Härveli

Tää on nyt teknologiablogi eli bloggarin ei tarvii kammata naamaansa tätä varten ;)

Appiukko osti tänään uuden Airwheel härvelin, kun sen kintut ei enää ole ihan priimaa. Tällä jaksaa "kävellä" muun perheen mukana vaikka kuinka ja kauan :)

Katso myös video ajelusta: https://vimeo.com/187390303

P.S. Jos ihmettelit, mikä mun kauluksessa on niin sehän on tietenkin Möhköfantti!

20 vuotta

20 vuotta on niin pitkä aika, etten mä muista juuri mitään niin kauan sitten tapahtunutta. Mutta sen muistan, että silloin kävin laitesukelluskurssilla, enkä jaksanut itse kantaa kaikkia omia varusteitani. Se nolotti mua niin paljon, että päätin mennä salille hankkimaan voimaa!
Olen siis käynyt salilla yli puolet elämästäni. Se on niin syvään juurtunut tapa, ettei sitä yks kaks vaan lopeteta. Mä olen tavallaan työstänyt lopettamista jo monta vuotta.
20 vuoteen mahtuu paljon erilaisia tavoitteita ja treeniohjelmia. Aluksi olin tietenkin aloittelija ja jossain välissä kävin paljon jumpissakin. Vuonna 2009 aloin treenaamaan enemmän voimanosto-tyyppisesti ja innostuin erityisesti penkistä, koska sitä tehtiin yhdessä siipan kanssa.
Vuonna 2011 penkkienkka oli 70 kg, mutta liika innokkuus kostautui olkapääkipuna. Sitä paranneltiin useampi kuukausi ja vuonna 2012 olin taas 80 kilon tuloskunnossa. Ja sitten olikin jo toinen olkapää kipeenä ja sitä paranneltiin taas useampi kuukausi. Vuonna 2013 treeni kulki hyvin ja aavistelin taas parannusta enkkaan, kunnes se ensimmäinen olkapää alkoi taas kiukutella!
Tällä kertaa tajusin laittaa penkin tauolle jo hyvin aikaisessa vaiheessa, eikä kipu päässyt niin pahaksi, että se olisi estänyt kaiken treenin. Pystyin siis tekemään kaikkea muuta paitsi penkkiä. Katselin surullisena vierestä, kun pojat penkkas ilman mua. Silloin tällöin kokeilin itsekin, mutta aina tuntui huonolta :( ja niin se on edelleen tänäkin päivänä, että penkki tuntuu huonolta, vaikka muuten ei ole mitään ongelmia ja olen koko ajan tehnyt ahkerasti olkapäille huoltavia ja vahvistavia liikkeitä, joiden pitäisi auttaa ehkäisemään olkapääongelmia.
Kolme vuotta sitten siis jouduin luopumaan penkistä ja nyt jälkikäteen näen selvästi, että olen siitä asti vähitellen irtautunut saliharrastuksesta. Välillä joku tavoite jaksaa vähän aikaa innostaa ja tottakai salilla voi käydä tavan ja seuran vuoksi, mutta koko ajan olen lisännyt jumppia ja kesäisin ulkoliikuntaa. Mun kesä myös alkaa aikaisemmin ja loppuu myöhemmin kuin koskaan. Kohtahan mä jo ulkoilen talvellakin! Mä olen ihan valmis vaihtamaan salikortin Hurtta-areenan kausikorttiin :D

Nakkisilmä

Työkaverit lienee Prahassa nakit silmillä, mutta mä olen kotona yhden luomunakin kanssa...
Mulla on vasemmanpuoleinen räkis eli vasen silmä ja sierain vuotaa ihan koko ajan!
Pahoin pelkään, että oikea vain odottaa vuoroaan...

Sunnuntaina todellakin pakkasin matkalaukun valmiiksi ja ressailin siitä, että lähtöpäätös on vaikea. Päätös helpottui huomattavasti, kun en saanut yöllä nukuttua ja aamulla olo oli ihan paska. Matkan peruuntuminen tietysti harmitti, mutta kyllä päällimmäinen tunne oli helpotus, että tää  tauti iski nyt "ajoissa", eikä vasta Prahassa. Olis ihan vihoviimeistä sairastaa hotellissa ja valvottaa työkaveria pitkin öitä!

Noita

Ei olis pitänyt sanoa mitään. Onnistuin noitumaan itselleni flunssan! Onneks tässä on vielä n. 28 tuntia ennen lentokentälle lähtöä eli ehtinen nähdä, miten tää lähtee kehittymään. Aion pakata matkalaukun ja valmistautua reissuun, mutta varaan oikeuden perua koko roskan milloin tahansa ennen kentälle lähtöä. Sairastan mieluummin kotona kuin hotellissa!

So far so good

Syyskuu on ollut tosi mainio. (Sanon silläkin uhalla, että viimeinen viikko ehtii vielä mennä mönkään.) Kuun alussa oli neljän päivän Berliinin matka. Sekä siellä että Suomessa keli on ollut mahtava! Mä olen päässyt kulkemaan pyörällä jokaisena työpäivänä. (Kahtena päivänä menin junalla Pasilaan luottamusmieskoulutukseen.) Golfia on päästy pelaamaan ilman sateen uhkaa. Tänäänkin oli yllättävän hyvä pelata, kun oli pitkät kalsarit ;) On tutustuttu moneen ihanaan hauvaan ja eilenkin kotimatkalla pysähdyin juttelemaan yhden staffin ulkoiluttajan kanssa. Helposti se jaksoi vartin verran turista koirastaan tuntemattoman pyöräilijän kanssa! Isäni tytär - hirveen ujo juttelemaan tuntemattomille, paitsi kun kyse on koirista :D

Ens viikolla on täydet edellytykset jatkaa hyvää meininkiä. Maanantaina lähden työmatkalle Prahaan. Firman sisäistä tapahtumaa on tiistai - torstai ja sit lomailua pienellä porukalla perjantai - sunnuntai. Pitäkää peukkuja onnistuneelle reissulle :)

Staffitreffit!

Laitoin Facebookin Staffifoorumi ryhmään tämmösen viestin:

Moi!
Löytyiskö Espoon / Leppävaaran tienoolta staffia, joka tahtoisi tutustua koirattomaan pariskuntaan? Meillä pohditaan, josko staffi olis meidän rotu... Vois vaikka jossain ulkosalla lenkin merkeissä tavata :)

Heti samana päivänä sain kolme vastausta treffi-ilmoitukseeni ja seuraavina päivinä vielä kolme lisää. Sovittiin neljät treffit, joilla tavattiin viisi eri koiraa ja kyllä vain staffi on meidän rotu! Kiitokinkku ja pusutykki lempinimet kuvaavat rotua hyvin - ihania halipusujässiköitä ovat :)

Me haluttais mieluiten tän värinen:

Holari

Oltiin eilen Talman par 3 radalla harjoittelemassa siipan työkaverin kanssa, kun sillä ei ole green cardia vielä. Mun nyrkkisääntö on, että lyön rauta-kasilla sata metriä, joten se oli selkeä mailavalinta tälle 100 m väylälle. Sääntö on selvästikin kohillaan, sillä lyönti oli määrämittainen ja sukelsi suoraan reikään! Hupsista :)

Joku saattais olla sitä mieltä, ettei par 3 radalla tehty holari ole oikea holari. Mutta sama kai se on, mitä väyliä siinä ympärillä on, jos se holari-väylä on normimittainen par 3? Sata metrinen väylä ei ole millään tapaa vajaamittainen par 3. Täysillä kierroksilla on paljon vähän alle sata metrisiä.

Salama paljastaa salaisuuden

Uudet Pumpumkattikengät kävivät tiistaina Bauhausissa autokyydillä, eilen kaupassa ja Sellossa kävellen ja tänään n. 40 minsan kävelylenkillä. So far so good! Mistään eivät ole hanganneet :)

Onneksi otin leveällä lestillä - yhtään liian leveät ei ole. Alla olevassa kuvassa nauhat on solmittu niin tiukalle kuin vielä mukavasti voi. Löysemmällekin voisin laittaa ja olis vielä hyvä.

Tänään oli ihanan lämmin päivä ja näissä on joku vettä hylkivä heijastinkangas, joten jaloilla oli vähän hiki. Syksyn pimeillä nää vasta pääsee oikeuksiinsa!

Auringossa

Teksti on valitettavasti tällä kertaa sisäpuolella

Salamalla kuvattuna

Hellevaroitus

Berliinissä oli kivaa ja yllättävän kuumaa. Nukkuminen tuotti vaikeuksia, kun asuttiin huoneistoissa, eikä ilmastoidussa hotellissa. Kaikki muu reissussa sujuikin sitten hyvin ja matka oli onnistunut. Erityismaininnan arvoisia olivat ekan illan italialaisessa ravintolassa syömäni tonnikalapihvi, Unsichtbarin satay-kanavartaat ja mieletön kokemus syödä täydellisessä pimeydessä sekä sunnuntaibrunssin ihanat pekoniin käärityt juustot :D Makumatka vailla vertaa!

Helteinen Berliini innosti ostamaan helmoja :) Hintaluokaltaan hankinnat oli ääripäitä: Desigualin mekko 89 € ja C&A:n hame ja kaksi toppia yhteensä 15 €. Onnistuin siis löytämään kauppoja, joita ei ole Suomessa!

Junalla kentälle

Pääsin testaamaan uutta lentokenttäjunaa, kun kerrankin on päivälähtö pelkällä käsipakaasilla. Olin jopa harkinnut junan testaamista ihan muuten vaan, mutta se jäi tekemättä. Onneks nyt tuli hyvä tilaisuus.
Hyvin toimi ja aikaa meni n. 50 min. Taksilla menis n. 25. Aika perus julkiselle liikenteelle.
Siinä oli muutama uusi pysäkki täysin middle of nowhere, mutta eiköhän sinne kohta rakenneta, kun on junayhteydet ja kaikkee...

Matkustelut alta pois

Nyt pitää hoitaa parin vuoden edestä matkailuasioita pois alta, että voi sitten hengailla kotona haukkusen kanssa :D Lähden siis huomenna Berliiniin työkamujen kanssa minilomalle! Oikeesti tää reissu on kyllä varattu jo kauan ennen koirajuttuja, mutta hauskasti sen saa selitettyä tilanteeseen sopivaksi :)

Meitä on matkassa 14 henkeä ja asustetaan tämmösissä asunnoissa lähellä Brandenburgin porttia. Saksalainen matkanjohtajamme on laatinut ilahduttavan perusteellisen excelin kaikista suunnitelmista ja ottanut lisäksi screenshotit google mapsin reittiohjeista joka paikkaan. Suunnitelmiin kuuluu osallistujien toiveesta paljon syömistä. Tavallisten ravintolan pöytävarausten lisäksi meillä on perjantaina Culinary tour in Kreuzberg ja lauantaina illallinen Unsichtbar ravintolassa, joka on aivan säkkipimeä, jolloin asiakkaat ovat yhtä sokeita kuin sokeat tarjoilijatkin. Allierten Museum pääsi listoille Elämyskamelin suosituksesta ja meillä on siellä oikein opastettu kierroskin kylmän sodan näyttelyssä. Muita paikkoja ei ole lyöty lukkoon, mutta tarkoitus olis aina poiketa katsomassa, mitä milloinkin on matkan varrella. Ja tietenkin ostoksille lähtijöitä löytyy :)

Me käytiin siipan kanssa Berliinissä vuonna 2012, joten kaikki tärkeimmät on jo nähty. Nyt ei ole mitään paineita, että jotain tiettyä olis pakko nähdä. Yksi niistä tärkeimmistä oli Ritter Sport Choco Welt :D

Koiria katsastamassa

Käytiin kuin käytiinkin lauantaina koiranäyttelyssä ja se oli siipan mielstä jopa yllättävän mukava kokemus. Koko hoito oli ulkona, nurmikentällä, ja onneksi saatiin siitä iltauutisissa mainostetusta myrskystä vain tuuli ;)

Se asia varmistui, että mopsit ja ranskanbulldogit on liian reppanoita meille. Bostoninterrierit oli aika sopivan reippaita ja iloisia. Ne oli vähän pienempiä kuin odotettiin... Siellä oli yksi ihanan hellyydenkipeä bullmastiffi, joka iloisella olemuksellaan houkutteli meidät rapsuttelemaan itseään ja juttelemaan ihmisilleen. Siinä oli jykevä rekku, jota kärsii kurmuuttaa sydämen kyllyydestä :)
Kyllä ne staffitkin pitää käydä katsastamassa, jos ne olis meille sopivan kokoisia ja kunnon halimisen kestäviä. Se pitää vain tehdä jossain muualla, sillä tässä näyttelyssä staffit oli vasta sunnuntaina ja niitä oli ilmottautuneena vain 3 kappaletta, joten ei jaksettu mennä kahtena päivänä putkeen.

Tilastotiedonmuru

Satsin äpsistä näkee kivasti tilastoja, kuinka paljon siellä on tullut käytyä. Tai siis kivasti tälleen tilastonarkkarin näkökulmasta, mutta oman bisneksen kannalta saattavat ampua itseään jalkaan. Jopa mulle, joka talvella käyn Satsissa viidesti viikossa, tulee koko vuoden keskiarvoksi vain 2,2 käyntiä viikossa. Viime vuosina olen siirtynyt entistä enemmän harrastamaan ulkoliikuntaa ja nykyään mulle kelpaa selvästi huonompikin keli kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Taidanpa irtisanoa koko Satsin ensi keväänä, jos hauvahommat toteutuu ja siirryn jokapäiväiseksi lenkkeilijäksi :)

Meillä oli tänään sellanen duunipaikan syksyn kick off tapahtuma Katajanokan kasinolla ja sieltä junalle kävellessä törmäsin tämmösiin monstereihin! Kyseessä oli Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaan kuuluva Meren elämät installaatio.

Pistiäispäivä

Nyt siihenkin on viimein saatu selvyys: En ole allerginen ampiaisen pistolle. Olen tätä pohdiskellut, kun mulla on siitepölyallergiaa ja hyttysen pistot kutittaa mua ihan hulluna! Tänään rangella ennen kierrosta amppari pisti takareiteen. Sen verran se sattui, että kirosin ääneen ja läiskäsin ötökältä tajun kankaalle ja viimeistelin tapon jalkavoimin.
Mulla oli bägissä kyypakkaus, josta olin yhden tabun syöttänyt ampiaisen pistämälle kaverille, mutta kaksi tabua oli vielä jaljellä ja ne vedin napaani hetimmiten. Ehkä tunnin verran pistokohtaa kirveli, mutta myöhemmin se tuntui ja näytti aika samalta kuin hyttysen pisto - eli pieni punainen paukama, joka välillä innostuu kutisemaan, muttei ole kipeä. Siipan mukaan tämä oli lääkkeen ansiota, koska ilman lääkettä sitä jomottelis koko ajan.
Mä en ole erityisen ampiaiskammoinen, enkä tästä sellaiseksi muuttunut. Se on kyllä fakta, että näköpiirissä pörräävä amppari on parempi kuin hiljaa takana hiipivä ninja-amppari - pörrääjän voi häätää pois ennen kuin se ehtii tuikata piikin lihaan!
Kierroksen puolivälin tienoilla mua alkoi alaselkä-pakara-akselilla kutittaa ihan himona ja lopulta oli pakko kaivella kutittelijaa housuista aivan antaumuksella. Kusiainenhan se siellä kömpi! Mä olin siis tänään tavallistakin tehokkaampi ötökkämagneetti. Ihanaa olla suosittu :)

Rush!

Käytiin eilen Rush trampoliinipuistossa Pitäjänmäellä. Mä katselin sitä keväällä, kun se aukes, mutta hyvien kelien aikana asia oli päässyt unohtumaan. Siipan työkaveri oli käynyt siellä sukuslaistenavan kanssa ja tahtoi uudestaan. Ja kyllä se oli niin hauskaa, että itsekin tahtoisin sinne uudestaan :)

Alussa trampoliinilla pomppiminen tuntui tosi oudolta ja jopa pelottavalta, kun sitä ei ole tehnyt niin moneen vuoteen. Aika äkkiä peruspomppu kuitenkin lähti kulkemaan ja menoa rajoitti lähinnä virtsankarkailun pelko. Ens kerralla Tena-ladyt mukaan!

Siellä oli muitakin juttuja kuin pelkkiä perustramppoja. Pienellä spennaamisella uskalsin hypätä foam pittiin kahdesta metristä ja isolla spennaamisella stunttipatjalle viidestä metristä. Wall walkia en uskaltanut kokeilla - siinä olevat trampoliinit pomputti paljon enemmän kuin muut ja jo siinä pomppiminen oli hurjaa! Wipe outissa kompuroin yhden hypyn ennen kuin luikin katsomon puolelle :)

Pomppiessa ei tietenkään voinut pitää kännykkää tai mitään muutakaan tavaraa mukana, joten ainut kuva on otettu pois lähtiessä. Kaikkien piti ostaa tätä varten tarkoitetut liukuestesukat, joita voi sitten käyttää ensi kerrallakin. Pakko mennä uudestaan, kun on sijoitettu kolme euroa välineisiinkin ;)

Tuolla me oltiin

Rush-sukat, rassukat

Sohvahommat

Se remontti-evakossa oleva salikaveri on myös myynyt suurimman osan huonekaluistaan. Me tartuttiin tarjoukseen ja ostettiin sohva ja pöytä. Meidän vanha sohva oli vielä sellasessa kunnossa, ettei oltais lähdetty kaupasta uutta ostamaan, mutta kun nyt halvalla sai varmasti hyvin pidetyn, vähän käytetyn ja vain reilun vuoden vanhan soffan... Oma myytiin Torissa 150 eurolla ja ostaja oli rahojen kanssa ovella pari tuntia ilmoituksen julkaisun jälkeen. Eli taisi olla hinta kohdallaan :) ja saatiin kerrankin hyvä kokemus vanhan kaman kauppaamisesta. Niitä ei ole ollut pilvin pimein...

Miksei naiset penkkaa?

Varmaan siks, että seuraavana päivänä on niin vaikee pukea ja riisua rintsikoita!

Meidän vakkarisalikaveri asuu remonttievakossa heilansa luona Vantaalla, joten ex-tempore-salien sopiminen ei oikein onnistu. Me käytiin sit eilen kaksistaan salilla ja mä tein siipan seuraksi penkkiä. Ei se nyt eka kerta tänä vuonna ollut, mutta aika lähelle. Molemmat olkapäät on olleet kivuttomia, kun olen pysynyt erossa penkistä ja vaan punnertanut, eikä niihin nyt tällä yhdellä kerrallakaan ehtinyt sattumaan.
Voimat on vähentyneet, muttei kamalan pahasti. 50 kiloa nousi mun laskujen mukaan 11 kertaa ja siipan laskujen mukaan 13 - sanotaan siis 12 :D 60 kiloa nousi vain 5 kertaa eli maksimivoima on vähentynyt enemmän, kun sitä ei punnertaessa tule treenattua. Mun ennätys 60 kilolla on 13 toistoa, syksyltä 2013. Silloin sain myös 70 kilolla 4 toistoa, mutta nyt se ei ehkä nousis lainkaan. En koittanut.
Haikea olo tulee, kun muistuu mieleen, miten kiva yhteinen harrastus penkki onkaan. Sitä on niin helppo tehdä yhdessä, vaikka olis ihan eri tasolla. Edistymisen näkee konkreettisesti koko ajan ja saa pitää kirjaa tuloksista :) Mutta aika entinen ei koskaan enää palaa. En viitsi riskeerata olkapäiden kanssa, kun en usko niiden kuitenkaan kestävän + siipallakin on olkapäissä jotain kipuilua, joten pitäis koittaa puhua sekin eroon penkistä. Se on vaan tosi vaikeeta, koska penkki noin yleisesti on miesten tärkein liike salilla ;)

Topia etsimässä

Pientä hauvaa harkitaan työnimellä Topi. Nimi on perintöä siipan lapsuuden lempi-nallelta. Hyvä että jotain on edes saatu päätettyä, sillä rodun valinta on yllättävän hankalaa! Muistuu taas mieleen, miksen ole koskaan saanut aikaiseksi päätöstä, minkä rotuisen koiran sitten joskus otan. Tällä hetkellä meidän rotujen short list näyttää tältä:

• Mopsi
• Ranskanbulldoggi
• Stafforshirenbullterrieri
• Bostoninterrieri
• Borderterrieri
• Jackrusselinterrieri
• Norwichinterrieri

Eri rotujen "myyntipuheet" olen katsonut mm. Kennelliiton hanki koira -sivustolta. "Pelottelupuheet" puolestaan olen katsonut tältä ilmeisesti ihan yksityishenkilön ylläpitämältä sivustolta. Kaikissa roduissa on hyvät ja huonot puolensa ja lopulta jokainen rekku on kuitenkin yksilö...

Joulukuussa on koiramessut, joilla on rotutori, jonka koko tarkoitus on eri rotuihin tutustuminen. Se on varmaan tarkoituksella ajoitettu sopivasti ennen kevään pentuhommia, mutta nyt siihen tuntuu olevan vielä kamalan pitkä aika! Onneksi elokuun lopussa on yksi koiranäyttely, johon aiotaan mennä kurkkimaan haukkuja, vaikkei siellä mitään virallista esittelyä olekaan :)

Harkitsevaista sorttia

Jo kuukausi sitten mä suunnittelin itselleni uusia Pumpumkattikenkiä. Nyt on näköjään sopiva harkinta-aika kulunut, sillä tällä viikolla tuli fiilis, että voisin tehdä tilauksen. Alitajunta on vissiin askarrellut tän päätöksen parissa, sillä nyt oli yllättäen ihan helppo tehdä valinta. Tämmöset tilasin:

Jos mun tarvii harkita yhtä kenkäparia yli kuukausi niin kuinkahan kauan mulla kestää tehdä päätöksiä tossa koiranpentuasiassa? ;)

Vesalaa mukaellen

Mä synnyin siellä missä tytöt ei soita kitaraa Missä iltalenkki päättyy koiran kanssa Gelatolle

Coco

Mulla oli tänään tärskyt Cocon kanssa :) Vein hänelle lahjaksi Walky Biteseja ja tennispallo-narulelun :) Hän oli kyllä niin sydämellinen tyttö, että lahjonta oli tarpeetonta :) Siinä oli sylintäydeltä cockerspanielia, enkä muistanut ottaa yhtä ainutta kuvaa - vaikka mun rapsutuskestävyys on niin professional levelillä, että nuoren Cocon piti ottaa välillä pienet tupluurit, että jaksoi taas kiehnätä :)

Paremman puutteessa laitan siis kuvan Nöröstä, jonka kanssa käytiin lenkillä eilen illalla :)

Suomen hyttyset aika kanna zika-virusta, mutta eräs toinen akuutti kuumetauti niistä on tainnut muhun tarttua ;)

Mopsi ja ranskis

Me tehtiin Hanki koira -sivuston Rotutesti ja saatiin ykköseksi ranskanbulldoggi ja kakkoseksi mopsi. Rotukuvauksia lukiessa kävi ilmi, että vanha sanonta omistajan ja koiran samankaltaisuudesta pitää paikkansa ;)
Veikatkaas, kumpi meillä on mopsi ja kumpi ranskis? :D

Mopsi

Mopsi on erittäin seurallinen ja ystävällinen koirarotu. Se on ihmisrakas ja tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa, myös samaa sukupuolta olevien. Tyypillinen mopsi on iloinen ja eloisa. Se on myös hyvin omanarvontuntoinen mikä näkyy itsevarmuutena, rohkeutena ja joskus itsepäisyytenäkin. Aggressiivisuus ja hermostuneisuus eivät ole mopsille ominaisia luonteenpiirteitä.
Mopsin turkki on lyhyt ja helppohoitoinen. Hoidoksi riittää harjaus ja pesu tarvittaessa. Karvaa mopsista irtoaa etenkin karvanlähtöaikana paljon. 
Mopsi on älykäs ja nopea oppimaan joten se sopii ihmiselle joka haluaa harrastaa koiransa kanssa, joskaan kovin tiukkapipoiselle kouluttajalle mopsi ei sovellu harrastuskaveriksi. Varsinaista kisakoiraa hakevan kannattaa kuitenkin valita muu rotu. Sopivia harrastuslajeja ovat mm. näyttelyt, rally-toko/toko, koiratanssi ja agility.  Toisaalta mopsi ei pahastu vaikka sen harrastusvalikoima olisi suppeampikin, tärkeintä sille on saada olla mukana perheen päivittäisissä askareissa. Säännöllinen liikunta, reipas kävely, on mopsille tärkeää fyysisen kunnon ylläpitämiseksi. 

Ranskanbulldoggi

Ranskanbulldoggi on pieni ja aktiivinen perhekoira. Yleisesti ottaen ranskanbulldoggi on myös hyvin sosiaalinen muita koiria kohtaan. Kuitenkin rodulle tyypillinen rohkea ja ”iholle” tuleva lähestymistapa voi aiheuttaa konflikteja muiden koirien kanssa. 

Ranskanbulldogin kanssa voi perinteisten näyttelyiden lisäksi harrastaa mm. tottelevaisuutta, jälkeä, raunioita ja koiratanssia muutamia mainitaksemme, mutta aktiivinen kisaura näissä voi olla epätodennäköistä.

Ranskanbulldogin yleisimpiä terveysongelmia ovat allergiat, selkäongelmat, hengitysongelmat ja silmäongelmat. Kuumalla säällä ranskanbulldoggi on erittäin altis lämpöhalvaukselle.

Turkinhoidoltaan ranskanbulldoggi on hyvin helppohoitoinen. Sileä turkki vaatii kumisukaa kerran kuussa ja pesu tehdään tarvittaessa; esim. koiran ollessa likainen tai karvanlähdön yhteydessä. 

Ranskanbulldoggi sopii aktiiviselle ihmiselle, joka on itsekin hiukan jääräpäinen ja joka ei välitä kuolaroiskeista sohvan nurkassa. Ihmiselle, joka antaa koiran olla mukana perheen arjen tapahtumissa.     

Ranskanbulldoggi on kokoonsa (8-14 kg) nähden hyvin voimakas rotu. Veden äärellä ranskanbulldogin kanssa tulee olla varovainen sillä läheskään kaikki ranskanbulldogit eivät pysy pinnalla, vaikka osaisivatkin uida. Tämä johtuu kropan massan ja jalkojen pituuden epäsuhdasta.

Pöröretki

Kävin eilen Korkeasaaressa katsomassa pörösiä. Viime kesänä en päässyt, kun ei löydetty parkkipaikkaa! Koko Mustikkamaa oli tupaten täynnä paikkaa etsiviä autoja ja lopulta mä totesin, ettei auta muu kuin luovuttaa. Tänä vuonna jätin autoilevan siipan kotiin ja menin julkisilla. Oli hauskaa samalla nähdä Kalasataman työmaan edistyminen sekä se kuuluisa Isoisänsilta :)

Kauniina kesäpäivinä monet eläimet on jemmassa nukkumassa. Jellona ja lumileopardi nukkui ihan aitauksiensa laidassa näkyvillä ja kaksi leopardia oli jalkeilla. Isot kisut kiinnostaa aina, mutta harvemmin niitä montaa näkee. Onneks on myös paljon sellasia peruseläimiä, jotka on melkein aina näkyvillä. Mangustit on ihan parhaita - ne on älyn söpöjä ja niitä on aina näkyvissä peuhaamassa :) Mä kuvasin niistä pitkän videon, mutta nyt tää mun aateekoo sanoo, että se on liian iso. Sorry, mutta en ala luomaan omaa Youtube-kanavaa sen takia - voin näyttää sen, kun tavataan ;)

Kalasatamassa

Isoisänsilta

Iso kissa 

Toinen iso kissa

Kolmas iso kissa

Uusi tuttavuus: Gundi

Kesäretki

Käytiin pienellä retkellä Hämeenlinnassa. Tutustuttiin Museo Militariaan, joka oli liian suuri meidän kiinnostuksen tasolle, sekä Hämeen linnassa olevaan haarniskanäyttelyyn, joka oli sopivan kokoinen ja satuttiin vielä sopivasti opastetun kierroksen aikaan paikalle :)

Käytiin syömässä vähän paremmin kellariravintola Hällässä ja mulla oli oikein hame ja korkkarit ja meikkiä ja kaikkee :) Tarinan opetus tosin on, ettei mun kannattais laittaa mitään muuta kuin lenkkarit, koska ruuan jälkeen piti palata hotellille vaihtamaan takas kävelykelpoisiin kamoihin. Hotellihuoneessa ei ollut USB-töpseliä kännykän laturille, kuten kaikissa hotelleissa jenkeissä joululomalla oli ollut. Siksi meidän oli pakko talsia pari kilsaa Clas Ohlsonille ostamaan töpseli latauspiuhaan. Onneks oli arki-ilta ja kauppa auki 21:een :)

Oltiin yötä Sokos hotel Vaakunassa ja seuraavana päivänä pelattiin kierros Linna Golfissa. Ekat kaksi väylää meidän ryhmässä oli joku Finnish Tourilla pelaava golfammattilainen kavereineen, mut sit ne huomas, että meidän takana olis kahden hengen ryhmänä jotkut niiden tutut ja kysyivät, sopisko meille, että he vaihtaa ryhmää. Totta hitossa sopi! Musta oli ahdistavaa pelata niiden kanssa, kun ne oli niin hyviä ja mä olen niin huono... Siippa mielellään ihailee hyviä pelaajia, mutta mä pelaan mieluummin huonompien kanssa, kun sit mä en tunne itseäni niin huonoksi :D

Siitä olen kyllä tosi tyytyväinen, että viime aikoina mä oon osannut ottaa golfin aika tyynesti. Mulla on mennyt tosi huonosti, mutta silti on ollut kivaa, enkä ole saanut hepuleita. Kai se on kiinni odotuksista - kun tiedän, ettei peli ole kuosissa niin en odotakaan mitään hyviä tuloksia. Kotoa lähtiessä tavoitteena on olla ulkona ja nauttia kesästä, eikä saada paljon pisteitä ;)

Jälleen mystinen katoaminen!

Tällä kertaa multa katosi puoliksi syöty Tupla-patukka, jonka jätin tähän tyyliin golfbägin taskusta pilkistämään, kun menin käymään vessassa:

The usual suspects:
Siippa vannoi ja vakuutti, ettei ollut tehnyt jäynää + sillä oli oma suklaapatukka, joten se ei ollut epätoivoinen.
Miksi kukaan muu olis halunnut jäynätä mua?
Tuskin kukaan ihminen golfkentällä pöllis puolikasta Tuplaa, kun kahvilasta sais ostaa oman kokonaisen.
Syökö linnut suklaata? Ja onko ne niin röyhkeitä, että hakevat patukan bägistä ihmisten liikkuessa ympärillä?
Suomen ssa on oikein tiedä, mutta Kaliforniassa kaikki kertoi oravien olevan ihan uskomattomia possuja golfkentillä. Ja siltä ne näyttikin - pulskia pikku näpistelijöitä ;)

Yleisessä saunassa

Vitsit, mä oon niiiin trendikäs! Kävin eilen Löylyssä! Oli hieno, kannatti käydä. Tässä kuvatodisteet:

Saunan jälkeen testattiin maailman paras GT, joka oli kai sitten tosi hyvä. Mä tykkään kyllä enemmän makeasta kuin alkoholista ;)

Löylyn terassi ja ravintola oli tosi iso ja yllättänä täynnä viileänä tiistai-iltana. Vessan pesuallas oli hieno ja siitäkin oli näkymä merelle lautojen välistä. Saunan puolella oli noita samoja ihanan isoja ja hyvän tuoksuisia saippuoita ja shampoita.

Käytiin myös kurkkaamassa Hernesaarenrantaa, joka vaikutti kivalta hellekohteelta, mutta nyt osa kiskoista oli jo kiinni ja loppujakin suljettiin siinä meidän istuskellessa. Tää kesä ei varmaan ole ollut kannattava tolle mestalle. Toivottavasti kelit paranee! 

Kostea kierros

Hitsi kun nää sateet ei osaa keskittyä yhdelle päivälle vaan pitää levittäytyä joka päivälle vähäsen! Tänään lähdettiin pelaamaan sateen uhkasta huolimatta ja niinhän siinä kävi, että sade alkoi ennustettua aiemmin ja yksi kolmasosa kierroksesta meni sateenvarjon kanssa puljatessa. Onneks ei tullut yhtään kylmä, vaikka vähän kastuikin. Sateenvarjohan pitää aina laittaa pois lyönnin ajaksi eli aina kastuu jonkin verran. Sadetakki ei todellakaan ole vaihtoehto näillä lämpötiloilla - sen kanssa kastuis hiestä yhtä nopsaan kuin ilman sitä kastuis sateesta :D

Kuten hiljan raportoin, Pumpumkattikengät on aika puhki ja mun "uusistakin" lenkkareista kurkistaa isovarvas. Kävin eilen Intersportissa tyyppaamassa, että Nike Air Zoom Pegasus juoksukenkä miesten kokoa 43 olis hyvä mun jalkaan ja leveällä lestillä se olis varmasti vielä parempi. Leveän lestin saa, jos tilaa Niken nettikaupasta itse suunnitellut ID monot, jollaiset Pumpumkattikengätkin on. Siellä on muutama eri vaihtoehto tuota käytännössä samaa mallia ja niissä on kaikissa vähän erilaiset vaihtoehdot, joista ulkonäön voi kustomoida. Valinnanvaraa on kyllä paljon, mutten saanut tehtyä just täydellistä kenkää. Tässä pari ihan kivaa :)

Loma on ihmisen parasta aikaa

Eilen lähdettiin suoraan töistä pelaamaan golfia kesäloman kunniaksi. Mun peli meni ihan penkin alle ja siippa oli varma, että asia korjataan ostamalla uusi draiveri. Mä olin aika varma, ettei mikään maila korjaa, jos lyöjässä on vikaa, mutta suostuin kuitenkin lähtemään testaamaan mailoja tänä aamuna. Huiskin menemään vaikka millaisilla kepeillä ja tietokone träkkäsi lyöntiä ja näytti dataa siipalle ja myyjälle, jotka kyttäs innoissaan silmä tarkkana. Lopulta päätyivät tiettyyn Titleistin mailaan. Tälleen mä sillä löin ja tää oli kuulemma hyvä:

Mä löin monta kertaa vuorotellen sillä ja mun vanhalla mailalla ja huomasin kyllä selvän eron itsekin. Ehkä sillä mailalla sittenkin voi jotain korjata :D Pakko oli tehdä tämä hankinta siinä toivossa, että kesälomagolfit olis mukavampia, kun peli ei menis ihan niin huonosti kuin eilen ;)

Säätiedotus oli vähän epävakainen, enkä muutenkaan olis jaksanut golfata heti uudestaan eilisillan jälkeen, joten tän päivän aktiviteetiksi valikoitui fillarointi. Ehdittiin sopivasti ajella anoppilaan ja grillata ennen kuin taivas repesi aivan hurjaan pikamyrskyyn. Vettä tuli kuin saavista ja tuuli oli niin kova, että naapurin tammesta tippui käsivarren paksuinen oksa pihalle - onneks ei osunut ikkunaan, sillä rikki olis mennyt! Ja onneks ei oltu golfkentällä ;)
Myrskyä kesti max puoli tuntia ja sen jälkeen vielä jonkin aikaa oli pilvistä. Seiskan jälkeen oli taas aurinkoista ja lähdettiin polkemaan takas kotiin. Hyvä reissu, mutta yllättävän raskas. Vaikka nyt kun katson kalenteria niin kesäkuun alussa olen polkenut kaksi yli 20km lenkkiä, mutta muuten pohjalla on vain 10km/päivä työmatkapyöräilyä. Ei siis ehkä pitäis yllättyä, jos nelinkertainen matka tuntuu jossain ;)