Siippa sai luvan ostaa mulle Postista Katti-heijastimen, kun sen ihme moottoreidenostoreissu (jolla mun piti roikkua mukana) kesti niin kauan, etten mä enää ehtinyt lenkille valoisaan aikaan. Vaikka 10,50€ on tuhti hinta heijastimelle niin epäilenpä sen silti olleen murto-osa niiden moottoreiden hinnasta, jota en edes halua tietää ;)
Moottoreidenostoreissu oli niin rankka (lue: pitkä ja tylsä), että hetken jo epäilin, jaksanko ollenkaan lähteä lenkille enää tänään. Katti-heijastin toi just sen pienen lisäpotkun, jonka avulla sain ruhoni ulos ovesta ja loppu onkin historiaa: yksi tunti keskisykkeellä 153. Olikin yllättäen vähän menohaluja :D
Tää oli varmaan eka kerta ikinä, kun kävin lenkillä pimeässä. Aurinko on vaan niin se mun juttu! En ollut oikein rekisteröinyt sitä tosiasiaa, että pururadan varrella on valot. Heureka! Siellä voi ihan hyvin juosta pimeälläkin. Useimmiten iltojen pimeys on lopettanut mun lenkkeilyt ennen kylmyyttä, mutta ei enää :)
Sammuneita lamppuja oli aika monta. Yhden sammuneen lampun kohdalla oli pimeetä. Kahden sammuneen lampun kohdalla oli pimeetä ku mörön peffassa. Silloin piti jopa kävelyvauhtia hidastaa, kun ei nähnyt mihin astui! Muilta osin mua ei onneksi pelota liikkua pimeällä. Pidän johonkin kaistapäähän törmäämisen todennäköisyyttä niin pienenä, ettei sen takia kannata istua vankina kotonaan näillä seuduilla.
Mä kans ykkään käydä lenkillä pimeällä, pururadalla ei ole oikein ketään ja jotenkin setunnelma ja fiilis on niin jänittävä ja hyvä samaan aikaan =)
VastaaPoista