Pitkää ikää

Kaikissa terveellisistä elintavoista kertovissa jutuissa puhutaan aina siitä, miten pitää elää, jotta eläisi mahdollisimman pitkään. (Todennäköisyyksistähän siinä aina on kysymys. Vaikka tekisi mitä, ei voi saada varmuutta, että eläisi pitkään. Mutta pitkän elämän todennäköisyys paranee merkittävästi.)
Mutta miksi pitäisi elää niin kovin pitkään?

Todennäköisesti mä elän yli 5 vuotta pidempään kuin siippa vain siksi, että olen nainen ja siippa on mies. Siihen päälle vielä kaikki ne vuodet, jotka todennäköisesti elän pidempään, koska minulla on (ainakin tällä hetkellä) paljon terveellisemmät elämäntavat. Se tekee monta yksinäistä vuotta leskenä. Onko se nyt niin tavoittelemisen arvoista?
Tässä tietenkin optimistina oletan, ettei meille tule eroa tai vakavia sairauksia.

Kanta-asiakkuus kannattaa

Me on vissiin käyty Leppävaaran Pizza Expressissä pari kertaa, kun siellä ei voi enää hajamielisyyksissään tehdä väärää tilausta. Pyysin eilen "Yks kanasalaatti ja yks kebab salaatilla mukaan, kiitos." johon tuli vastaus "Tuleeko molempiin tomaattia?" Pojat muistaa, ettei mun siippa siedä tomankeja :D

Sivun katselut eilen: 119! Se oli ennätysmäärä kävijöitä heti, kun näkyi paljasta pintaa :D
Kommenteista päätellen mä en onneksi ole täysin hullu narsisti, joka kuvittelee itsestään ihan liikoja, vaan muutkin näki jotain kummastuksia siinä videossa. Kivaa! :)

Tuli mieleen toinenkin videoimisen arvoinen asia! Muistan joskus kaaauuuan sitten (niinku yli 10v) ihailleeni salilla ihmisiä, joiden kyynärvarsissa näkyi lihaksia. Itselläni siinä oli pelkkä pullapitko. Vaan ei enää :D En ole huomannut, milloin muutos on tapahtunut, mutta jotain siellä forkuissa selvästikin liikkuu, kun heiluttelen sormiani. Ihailkaapa tätä videotaideteosta!

Varoitus: Napa näkyy - ei heikkohermoisille!

Nyt kun mä olen sen kamerakännykän hiffannut niin joudutte katsomaan mun mahaa, sori vaan ;)
Mä oon aina ajatellut, ettei mun Michelin-ukko-geeneillä kannata edes haaveilla näkyvistä vatsalihaksista. Ne tietää, jotka on tavanneet mun vanhemmat...
Mutta eilen aamulla kuuntelin salsaa ja ihmettelin, mitä laittaisin päälleni salille - sekä tietenkin vatkasin peilin edessä :D ja siinä vatkatessa mun ylävatsa näytti aika epäilyttävältä! Mitä luulette, voiko ylimmät vatsalihakset näkyä noin paksun rasvakerroksen alta?
Videon lopussa näkyy vielä, miltä vatsa näyttää rentona. Ei näy enää mitään. Vatkatessa täytyy pitää sen verran ryhtiä ja imua keskikehossa, että näyttää aika erilaiselta :)

Kilot piiloon

Mä oon ehkä vähän normaalia hitaampi, mutta vähitellen toi kamerakännykkä on alkanut koukuttaa muakin ;) Mappe kyseli, millä tikkatukka pysyy pystyssä ja minä räpsäsin kuvan tukan pystytys työkaluista, kun ne on niin pirteän vihreitä ja fotogeenisiä :D

Ja se treeniblogi...
Melkein aina kyykätessäni ajattelen, että mä piilotan mun kiloja jalkalihaksiin. Ne kun on isot ja vahvat niin ne painaa paljon ja näyttää silti hyvältä :D Mun ruokahalulla ei ole toivoakaan olla kevyt keijukainen, mutta mun treenihaluilla voi kyllä saada kilot piiloon lihaksiin :)

Päivän treeni näytti tältä:
Leuanveto kotona
kyykky 20*20kg, 20*40kg, 15*50kg, 15*60kg, 10*70kg, 3*10*80kg
sivutaivutus 3*20*20kg
pohkeet 3*30 tanko harteilla
askelkyykky 3*30
kuntopyörä 30min

Palaa

Kävin salilla. Jaksoin penkata 3*5 toistoa 60 kilolla tälleen nahjuspäivänäkin. Siitä ilosta piti vähän pullistella peilin ja kameran edessä. Hauis on mun suosikki pullisteltava, vaikken sitä tänään reenannukkaan :)
Pullistelun jälkeen läksin kaveripariskunnan tupla-kolmekymppisille. Pöytä notkui herkkuja. Tykkäsin! Niitten voimalla huomenna kyykätään, JES!

Aamunkoi

Twilight ei ollutkaan kamala myötähäpeäspektaakkeli kuten etukäteen pelkäsin mainosten, arvostelujen ja edellisten leffojen perusteella. Ehkäpä olin itse sopivan siirappisella tuulella eilen?
Ne kirjat ehdin lukaista ennen kuin sarja nousi koko maailman tietouteen eli julkinen mielipide ei päässyt vaikuttamaan mun mielipiteeseen. Eka kirja oli musta hyvä, vaikkakin toki suunnattu enemmän teinitytöille kuin aikuisille, mutta se pitää antaa anteeksi, jos kerran väkisin tahtoo nuortenkirjoja lukea :) Toisesta kirjasta eteenpäin taso laski tasaisesti - tai sitten mulle tuli vähitellen mitta täyteen - ei voi tietää. Muistan kyllä itsekin teininä olleeni kovin ehdoton ja tunteneeni Suuria Tunteita, muttei se koskaan ihan noin älytöntä ollut. En silti ihmettele, että tarina uppoaa teinityttöihin. Mielestäni kriitikot sun muut aikuiset haukkuvat sarjaa väärin perustein. Tietenkään he eivät itse tykkää, koska eivät kuulu kohderyhmään. En mäkään tykkää katsoa Teletappeja, mutten silti hauku koko ohjelmaa lyttyyn, koska se ilmeisesti uppoaa hyvin kohderyhmäänsä :D

Karu totuus

Tältä näyttää 85kg/168cm salaa napatussa kuvassa eli ilman imartelevaa posea ja mahan sisään vetämistä ;)

Vois olla parempi. Vois olla pahempi.

Kuvat on vähän tummia, koska pikkujouluissa oli hämärää. Mun työkoneella ne näkyi silti suht ookoo, mutta tässä kotikoneella ei...pahoittelen, jos teillä ei näy kunnolla. Tai sitten en pahoittele, koska ei tässä nyt mitään silmäniloa menetä :D Toista se olis, jos olis muskelit kuin mahtavalla Susanna Mantilalla!

Toinen karu totuus on kuitenkin se, ettei ne mahtavat muskelitkaan hirvittävän hyvältä näytä Suomen talveen sopivissa vaatteissa. Esim. tässä kuvassa Susanna Mantila on vaatteet päällä ja näyttää ihan tavalliselta. Toisaalta varmaan ihan kiva, ettei koko ajan liikaa erotu massasta (siis ihmismassasta :)

Päivitetty on - ja perusteellisesti!

Se oli 17. päivä, kun halusin viattomasti verkkopankkiin, mutten päässyt vanhalla Javalla. Päivittäminen ei onnistunut nappia painamalla, koska mulla on Ubuntu, joten pyysin siipalta apua. Ei ehkä olis kannattanut. Siippa nimittäin rakastaa päivityksiä. Sillä lähti homma ihan lapasesta ja se alkoi päivittää koko käyttöjärjestelmää!
Koska kyseessä on ATK, kaikki ei menny niinku Strömsössä. Mun läppäri oli poissa pelistä monta päivää ja lopulta ainut keino oli jyrätä kaikki vanhat kamat ja tehdä puhdas uusi asennus. Onneks mun kaikki tärkeät fileet on Gmailissa liitteinä tai Google docsissa! Niitä ei siis ole montaa ja ehkä tärkein on mun saliohjelmat ja -tulokset taulukko vuodesta 2007 lähtien. Eli siitä voitte päätellä, ettei tässä mitään kamalaa päässyt käymään. Kamalinta oli käyttää vierasta konetta (siipan duuniläppäriä) ja olla huolissaan pikku Vaion kohtalosta. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt näpyttelen taas omalla rakkaallani :)

Kun nyt pääsin siipan hörhöyden päivittelyn makuun niin kerrottakoon vielä, että meidän tilaamat paidat tuli näköjään jo eilen, mutta kunnon shopaholic tyyliin siippa oli vain lykännyt ne työhuoneeseen, josta mä löysin ne tänään.
Suurin jännitysmomentti oli tietenkin paitojen koko. Cafe Pressin kokotaulukkoja tulkitessamme kuvittelimme tilaavamme melko tiukasti istuvia paitoja. Toisin kävi. Kaikki on todella väljiä, ainakin ennen ekaa pesua. Paitsi mun naisten T-paidan hihat on aika tiukat. Hassua, ettei bodausaiheiseen paitaan ole laitettu tilaa lihaksille. Toisaalta ihan sopivaa, että bodausaiheinen paita on kireä hauiksista ;)
Tyytyväinen olen lopputulokseen. Pelkäsin kovasti, että käy yhtä katalasti kuin edellisen nettitilauksen kanssa. Tätä paitaa tilatessa otin kyllä isoimman koon, eli XXL, mutta silti se on liian pieni :( Toivottavasti joskus laihdun ;)

Lisää lepoa

Tiistaikin on hyvä lepopäivä. Voi käydä vaikka hierojalla ja kömpiä ajoissa peiton alle kuten Unikattien kuuluukin :)
Sitä ennen kirjoitan ihan lyhyen urputuksen...
Osaisinpa laittaa ruokaa! Tykkäisinpä laittaa ruokaa! En taaskaan tiedä, kumpi oli ensin, mutta yhdessä nuo kaksi asiaa tekee terveellisestä syömisestä vähän hankalaa.
Kokkailu vois olla tuntua mielekkäämmältä, jos siitä sais palkinnoksi herkullista ruokaa. Mun taidoilla tulos on yleensä syötäväksi kelpaavaa. En tiedä, mitä mausteita pitäis laittaa ja kuinka paljon, joten niitä tuntuu aina olevan liian vähän tai paljon tai vaan vääränlaisia.
Tänään kokeilin, mitä tulee, kun sekoittaa 250g broilerin filesuikaleita ja pussin Findus Välimeren rataouillea. Kyllä sitä söi, mutta aika mautonta oli. En uskaltanut lisätä mitään mausteita, sillä tiedän kokemuksesta sen vain pahentavan tilannetta ;)

Lepoa

Maanantai on hyvä lepopäivä, koska se on pahin ruuhkapäivä salilla! Ilmeisesti monet rötväilee viikonlopun ja haluaa sitten maanantaina palata ruotuun kuntoilun suhteen? Mulla on melkein päinvastoin: Viikonloppuna on aika treenata itsensä piippuun :D

Mulla oli tänään yks työhomma, josta olin kotona vasta seiskan aikaan. Olen erittäin ylpeä itsestäni, kun tajusin syödä tavallista isomman välipalan, joten selvisin ilman tapponälkäkiukkua! Siippakin tuli kotiin samoihin aikoihin ja mentiin syömään Harakanpesään, kun siipalla on nyt menossa joku caesarsalaatti-vaihe. Syötiin sitä siellä myös eilen, muttei kai se suuri synti ole? Tänään oli selvästi eri kokki vuorossa, sillä kastiketta oli paljon enemmän kuin eilen - liikaa meidän makuun. Onneksi tarjoilijatyttö sattui lähtiessämme kysymään, maistuiko ruoka, joten pääsin antamaan ystävällisen palautteen asiasta. Siitä tuli mulle jotenkin kummasti tosi hyvä mieli :)

Kumpparijumppaa

Mikäs sen mukavampi tapa aloittaa aurinkoinen sunnuntai kuin vedellä leukoja keltaisen kuminauhan avustuksella :D

Ton keltaisen kumpparin pitäis antaa apuja 4-40 kg eli mitä pidemmäksi sen venyttää, sitä enemmän se auttaa. Tässä mun käytössä se ei veny läheskään äärimmilleen eli en saa lähellekään 40 kiloa avustusta. Puntari näytti 15 kilon kevennystä ala-asennossa, kun kumppari menee toisen jalkapohjan alta. Siitä kun lähtee vetämään ylöspäin niin kevennys vähenee sitä mukaa, kun kumppari löystyy...
Pienikin apu kuitenkin riitti, että sain tehtyä ihan kivan pudotussarjan: ensin 3 leukaa ilman apua, sitten 3 kuminauha polven alla, sitten 3 kumppari yhden jalkapohjan alla ja lopuksi 3 kumppari molempien jalkojen alla ja jalat vähän harallaan. Vallan vekkuli vehje :)

Papukaija

Firman pikkujouluissa parasta on se, että pääsee tanssimaan hyvällä porukalla ja ehtii silti ihmisten aikaan nukkumaan. Nimittäin muista kissoista poiketen Katti ei ole oikein yöeläin ;) Bileet alkoi klo 17:30 ja mä karkasin kohti kotia jo 22:30. Olishan sitä varmaan jaksanut pörrätä, jos olis jaksanut juoda, mutta nyt ei huvittanut yhtään... Halusin vain tanssia, tanssia ja tanssia, joten vietin koko illan lattialla. Sivustakatsojat varmaan kuvitteli mun ottaneen useampiakin rohkaisuryyppyjä, kun olin siellä ekana hillumassa ja jaksoin jatkaa koko illan. Se kävi jo ihan jumpasta! Vaikka juuri viime poustissa päivittelin korkeaa painoani niin tanssilattialla se ei haitannut menoa - veivatessa ja vatkatessa ei murehdita, vaikka joku paikka vähän heiluu ja hytkyy :D

Joulutunnelmaa ei vielä ole ilmassa nimeksikään, mutta onneksi bileiden teemana olikin Hot Night in Cuba! Teeman mukaisesti mulla oli papukaijatukka. Okei, se on melkein sama kuin toissapäiväinen tikkatukka, paitsi helttaan on lisätty liilaa spray väriä. Koska en millään saanut yhtä hyvää kuvaa, laitan kolme huonoa ;)

Helppohan tässä on bodata...

Siippa peijooni keksi, että sen pitää päivittää mun läppäriin joku kirottu alpha versio käyttiksestä. Eli nyt sitten lainaan siipan konetta ihan nopeesti ennen töihin lähtöä. Toivottavasti se saa ton huomenna kuntoon. Ei siinä olis ollut muuta vikaa kuin vanha versio Javasta, jonka takia Sammon verkkopankki ei toiminut. Olis varmaan kannattanut vaan olla hiljaa ja odottaa Java päivityksen tulevan joskus automaattipäivitysten mukana!

Eli tuosta syystä en päässyt eilen kertomaan, että nostin mavessa 20 toistoa 60 kilolla! Ja siihen päälle vielä 2 sarjaa 16 toistoa :) eli ihan selvästi on voimaa tullut lisää, kun alkukesästä 3*12 toistoa oli vähintään yhtä tiukka setti kuin toi eilinen :)

Toisaalta helppohan tässä on bodata, kun ei tuota mitään vaikeuksia syödä riittävästi. Useimmat naiset lähestyy kovaa punttitreeniä ja lihasten kasvatusta laihuuden suunnasta. Luonnostaan laihoilla ei ole tapana syödä liikaa, eikä heille ole helppoa syödä riittävästi lihaskasvua ajatellen. Siinä mielessä meillä tukevilla on helpompaa, kun lähestymme punttitreeniä ylipainon suunnasta ja osaamme syödä tarpeeksi. Se on kuitenkin aika laiha lohtu, kun vaaka näyttää 85kg. Se on liikaa. Muistan, kun painoin 75, enkä ollut siihenkään tyytyväinen. Lupaan ja vannon, että jos vielä pääsen alle 80 niin osaan arvostaa sitä, enkä ole sokea omalle peilikuvalleni!

Tikkatukka

Mä käyn samalla kampaajalla kuin vihaiset linnut ;)

Nyt kun tukka on taas lyhyt, oon oppinu vääntämään sen tötterölle ihan viidessä minuutissa :) Tänään meillä oli töissä World Usability Day tapahtuma ja sen kunniaksi laitoin tikkatukan. Kierrettiin ympäri taloa kertomassa käytettävyydestä yleensä sekä meidän tiimin toiminnasta ja käynnissä olevista projekteista. Houkuttimena oli tietenkin herkkuja. Tarjoilut oli suunniteltu käyttäjäystävällisiksi eli jokaiselle jotakin: oli makeaa, suolaista ja terveellistä, eli suklaata, sipsejä ja pähkinöitä. Mä söin pelkästään pähkinöitä, mutta niitä sitten menikin...terveellisestikin syömällä voi kerätä melkoisen kaloripotin! Lisäksi kohtasin vastustamattoman toscapiirakan, kun talossa oli toinenkin häppeninki samaan aikaan :D

Hotelli varattu!

Mä sanoisin, että vihdoinkin saatiin hotelli varattua helmikuun talvilomalle, mutta siippa sanois, että nyt jo piti hötkyillä sen varaamisen kanssa :D
Sama oli elokuussa, kun piti varata lennot. Onneks mä sain sen vakuutettua, että puoli vuotta etukäteen on oikeasti edullisin ja järkevin aika ostaa lentoja.

Valitun hotellin nimi on Lake Buena Vista Resort Village & Spa ja se on Orlandossa :)
Tässä myös hotels.comin esittely hotellista. Varasin sitä kautta, koska olin varsin tyytyväinen niitten palveluun toissa vuonna tuhkapilven aikaan. Silloin Espanjanmatka viivästyi 3 päivää, mistä saatiin tieto tietenkin vasta niin viime tipassa, ettei maksuton peruutus olisi normaalisti ollut enää mahdollista. Hotels.com oli kuitenkin ymmärtäväinen ja palautti rahat kaikille tuhkapilven uhreille. Saihan sitä palautusta muutaman kuukauden odottaa, mutta pääasia, että se tuli :)

Kolmen kuukauden päästä ollaan jo lomalla! Ihanaa! Mulla on treffit Harry Potterin kanssa Universal Studiosilla ;)

Leipään ei kyllästy ikinä!

Mä oon syönyt leipää aamupalaksi koko ikäni ja edelleen se maistuu hyvältä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Muniin ja nakkeihin sen sijaan olen kyllästynyt parissa vuodessa, vaikka olen syönyt niitä aamupalaksi vain vapaapäivinä. Arkiaamuisin en viitsi tehdä muuta kuin lämästä leikkelettä leivän päälle ;) Nakki-muna-yliannostuksen takia ostin viime viikonlopuksi riisipiirakoita. Se oli ihanaa vaihtelua, mutta nälkä ei pysynyt poissa yhtä hyvin :( ja tuli vielä kiukun kera, joten tupla :( :( Otsaluullakin sen näkee, ettei mulle liiat hiilarit sovi. Ne vaan maistuu niin hyvältä!

A-talkin karppausillassa Reijo Laatikainen oli ehdottomasti eniten edukseen ja fiksuimman tuntuinen keskustelija. Siksipä aloin lueskellä hänen blogiaan ja sieltä löysin lisää fiksuja kommentteja. Lainaan tähän yhden pätkän, jossa on erityisen hyvin puettu sanoiksi se, mitä mieltä minäkin olen karppaamisesta.

"Mitä hyviä puolia karppaamisessa on?
Karppauksen avulla nälän tunne pysyy hyvin kontrollissa. Tämä johtunee runsaammasta proteiinin saannista, ketoosista sekä insuliin erityksen vähentymisestä. Moni kokee myös makean mielitekojen sammuvan. Joillekin karppaus on yksinkertaisempi ja selkeä sääntöisempi tapa laihtua. Kun kotiin ei osteta näkyville hiilihydraatteja, ruokavalikoima vähenee huomattavasti. Houkutuksia on kerta kaikkiaan vähemmän. Mitä vähemmän vaihtelua, sitä vähemmän syömme."

Samasta puusta

Kävin isänpäivävisiitillä ja sain nähdä tieteelliset todisteet siitä, että lihaksikkuus ja isokokoisuus on meillä sukuvika. Isäni oli nimittäin päässyt töiden kautta kuntotestiin ja InBody mittaukseen. 62 vuotias mies, 185cm, 99kg, BMI 29, muttei mun mielestä todellakaan näytä lihavalta. Osan tästä voi varmaan selittää sillä, että nykyään silmä on niin tottunut ylipainoisiin ihmisiin, että sitä pitää jo normaalina - mutten kuitenkaan kokonaan sen piikkiin pistäisi. Nimittäin InBody mittaus sanoi isillä olevan lihasmassaa normaalia enemmän. Siinä tulospaperissahan lukee kaikille arvoille joku normaali vaihteluväli. En nyt muista, mikä se tarkalleen isin lihasmassalle oli - jotain tyliin 32-38kg. Isin tulos oli yli 40kg. Aika hullua, kun mies ei ole koskaan käynyt salilla. Pelaa sählyä kerran viikossa ja kesäisin pyöräilee jonkin verran. Kulkuvälineenä on auto ja pienen koiran pissalenkitkään ei lihaksia kasvata. Toimistotyötä tehnyt koko ikänsä, mutta vapaa-ajalla jonkin verran mökillä rakennellut ja remontoinut sun muita miesten hommia tehnyt. En tiedä, millä se on saanut lihasmassan kasvamaan ja pysymään yli normaalin määrän... Että tollasilla geeneillä meikäläinen sitten bodailee :) Kiitos isi!

Don't cha wish your girlfriend could SQUAT like me!

Sattuneesta syystä tämä on pyörinyt mielessä paljon ;)

Tänä aamuna lallattelin sitä taas, mihin siippa kommentoi jotain sen suuntaista, että sen mielestä on just hyvä, kun mä voin ihan tosissaan sanoa noin. Ei noitten höpö-paitojen tilaamisessa olis ollut paljon ideaa, jos mä en oikeasti olis vahva. Voiko sitä parempaa kohteliaisuutta enää saada :)

Mä en oo yhtään sellanen sisuuntujatyyppi, joka vaan yrittää kovemmin, jos joku epäilee mun kykyjä. Mä teen niin kuin multa odotetaan. Sekä epäilykset että korkeat odotukset on mulle itsensä toteuttavia ennustuksia. Siipan kehujen siivittämänä menin sitten kyykkämään 3*20 toistoa 60 kilolla. Pitää vissiin ens kerralla laittaa lisää painoja, kun en nyt enää tosta tahdo sarjoja pidentääkään :D

Kattikapina!

Johan mä viikon verran ehdinkin noudattaa Sakarin penkkiohjelmaa ennen kuin aloin kapinoida ja soveltaa :D Noh, en nyt mitään isompaa muuttanut, mutta tänään olis pitänyt tehdä 5 toistoa kullakin seuraavista painoista 52,5kg, 55kg, 57,5kg, 55kg, 52,5kg ja mun mielestä on vaan aivan naurettavaa kikkailla tollasia 2,5 kilon muutoksia, jotka ei edes tunnu missään. Penkissä painot menee 5 kilon välein. Piste. Joten tein 5 toistoa 55kg, 60kg, 60kg, 55kg ja loppuun vielä 8 toistoa 55kg, koska halusin yhden sarjan puristaa loppuun asti. Varsin maltillinen kapina siis :)

Myös mun ruuansulatus kapinoi tänään. Se on harvinaista se. Normaalisti olen voinut vetää hampurilaisia yms. gaggaa ilman mitään ongelmia, mutta tänään se pisti röyhtäyttämään niin, että ihan ällöttää! Ei oo ollenkaan sellanen olo, että olipas kivaa syödä roskaruokaa, vaikka kivaksi vaihteluksi se oli tarkoitettu, kun koko viikon on sapuskat menneet niin nappiin.

Päätin pitää tuhmuuksien syöntipäivän tänään, enkä huomenna isänpäivänä, koska olen vihdoinkin suuren vaivannäön jälkeen saanut vanhempani opetettua pois ylenpalttisesta syöttämisestä. Niillä on se perinteinen paha tapa osoittaa rakkautta ruualla ja sokerilla ja suklaalla jne. Melkein tekis mieli osoittaa syyttävällä sormella siihen suuntaan, kun omaa sokeriholismiani mietin... Mutta siis nyt kun he ovat vihdoin oppineet, etten mä halua syödä ja lihoa, ja melkeinpä loukkaannun siitä tuputtamisesta, niin en halua sekoittaa heidän harmaita päitään muuttamalla tapojani taas. Parempi, että elävät siinä luulossa, etten mä enää syö karkkia ollenkaan ;)

Vaihdetaanko ongelmia?

Ainakin kolmesta eri treeniblogista olen lähiaikoina lukenut avautumista siitä, että ulkopuoliset kommentoivat naisten punttiharrastusta jotenkin negatiiviseen sävyyn. Yleisin lienee se toivomus, ettei treenais enää, kun liiallinen lihaksikkuus ei ole hyvän näköistä. Ilmeisesti en siis ole ollut väärässä, kun olen kuvitellut ihmisillä olevan virheluuloja punttimimmeistä. Sitä vain ihmettelen, miksei mulle kukaan ole koskaan sanonut mitään sen suuntaista? Olenko mä vaan niin plösö, ettei kukaan ole huolissaan siitä, että musta tulis liian lihaksikas ja miehekäs? Ulkonäön perusteella kukaan ei usko mun bodaavan viidesti viikossa? Porukka vaan ajattelee, että hyvä, kun toikin läski harrastaa edes jotain liikuntaa? Oikeasti mulla on täällä rasvan alla piilossa isommat lihakset kuin näillä kommentteja saaneilla naisilla ;) Mielelläni ottaisin heidän ongelmansa - eli ohuemman rasvakerroksen ja erottuvammat lihakset :D

Monet naiset pitää aika matalaa profiilia oman saliharrastuksensa kanssa, juurikin tuon kommentoinnin takia. Mä puolestani höpötän salijuttuja kaikille ja julistan penkkienkat Facebookissa sekä työpaikan kahvihuoneessa. Siltikin ainoat kommentit on olleet ihan vilpittömän oloisia onnitteluja enkoista sekä tänään yhden työkaverin (miehen) kehut siitä, että teen "kunnon liikkeitä" eli penkkiä, kyykkyä ja mavea :D Samaiselta kundilta sain myös vinkin ostaa vastuskumi avuksi leuanvetotreeneihin, kun avauduin sen hankaluudesta ja vastuksen säädön puuttumisesta. Taidan tosiaan ostaa tuolta tollasen keltasen tai punasen... ellei joku nyt kommentoi, että toi on ihan kökkö systeemi ja huono idea! Muutama kymppi ei liene kovin suuri investointi näin innokkaalle treenaajalle ;)

Kuten eilen kirjoitin, tällä viikolla mulla on ollut erityisen hyvä olo omassa kehossani. Tällä hetkellä en itse koe olevani erityisen lihava vaan musta ihan oikeasti tuntuu, että suurin osa mun suuresta massasta on lihasta. Äsken salilla mavea tehdessä edes maha ei tuntunut kamalan isolta ja häiritsevältä, vaikka kyllähän se edelleen siinä ala-asennossa pullistelee. Läski-fiilis-päivinä maha tuntuu suorastaan tulevan liikeradan tielle, mutta ei tänään :) Oli aivan mahtavaa tuntea olonsa niin oikeaksi bodariksi. Jaksoin tehdäkin tosi hyvin: 60 kilolla 16, 14 ja 14 toistoa :) Tähän asti olen aina tehnyt vaan 3*12, mutta nyt aion tehdä aina 3*max toistot. Sitten jos saan 3*20 toistoa niin sitten nostan painon 70 kiloon...

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Muna: Tällä viikolla mulla on ollut hyvä fiilis, hoikka olo ja makeanhimot lähes nollassa. Hormoonit hyvässä asennossa siis.

Kana: Syömiset on menneet tosi hyvin putkeen eli olen syönyt säännöllisesti, terveellisesti ja sopivia määriä, enkä ole kärsinyt kiukkunälästä tai ähkystä.

Kumpi oli syy ja kumpi seuraus?
Miten tätä hyvää kierrettä saisi pidettyä yllä ikuisesti?

Siinäpä se oli yksinkertaisuudessaan, mun arkinen ja omakohtainen munakanaongelma. Seuraavaksi vähän monimutkaisempaa sepustusta in Finglish ;)

Gary Taubes kirjoittaa blogissaan kilpailevista lihavuusteorioista. Tässä valikoituja lainauksia, jotka mun mielestä vetää hyvin yhteen pitkän tekstin kiinnostavimmat pointit:

Competing paradigms: 1. body rules
Changes in the hormonal and enzymatic regulation of fat metabolism—in the regulation of fat storage and oxidation—drive changes in adiposity (= rasvaisuus); and changes in adiposity drive compensatory changes in intake and expenditure. Here, the body is running things. Indeed the organ in control may be the fat tissue itself in concert with the liver.
We’re not getting fat because we are overeating; we are overeating because we’re getting fat—because a hormonal disorder, caused by the consumption of certain foods (refined grains, easily-digestible starches and sugars) drives us to accumulate fat in our fat tissue.

Competing paradigms: 2. brain rules
The conventional wisdom is that we get fat because we take in more calories than we expend. Simple enough. We get fat because we overeat, not the other way around. Changes in energy balance—calories-in minus calories-out—drive changes in adiposity, in how much fat we carry around in our fat cells.
abnormalities in parts of the brain that regulate body fatness, metabolism and reward/motivation… can lead to weight gain and metabolic problems…
...fat people either respond to rewarding foods differently than lean people do or because they can’t resist this drive to eat more food once their set point goes up. Lean people either can resist the urge, or the rewarding foods don’t have the same neurochemical effects in their brains.  Either way, the brains of lean people are more resistant to fattening foods (those with high food reward/palatability value) than the brains of fat people, and the body, in either case, is kind of irrelevant.
So the brain adjusts energy balance (intake and expenditure) to stabilize fat stores; the brain rules, we eat more or expend less, and the fat tissue inflates or deflates accordingly.

Kommenteissa yksi lukija tiivistää asian näin:
1: High carb diet –> fat storage –> lean tissue starvation –> increased appetite –> energy imbalance.
2: Highly rewarding food –> behavior of eating more of those high reward foods –> energy imbalance –> fat storage.

Taubes siis itse uskoo vaihtoehtoon 1, kun taas vaihtoehto 2 on yleisesti hyväksytty totuus. Toistaiseksi ainakin mun korvaan tuo 2 kuulostaa uskottavammalta. Odotan mielenkiinnolla Taubesin tulevia blogautuksia, joissa hän käsittääkseni aikoo todistaa olevansa oikeassa.

Kissa pistoksissa

Kävin influenssapiikillä ja nyt on vasen käpälä vähän pipi. Se yhdistettynä eilen mainitsemiini väsymykseen ja lihaskipuun riittää jo syyksi siirtää tän päivän treenit huomiselle. Tuli nimittäin tissit yllättävän kipeiksi ihan vain neljällä sarjalla punttipunnerruksia. Mahtavaa! :D

Nyt on vaan ihan pakko laittaa tänne sama juttu kuin Facebookkiin ;)
‎2 exchange students talking on the bus:
- "We can start at 5. It's dark outside anyway, so there's no difference."
- "We'll be wasted by 11!"
- "That's the Finnish way!"

Tikusta asiaa

Ei oo mitään ihmeempää tapahtunu...
Alkuviikosta vietettiin pari yötä pyöriskellen, kun siippa halus sulkea ikkunan kurkkukivun takia. Onneks kurkku parani ja viime yönä nukuttiin taas ihan hyvin, ikkuna raollaan. Väsymys kuitenkin vaivaa edelleen.
Kävin silti salilla, vaikka väsymyksen lisäksi vaivana on uuden ohjelman aiheuttama (ihana) lihaskipu ;) Totesin, että penkkipunnerrus käsipainoilla onnistuu 15 kiloisilla ihan heittämällä, 20 kiloisilla 1,5 sarjan verran ja 17,5 kiloisilla menee se viimeinenkin sarja. Ekaa kertaa tein siis Sakarin penkkiohjelman kevyttä päivää.
Matolla kävellessä ekoilla askelilla vihlas polvissa varsin ikävästi, mut sit se loppu tyystin. Vähän jäi silti huolettamaan... Pitäiskö sitä jättää juokseminen yksisarvisille ja tyytyä sarvikuonoille luontevampiin liikuntamuotoihin, kuten kävelyyn?

Valintoja, valintoja, valintoja!

Löytyi aivan helmi T-paitakauppa!
Missfit Clothing

Mulle tilattiin:

Siipalle tilattiin:

Valinta oli äärimmäisen vaikea. Myös näitä harkittiin:

Näkyy peilissä oikein ;)

Fake it 'til you make it!

Noinhan mä just aina teen. Vai mitä? ;)
Yritän ainakin ajatella niin, jotta oma käsitys itsestäni muuttuisi ja terveellisten valintojen tekeminen tulisi tavaksi - tutuksi ja turvalliseksi oletuskäyttäytymiseksi, johon turvautuu silloin, kun ei jaksa miettiä mitään...

Yritän aina vahvistaa mielessäni tän tyyppisiä kokemuksia ja muistijälkiä: Suklaa ei maistu niin hyvältä kuin etukäteen odottaa. Suklaan syömisen jälkeen se, että tuli syötyä, harmittaa enemmän kuin ennen syömistä harmitti se, ettei ole syönyt. Suklaan syöminen ei siis ole sen arvoista.
Sen sijaan yritän unohtaa ne kerrat, jolloin suklaa (tai mikä tahansa muu epäterveellinen) on maistunut tosi hyvältä ja tuntunut todellakin sen arvoiselta.
Se on hidas ja turhauttava prosessi, kun edistystä ei näe päivittäin, viikottain tai edes kuukausittain. Vasta vuositasolla näen edistystä. Se on kuitenkin oikeesti tosi hyvä, sillä se tarkoittaa muutosten olevan todellisia ja paremmin pysyviä. Lyhyemmällä aikavälillä muutokset on todennäköisemmin väliaikaisia.

Kuva on lainattu facebookista Yes I'm A Girl, Yes I Have Muscle sivulta, jonne se on lainattu jostain muualta...

Ketutusteoria

Ketutus voidaan jakaa kolmeen alalajiin:

1. Henkilökohtainen ketutus
2. Parisuhdeketutus
3. Yhteisketutus

Painontarkkailijalle ketutus on tietenkin vaaran paikka. Riski sortua lohtusyömiseen on monumentaalinen. Listaan tähän joitakin selviytymisstrategioita, joiden avulla voi luovia repsahduksien karikoissa.

1.Henkilökohtainen ketutus on nimensä mukaisesti ikioma henkilökohtainen voivoi. Tästä ketutuksen lajista on hyvä aloittaa lohtusyömisen kitkeminen, sillä tämä on helpoin hoitaa. Avaudu siipalle ja pyydä tekemään jotain kivaa yhdessä, jotta murheet unohtuvat. Erityisen helppo nakki parisuhteessa oleville naisille ;)

2. Parisuhdeketutus liittyy jollain tavalla siippaan tai parisuhteeseen. Yleinen ilmenemismuoto on "kun toi on aina tollanen" -ajattelu. Aikuinen ihminen ymmärtää järjellä, ettei näistä kannata alkaa siipan kanssa tappelemaan. Se ei johda mihinkään hyvään. Järkevä ajattelu tässä tilanteessa vaatii jo hurjasti itsehillintää, mutta jostain sitä pitäisi kaivaa vielä sen verran lisää, että malttaisi kanavoida ketutuksen muualle kuin syömiseen. Hyviä vaihtoehtoja ovat liikunta, shoppailu, hieronta, kosmetologi, kampaaja yms. hemmottelut, joista siippa ei pääse lainkaan osalliseksi :D

3. Yhteisketutuksessa pariskunnan molempia osapuolia ketuttaa jonkin ulkoisen syyn takia. Näissä tilanteissa on suuri vaara ryhtyä tappelemaan, kun molempia ketuttaa niin kovasti, vaikkei kumpikaan ole millään tapaa syyllinen. Ensimmäinen itsehillinnän paikka on siis tappelun välttäminen ja asian kääntäminen parisuhteen kannalta positiiviseksi, yhdistäväksi kokemukseksi: me yhdessä pahaa maailmaa vastaan. Tähän asti selviydyttyäsi loppu riippuu paljon siipastasi: Jos siippasi ei harrasta lohtusyömistä, olet selvillä vesillä. Mutta jos siippasi ehdottaa snägäriä ratkaisuksi ongelmaanne, peli on aika lailla menetetty ;)

75 kiloa :D

Se nousi! Se nousi! Trallallaa! :D
Ja kävi vielä niin hauskasti, että siipan kaveri yritti sitä mua ennen, eikä saanut ylös. Vähänkö sain tsemppiä mahdollisuudesta voittaa mies ;) vaikka tokihan se kaveri sitten pitemmän lepotauon jälkeen jaksoi nostaa 2 toistoa. Kaverilla on ollut aika pitkä salitauko nyt, mutta vanha enkka on vähintään 80kg, eli vielä on mulla haastetta :D


Ja on mulla haastetta ihan tossa oman painoni nostamisessakin. Näyttää nimittäin oma paino nousevan samaa tahtia penkkitulosten kanssa ;) Pysyn sen saman 10 kilon päässä tavoitteesta:
Elokuu 2010: penkistä 65kg, oma paino 75kg
Joulukuu 2010: penkistä 70kg, oma paino 80kg 
5.11.2011: penkistä 75kg, oma paino 85kg


Jonkinlainen haamuraja on nyt saavutettu. Koskaan en ole painanut yli 85 kiloa. Toki siitä on nyt suurempi osuus lihasta kuin ennen, mutten mä kyllä lihastenkaan takia tahtois tästä painavammaksi tulla. Mä olen tietenkin luonnostaan suursyöppö, mutta sen lisäksi vielä raskas punttitreeni aiheuttaa kovaa nälkää. Tulee tarve syödä enemmän kuin on kuluttanut, jotta lihaksilla olis rakennusainetta. Tämä johtuu varmaan sekä psyykkisistä että fyysisistä tekijöistä. Kevyen ja pitkäkestoisen, mutta enemmän kaloreita kuluttavan golfin jälkeen sen sijaan ei ole yhtä kovaa nälkää ja tarvetta ylikompensoida.


Näillä perustein päädyin siihen tulokseen, että muissa treeneissä mun kannattaa nyt tehdä pidempää sarjaa kevyemmillä painoilla ja vain penkkitreeneissä tähdätä maksimivoimaan. Siten mulla on mahdollisuus parantaa penkkitulosta oman painon nousematta :)


P.S. Huomasitteko, etten käytä sanaa 'lihominen' vaan puhun oman painon nousemisesta? Mulle siinä on selvä ero. Jos osa painosta on lihasta, kyseessä ei ole lihominen.

"Kolmen kilon koulutus"

Näin totesi työkaveri, kun saatiin aamupala, lounas, pullakahvit, kolmen ruokalajin illallinen, aamupala, lounas ja pullakahvit :D ja hyvää oli!

Oltiin Siuntion Hyvinvointikeskuksessa kahden päivän koulutuksessa ja ruokailun lisäksi ohjelmaan kuului tunti kehonhuoltoa sekä uintimahdollisuus. Olin tietenkin tohkeissani molemmista - kehonhuollosta enemmän ja uinnista vähän vähemmän. Kävi sitten niin, että kehonhuolto oli iso pettymys ja uiminen iloinen yllätys. Odotin nimittäin saavani jotain hyviä vinkkejä ja liikkeitä omatoimiseen kehonhuoltoon sekä jonkinlaisen 'herätyksen' siihen, että pelkällä bodaamisella ei pitkälle pötkitä. Mutta se lämmittely ja venyttely oli niin kevyttä ja helppoa, että jo mun nykyinen säännöllinen venyttely on tehokkaamman ja hyödyllisemmän tuntuista kuin tuo!
Uiminen sen sijaan oli ihanaa, kun pääsin polskimaan puolityhjässä altaassa ihan täysii :) En ollut tiennytkään, miten paljon uidessa voi hengästyä ja lihakset väsyä! Uimahallit on aina niin täynnä jotain kelluttelijoita, ettei siellä mahdu uimaan yhtään altaanmittaa omaan tahtiin. Mä en osaa kroolata, joten en voi mennä kilpauimarien radallekaan kauhomaan.

Aamupalan ja lounaan aikaan ravintolassa oli yllättävän paljon väkeä. (Keskuksella taitaa mennä ihan hyvin.) Joukossa oli paljon ylipainoisia sekä ihan reilusti lihavia. Jos tuo edustaa todenmukaista poikkileikkausta Suomen kansasta, en enää ihmettele väitettä, että Suomi on Euroopan lihavin maa. Aiemmin olen ihmetellyt, koska en normaalisti arjessa nää mitään järjettömiä määriä lihavia ihmisiä. Olen tosin töissä keski-iältään nuorehkossa insinöörifirmassa, asun pääkaupunkiseudulla ja vietän paljon aikaa kuntosalilla. Muunlaisessa arjessa vois nähdä vähän toisenlaisia ihmisiä ;)
Siuntiossa järjestetään mm. virkistys- ja tyky-päiviä, kokouksia, kursseja, koulutuksia sekä kuntoutuksia. Mitenköhän tuollaisten osallistujien painoindeksit jakautuu? Onko enemmän lihavia kuin maassa keskimäärin?

Muskeli-Marraskuu

Muskulöösiä marraskuuta kaikille :D Nyt on noin 2,5 kuukautta bodattu samalla ohjelmalla, joten on sopiva aika keksiä uusi virikkeitä. Pidän nyt vähän kevyemmän palautteluviikon ja lauantaina aloitan Sakari Selkäinahon Penkkipunnerrus ABC artikkelin mukaisen penkkiohjelman. Se kestää 11 viikkoa eli tammikuun puoliväliin. Jää sitten pari vara-viikkoa ennen talvilomaa, jos tulee viivytyksiä flunssan tms takia. Eikös se ole joku luonnonlaki, että kun johonkin epäonneen on varautunut niin sit sitä ei tapahdu? Eli flunssaa ei tule, kun sille on varattu aikaa, eikä ohjelma ole liian tiukka :D

Penkkiohjelma ei ota kantaa muihin lihasryhmiin, mutta mä ajattelin tämmöstä jakoa:

TI yläselkä + hauis

KE kevyt penkki + vatsat

TO alaselkä + kyljet

LA raskas penkki + vatsat

SU jalat

Todennäköisesti toi toimii, mutta jos ei niin sit tuunataan.

Lisäks kaikkiin päiviin tulee vähän aerobisten laitteiden hinkkaamista, ettei treenit jää naurettavan lyhyiksi + ettei niitä laitteita tarvii hinkata kovin kauaa kerralla - se kun on vähän tylsää ;)

Vanhassa ohjelmassa tein enimmäkseen perinteistä 12 toiston sarjaa, mutta nyt ajattelin ruveta seuraamaan 3*Max toistojen kehitystä (muttei tietenkään ihan joka liikkeessä, vaan sellasissa, joissa se on mielekästä). Aluksi testailen ja haen sopivat painot, joilla sitten rupean tekemään joka viikko 3*Max määrän toistoja. Oletettavasti tuo Max määrä kasvaa vähitellen ja tuottaa paljon riemua :)

Mua on nimittäin nyt vähän vaivannut se, ettei mulla ole ollut mitään mittaria kunnon kohoamiselle. Penkissä se mittari on maksimi ykkönen, mutta muissa liikkeissä en halua lähteä siihen, koska koen niissä olevan liian suuri loukkaantumisriski (esim mave ja kyykky) tai ykkösten teko ei muuten vaan ole järkevää (esim ojetajatalja tai hauiskääntö). Lisäksi mulla ei ole mitään tarvetta kehittää maksimivoimaa, kun käytännön elämässä voimakestävyys on paljon hyödyllisempää.