Vaarallista lepoa

Suomalainen insinööri on sen verran putkiaivo, että lepopäiväkin venyy kahden päivän putkeksi. Eilen vaan olin niin uninen, että vietin illan sohva selässä ja siirsin hölkkäilyt tälle illalle :)

Oikeesti olin juoksumatolla yhteensä 35 minuuttia, sillä alussahan pitää lämmitellä ja lopussa pitää odotella biisin loppumista ;)

Juoksun jälkeen tein vatsoja ja vähän muuta jumppaa. Piti vähän varoa vasenta rannetta, joka keksi tänä aamuna tulla kipeeksi. Sitä vihloo, kun sopivasti kääntää, esim. rintaliivejä pukiessa. Vähän pelottaa kohta edessä oleva sporttitopin pois äheltäminen... Samanlainen ihmekipu oli samassa ranteessa pari viikkoa sitten ja silloin se meni pois yhtä nopeasti kuin alkoikin. Toivottavasti menee nytkin. Mä inhoan tämmösiä mysteerikipuja, koska en yhtään osaa arvata, millä keinoin voisin nopeuttaa sen paranemista ja miten voisin estää sen uusiutumisen. Ja jos mysteerikipu pitkittyy, ahistus on valtava - jos ei se koskaan enää paranekaan? Siinä mielessä perusflunssa on kuitenkin mukava, tuttu ja turvallinen kaveri.