Yritän ainakin ajatella niin, jotta oma käsitys itsestäni muuttuisi ja terveellisten valintojen tekeminen tulisi tavaksi - tutuksi ja turvalliseksi oletuskäyttäytymiseksi, johon turvautuu silloin, kun ei jaksa miettiä mitään...
Yritän aina vahvistaa mielessäni tän tyyppisiä kokemuksia ja muistijälkiä: Suklaa ei maistu niin hyvältä kuin etukäteen odottaa. Suklaan syömisen jälkeen se, että tuli syötyä, harmittaa enemmän kuin ennen syömistä harmitti se, ettei ole syönyt. Suklaan syöminen ei siis ole sen arvoista.
Sen sijaan yritän unohtaa ne kerrat, jolloin suklaa (tai mikä tahansa muu epäterveellinen) on maistunut tosi hyvältä ja tuntunut todellakin sen arvoiselta.
Se on hidas ja turhauttava prosessi, kun edistystä ei näe päivittäin, viikottain tai edes kuukausittain. Vasta vuositasolla näen edistystä. Se on kuitenkin oikeesti tosi hyvä, sillä se tarkoittaa muutosten olevan todellisia ja paremmin pysyviä. Lyhyemmällä aikavälillä muutokset on todennäköisemmin väliaikaisia.
Kuva on lainattu facebookista Yes I'm A Girl, Yes I Have Muscle sivulta, jonne se on lainattu jostain muualta...
Tuo on muuten totta! Yleensä tulee kamala himo johonkin, sen syö ja toteaa että himoissaan se ajatustasolla mielensopukoissa oli paljon paremman makuista kuin todellisuudessa on. Sitten kaduttaa... Tämä ilmiö liian usein meikäläisellä (melkein joka kerta!) kun herkkuhimo iskee. :D
VastaaPoista