Nyt loppu rento painonhallinta!

Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se melko varmasti ei ole totta.
Rento painonhalllinta ei ainakaan mulla toimi. Jos saa syödä niin paljon, että nälkä lähtee, eikä syömisessä saa olla totaalikieltoja vaan suhtautumisen ruokaan tulee ola sallivaa, niin eihän siinä voi muuta kuin syödä liikaa. Mulla on sellanen evoluutiomenestyjän ruokahalu, että ruoka maistuu aina ja runsain mitoin ;)
En voi käsittää, miten voi olla olemassa ihmisiä, joilla on vaikeuksia syödä tarpeeksi. Olispa mullakin toi ongelma! Tai jos edes paino tasaantuis johonkin lukemaan, eikä vaan jatkais nousuaan! Kukka Laakso kirjoittaa asiaa ja olen täysin samaa mieltä - ihmisen ei pidä elää vartalon muokkausta varten. Mutta missä menee se raja, että nyt on pakko alkaa rajoittaa elämää ja nipottaa ruuista, kun muuten lihon liikaa?

Kaksi viikkoa sitten lauantaina puntari näytti 87 ja risat ja sama toistui nyt lauantaina ja sunnuntaina. En ole koskaan ennen nähnyt noin isoja lukemia. Reilu vuosi sitten paino oli aina 85 ja risat, sekä hyvinä että huonoina päivinä. Noin vuosi sitten vaihteluväli hivuttautui niin, että hyvinä päivinä olin 85 ja huonoina 86 ja risat. Nyt on pakko tunnustaa, että todella hyvinä päivinä olen ollut 85:n yläpäässä, useimmiten 86:ssa ja huonoina jo siis yli 87.
Näin hidas ja salakavala painonnousu jää helposti huomaamatta, kun korkeat lukemat voi kuitata satunnaisina turvotuksina ja niitä tuttuja turvallisia lukemiakin näkee. Menee helposti pari vuotta ennen kuin saa varmuuden havainnoista. Ruokatavoissa ei voi olla kovin paljon pielessä, kun lihominen on noin hidasta. On mahdotonta tietää, mikä karkki ja jätski pitäisi jättää väliin, jotta ei söisi liikaa, muttei myöskään rajoittaisi elämäänsä turhan päiten. Tosipaikan tullen on niin helppo ajatella, että kyllä tän nyt voi syödä, kun jätän sitten huomenna väliin. Ja sama ajatus taas huomenna ;)

Koska faktahan on se, ettei mun ole realistista suunnitella herkkujen syömisen lopettamista. Mä tykkään niistä ihan liikaa. Se on osa mun persoonaa, eikä itseään voi muuttaa toiseksi. Eikä mun tarvitsekaan olla laiha, tai edes normaalipainoinen. Voisin tyytyä olemaan lievästi ylipainoinen, kunhan se vaan pysyis siinä, eikä jatkais nousuaan. 84,6kg on mulla lievän ylipainon raja eli olen jo kolmatta kiloa huomattavan ylipainon puolella. Tätä menoa juhlin 50-vuotispäivääni satakiloisena!

Missä on se kultainen keskitie, jolla elämä ja syöminen pysyy oikeassa suhteessa, lihomatta?