Sivut

torstai 24. heinäkuuta 2014

On ilmoja pidelly

En voi tarpeeksi painottaa, miten tyytyväinen olen mun lomakeleihin. Miksei aina ole tällästä?
Mun vika työpäivä oli viime viikon torstai, jolloin myös meidän auto alkoi pitää karmivaa ääntä. Huoltoon sai ajan vasta 31.7. eli siihen asti lomailemme autotta. Selkävaivainen ja hellekammoinen mies ei halua astua julkisiin, joten missään ei voida käydä kuin kävellen. Paitsi mä voisin mennä pyörällä, mutten henno jättää siippaa yksin kotiin koko ajan. Melkosta pakkolaiskottelua siis ;)
Siippa ei voi istua tietokoneella, mikä on sille melkein yhtä paha vamma kuin dominoivan käden amputaatio. Fifaa se pystyy pelaamaan sohvalla maaten ja sillä aikaa mä oon käynyt mm. vetämässä leukoja ja fillaroimassa jätskikiskoille ja mamman ruokittavaksi mökille.







maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kuontalo kuosissa

Kävin kampaajalla ja selfiekamera räpsyi ennen kuin viittaa oli riisuttu :)


Lyhyt tukka on viileä helteellä ja helppo laittaa ilman läkähdyttävää föönausmaratonia!

Reilu viikko sitten kerroin mun siipan nyrjäyttäneen itsensä sängyn pohjalle. Sen jälkeen on käynyt ilmi, että kyseessä on hermopinne tai välilevynpullistuma niskanikamien välissä. Mies on saikulla, pystyy lähinnä makaamaan ja vain lääkärin truuttaamat kipupiikit vie kivut kokonaan pois. Jännästi lomasuunnitelmat aukes ihan levälleen, kun yksi avainpelaaja ei olekaan golfkunnossa ;) Onneks ei ole rahaa kiinni missään reissussa!

Takatalven kylminä iltoina ehdin jo laatia itselleni treeniohjelman ensi syksylle ja talvelle ja kirjailin sinne sopivia välitavoitteita ja lopputavoitteet kaikille voimanostoliikkeille sekä leuanvedolle. Nyt noitten helvetillisten selkäkipujen katseleminen on saanut mut pohtimaan koko voimailuharrastuksen mielekkyyttä. Siinähän on kuitenkin ihan merkittävä loukkaantumisriski, enkä mä ehdoin tahdoin haluaisi kokea tollasia kipuja. Pääsisköhän sillä ennätysten kirjaan, jos jättäis hyvin suunnitellun treeniohjelman kesken jo useita viikkoja ennen sen aloittamista? :D

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kisasimulaatio

12 viikkoa treenipläänin testausta alkaa olla plakkarissa ja tänään oli mun Race Day. Kävin siis pitkällä lenkillä ja menin niin kovaa kuin jaksoin. Se tarkoitti silti välillä kävelyä ;)
Sykärissä 1h 25min, avg 161, max 186
Endomondossa 1h 21min, 11km, avg 8,17km/h eli 7:21min/km
ja uusi enkka: 10km ajassa 1h 12min

Jee, hyvä minä! Vaikka toi on aikana melkosen kehno, se on kuitenkin mun enkka tällä elopainolla ja vain 10 minsaa huonompi kuin mun aika yli 10 kiloa kevyempänä. Jännästi juoksussa mä oon ihan tyytyväinen, kun kuitenkin jaksan juosta, enkä missään nimessä vertaa itseäni mihinkään SM-tuloksiin. Sen sijaan Suomen vahvin nainen kisoja katsoessa harmittelin, kun en oikein pärjäisi siellä. Koska tottakai siinä pitää verrata itseään SM-tuloksiin :D 
Ne nosteli 60 kiloista tukkia ja mä oon saanut 55 kiloisen kerran ylös eli ei olis tullut tulosta siinä lajissa. 50 kiloista atlas kiveä olen myös nostellut, mutten niin korkealle kuin kisoissa ja 80 kiloista säkkiä olen kantanut jokusen metrin. Niitä muita lajeja en sit olekaan kokeillut, mutta sen voin varmaksi sanoa, että aika paljon treeniä vaatis ennen kuin pärjäisin niissä karkeloissa. Vaan on mun voimailutulokset kuitenkin paljon lähempänä SM-tasoa kuin juoksu!

Syy miksi tänään oli juoksua eikä golfia on se, että siippa on nyrjäyttänyt ittensä pahemman kerran. Sillä on ollut niska enemmän tai vähemmän jumissa jo pari viikkoa. En muista milloin ja mistä se alkoi, mutta välillä se vaikuttaa jo paremmalta ja sitten taas pahenee. Se on käynyt hierojalla ja mä oon hieronut sitä Mobilatilla niin paljon, ettei ainakaan pitäis tulla käsiin kipuja ;) Tänään jumitus oli lopulta niin pahana, että siippa marssi lekuriin hakemaan troppeja ja nyt se makaa sängyn pohjalla taju kankaalla. Pitää aina välillä käydä tsekkaamassa, hengittääkö se vielä tai tarviiko jotain huolenpitoa...

Sisar roteva sininen

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Biorytmit sekaisin

Sehän nyt on selvä, että Juhannus mökillä vei unirytmistä sen lopunkin vähän järjen, mitä valoisat kesäyöt oli vielä jättäneet jäljelle. Sisäisen kellonajan korjaaminen on kovaa hommaa, kun siipalla on näitä jalkapalloharrastuksia: iltaisin pitää katsoa pelejä, kerran viikossa pitää herätä ennen kukkoa itse pelaamaan ja eräänä yönä sillä oli niin tiukka liukutaklaustilanne, että se potkas mua täysiä reiteen ja herätti kesken parhaiden unien! Heräsi sentään itsekin ja pyysi anteeksi :)

Vuorokausirytmin lisäksi myös vuosirytmi on ihan killissä. Veri vetää salille kuin lokakuussa konsanaan! Eihän näillä säillä tee mieli ulkona olla. Ottaa päähän ihan huomattavan paljon. Ei pitäis ihmisen olla näin pahalla tuulella pelkän sään takia. Paska Kesä soi repeatilla päässä. Onneks on sentään loistavat riimit! Mökillä oli muuten niin kylmä, ettei ollu edes hyttysiä. Jotain hyvää sentään... ja sekin on hyvä, että loma alkaa vasta ens viikon jälkeen.

Mies ja sen lelu mökillä

Löysin mun vanhoista muistiinpanoista tämmösen juoksumattotreenin:
perjantai 24.10.2008
paino 76,6kg
10 min kävely 6 km/h, 6% incline
50 min hölkkä 7,5 km/h, 1% incline
syke lopussa 158

Oli pakko testata, miten sama setti sujuu tänä päivänä:
tiistai 1.7.2014
paino 85,9kg
10 min kävely 6 km/h, 6% incline
45 min hölkkä 7,5 km/h, 1% incline
syke lopussa 171

En ehtinyt tehdä tasan samaa 50 minsaa, koska piti lähteä siipan seuraksi Verkkokauppaan.

Tuolloin vuonna 2008 olin laihduttanut reilut 2 kuukautta ja paino oli tippunut melkein 10 kiloa. En muista kuinka paljon tarkalleen silloin lenkkeilin, mutta musta tuntuu, että nyt tän treenipläänin testauksen aikana olen lenkkeillyt enemmän kuin ikinä. Olen siis melko varma, että olen nyt treenannut juoksua enemmän kuin tuolloin eli koko sykkeissä näkyvä ero selittyy elopainolla.

Pistin muistiin väliaikasykkeitäkin:
hölkätty aika - syke
15 min - 158
20 min - 160
25 min - 162
30 min - 165
35 min - 166
40 min - 168
45 min - 171

Melko korkealle siis nousee heti, kun tämä massa hölkkää, vaikka etanavauhtiakin.
Vaihtoehtoisesti voi ajatella, että tällä massalla on melko helppoa nostaa syke maksimialueelle, koska sitä varten ei tarvii juosta kovinkaan kovaa vauhtia. Hoikka ja hyväkuntoinen joutuu juoksemaan ihan tajuttoman nopeasti, että saa sykkeen yli 170, mutta mulle siihen riittää maltillisempikin nopeus :)

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Hyttyskuiskaaja

Uskallanko edes sanoa? Kuiskaan vaan ja koputan samalla puuta. Tein salilla penaa ja molemmat olkapäät tuntu normaalilta, vaikka nostin ihan kunnolla 5 toiston sarjoja 60 kilolla. Sen pidempiä ei olis tullut. Vikat nousi niin huojuvin käsin, etten olis ilman varmistajaa uskaltanut tehdäkään. Viime vuonna olen saanut 13 toistoa 60 kilolla. Toki tollaset enkat tehdään aina erityisen hyvänä päivänä, mutta pudotus 13:sta viiteen on niin suuri, ettei se selity pelkällä päivien välisellä erolla. Se selittyy sillä, etten ole voinut treenata normaalisti ton olkapään takia.
Iloinen yllätys sen sijaan oli hauiskääntö 8 kilon käppäreillä 3*20 toistoa, vaikka töissä vedettiin päivällä vähän leukoja. Siinähän ne hauberit on vahvistuneet, kun on leuatettu kahdesti viikossa :)

Huomenna lähdetään mökille hyttysiä syöttämään - eihän ne raukat pärjää ilman ruokintaa ;)
Zyrtecit, hanskat ja pitkät kalsarit on pakattu. Enköhän mä selviä.



tiistai 17. kesäkuuta 2014

Onks pakko, jos ei haluu?

Mitäs pelleilyä tää nyt on? En hyväksy talvea kesäkuussa! Mökötän! :(
Mä oon moneen kertaan todennut olevani niin innokas kuntoilija, että voin hyvällä omalla tunnolla jättää treenin väliin, jos haluan. Siis jos haluan. Mua harmittaa, koska mä olisin halunnut mennä lenkille. En vaan päässyt, koska kömmin siipan kainaloon sohvalle lämmittelemään ja nukahdin! Siippa yrittää kovasti katsoa fudista. Todellisuudessa se enimmäkseen nukkuu. Se haittaa mun nukkumista aika paljon ja sit mä oon aika väsynyt.
Lauantaina sentään pääsin näppärästi ylös, ulos ja lenkille. Tukka oli hienosti suoraan sängystä. Vieläkö bed head kampaus on muotia? Tähän asentoon mun karvat luonnostaan hakeutuu, joten pystärikampauksen tekeminen on suht helppoa. Otsa rypyssä yritin napata tärinätöntä selfietä :D



sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Onko golf urheilua?

Viime sunnuntaina mittasin golfkierroksen sykemittarilla: 4h 32min, avg 105, max 150.
Tein saman myös tänään: 4h 2min, avg 106, max 148.
Keskisyke oli yllättävän matala. Mulla on sellanen muistikuva, että joitain vuosia sitten keskisyke oli reippaasti peruskestävyyden puolella, ehkä jotain 120. Silloin golfkierros oli tosi raskas rypistys ja olin sen jälkeen koko illan ihan dööd. Tänä vuonna olen ihan hämmästellyt, miten kevyttä pelaaminen on ollut. Ilmeisesti mun kunto on parantunut :) Aerobinen kunto paranee hitaasti ja salakavalasti, eikä sitä oikein voi mistään varmasti ja yksiselitteisesti havaita. Siinä mielessä voimailu on kivempaa, kun kehityksen huomaa heti.

Tuli puhetta siitä, onko golf urheilua. Eihän se mikään maksimisuoritus ole, mutta erittäin hyvää kuntoliikuntaa taviksille. Siinä kasvaa juuri se peruskunto, joka monella sohvaperunalla on huolestuttavan huono. Liikunnanvihaajille golfin voi myydä pelinä - peliin keskittyessään ei edes huomaa harrastavansa liikuntaa. Golf sopii kaikenkuntoisille ja ikäisille, vaikkei moni muu räjähtävämpää maksimisuorituskykykä vaativa laji sopisi. Hyväkuntoisille golf on hyvää kevyttä palauttavaa liikuntaa, jota moni ei oikein muuten jaksaisi harrastaa. Kannattaa kokeilla ;)
Onhan niitä paljon muitakin urheilulajeja, joissa taidolla on enemmän merkitystä kuin maksimaalisella suorituskyvyllä, esim. kelkkailu, ammunta ja uimahyppy. Loppupeleissä aika paljon on kiinni siitä, miten määrittelee urheilun. Mun mielestä urheilun tunnistaa siitä, että sen tulokset raportoidaan urheiluruudussa :D