässä heti, jos asento ei ollut täydellinen. Jännä ilmiö, miten 30 kilon pumppailu ylös-alas oli ihan helppoa, mutta vaikeeta ja raskasta oli pitää tekniikka kasassa alusta loppuun asti.

Mun olkapäävaivojen takana on selvästi pari tekijää:
En ole tehnyt penkkiä täydellisellä voimanostotekniikalla vaan vanha bodaustekniikka on käynyt välillä kummittelemassa mun suorituksissa.
Olen vienyt sarjat liian usein failureen tai jopa pakkotoistoille, bodaustyyliin, mitä ei voimatreenissä pitäis tehdä. Kokonaisuutena olen treenannut liian kovaa.
Interweebio on täynnänsä motivaatiokuvia, joissa hehkutetaan verta, hikeä ja kyyneliä, mutta mulle pitäis saada just päinvastaista matskua: Don't overdo it! 5 sets IS enough! Be strong, train smart!

Kokeilin tämmöstä 5x5 penkkiohjelman painolaskuria ja sain alla olevan ohjelman, kun laitoin nykyiseksi max tulokseksi reilun vuosi sitten nostamani 80kg.

Näyttää ihan älyttömältä mun silmiin. Ekat viikot tehdään hirmu kevyesti ja sit yhtäkkiä pitäis jaksaa vaikka mitä. Jos mun tän syksyn paras suoritus 70 kilolla oli 4 toistoa niin on aika vaikee uskoa, että 7 viikon kevyen treenailun jälkeen yhtäkkiä jaksaisinkin 5 toistoa. Ehkä tollanen kehitys vois toteutua jollekin aloittelija miehelle...
Oli miten oli, lupaan parantaa tapani ja treenata fiksummin, kunhan nää olkapäät sen taas sallii!

Kangistunut lenkkeilijä kaipaa valohoitoa

Kaamos koittaa kovasti kaataa Katti Meikäläisen sohvan pohjalle, mutta kaavoihin kangistumisen voima on valtava. Torstainakin lähdin lenkille, kun siippa lähti sulkapalloilemaan, koska niin mä vaan aina teen, enkä keksinyt mitään tekemistä yksin kotonakaan. Pitäiskö hankkia joku muukin harrastus kuin liikunta? Vai onks se vaan hyvä, ettei ole muita hommia kilpailemassa vapaa-ajasta?

Tää viikko oli vähän vähemmän väsynyt kuin edellinen, mutta kaamoksentäyteinen kuitenkin: kahvikupin yllä pilkkimistä, sohvalla lahnailua ja sängyssä virkeenä pyörimistä. Ajattelin toivoa Joulupukilta kirkasvalolamppua. Vai olisko järkevämpää marssia itse heti kauppaan?

Tänään päivä lähti mukavasti käyntiin, kun pääsin aamulenkille ja aurinkokin vähän kurkisteli. Mulle se on aamulenkki, kun lähden klo 11 :) Lenkin jällkeen käytiin lounaalla Bastvikin kartanossa Saunalahdessa ja herramunjee sinne on rakennettu mökki poikineen!!! Oonhan mä jotenkin passiivisesti tiennyt, että sinne rakennetaan, mutta sen näkeminen livenä oli pysäyttävää. Köröttelin siitä ohi bussilla ihan säännöllisesti silloin, kun asuin kotona Kauklahdessa, mutta silloin koko alue oli lähinnä metsää. Muistaakseni vuonna 2001 muutin pois kotoa ja sen jälkeen en ole tainnut Saunalahden ohi mennä... En ollut tajunnutkaan, että vaikka edelleen asun Espoossa, en enää kulje kaikkia samoja reittejä kuin ennen.
Ja se lounas ei ollut hintansa väärti. En suosittele.

Perjantai, rai, rai, rai!

Kaksin käsin juomassa?

Käytiin työpäivän jälkeen Chicosilla syömässä ja otettiin ihan alkoholipitoiset ruokajuomat. Villiä menoa :)
Tän hetkisen teema-ruokalistan kana-annokset on molemmat tosi hyviä, suosittelen. Olen jo ehtinyt koeponnistaa molemmat. Me taidetaan käydä aika usein ulkona syömässä ;)

Hieno ruokalista