Aloitin tällä hetkellä käytössä oleva treeniohjelman suunnittelun joskus viime kesäkuussa, kun sää oli surkea ja ailahtelin kesä-lenkkeily-fiilisten ja talvi-punttis-fiilisten välillä. Oikeesti haluan kyllä kesällä olla ulkona, joten totisemmat punttishommat pysyi suunnitteluasteella syksyyn saakka.
1.9. aloitin mun 30 viikkoa voimaa -suunnitelman. Nyt ollaan viikossa 21 ja mä alan jo hötkyillä uusien suunnitelmien pariin. Kovaa vauhtia kutistuneet vaatteet kuiskii kaapista, että mun pitäis panostaa nyt syömisen vähentämiseen, eikä rautojen nostamiseen.
Mä huomaan tosi vahvasti, että jaksan nostaa isoja painoja vain, jos syön tarpeeksi. Heti kun vähennän syömistä, alkaa rauta painaa paljon enemmän. Tiedä sitten, kuinka iso osa tässä on faktaa vs. plaseboa ;) Veikkaisin silti, että monilla naisilla voimat ei kasva hulluna jo senkin takia, ettei uskalla syödä tarpeeksi. Ja sen takia monet voimanostajat yms. vahvat naiset on vähän tukevamman puoleisia. Pitää syödä, että jaksaa. Mä olen oikein taitava ja innokas sekä syömään että nostamaan puntteja. Siinä mun menestyksen salaisuus :)
Syömättä olemisessa en ole ollenkaan niin menestyksekäs. Syömisen rajoittaminen vaatii melkoista motivaatiota ja sitä mulla ei ole viime vuosina ollut. Syksyllä 2008 sitä oli ja silloin laihduin ja olin ihan pienen hetken melkein 20 kiloa köykäisempi kuin nyt. Eihän sitä iloa kauaa kestänyt, kun nälkä iski päälle korkojen kanssa. Nyt alkaa tuntua siltä, että voisin taas löytää sen oikeanlaisen hulluuden, jota itsensä nälässä pitäminen vaatii...
Sitä tässä nyt eniten jahkailen, että mulla olis vielä 9 viikkoa tota pitkään suunniteltua ja hartaasti odotettua voimaohjelmaa jäljellä. Ei sitä raaskis keskenkään jättää, koska sehän olis luovuttamista. Toisaalta, onhan se nyt melkosta joustamattomuutta, jos ei voi omia harrastuksiaan harrastella silleen kuin itseä sattuu huvittamaan...
 |
| 15 kiloa eroa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti