Jalkatreenipohdintaa

Luin eilen kahdesta eri blogista jalkatreenihehkutusta ja itsellekin tuli ikävä kunnon kyykkyjä! Se on niin ihanaa, kun jalkojen lihaksiin saa tuntuman ja poltteen ihan toisella tavalla kuin yläkroppaan. Ja treenin jälkeen on kolme päivää koivet kipeenä, että tietää tehneensä kunnolla :D
Valitettavasti vaan mun tavoitteisiin sopii nyt paremmin tehdä aerobista monta kertaa viikossa, mihin ei riitä paukkkuja, jos vetää jalat jumiin salilla. Toisinkin päin: siinä aerobisessa jalat saa niin paljon hittiä, ettei jalkatreeniä enää täysillä jaksais.
Viime aikoina en ole kyykkäillyt vaan tehnyt pelkkää aerobista niin paljon kuin jalat kestää ja olen huomaavinani reisien vähän kaventuneen... Yhdet reisistä tiukat farkut nousee ehkä nyt ylemmäs kuin keväällä... Tämä on ehdottoman positiivinen muutos - etenkin kun samaan aikaan käsikopelolla ja silmämääräisesti arvioitu jalkojen rasva-lihas-suhde ei ole ainakaan kasvanut. Eli kyykkäämättömyys ei suoraan johda laardireisiin, jos niitä kurittaa muilla tavoin riittävästi ;)

Se mun tavoitehan on nostaa oma painoni penkistä, joten en todellakaan tarvitse lisää painoa edes lihasten muodossa, etenkään jalkoihin. Kävin puntarissa tsekkaamassa tilanteen, kolmena aamuna peräkkäin, kun eka tulos ei miellyttänyt :D Painoin ma 86kg, ti 85,4kg ja tänään 85,1kg. Aika paljon heittelee siis, mutta keskimäärin ihan OK. Ei tarttis kuin saada toi heittely kilon verran alemmas ja sit enää penkkienkaan 5kg lisää niin tavoite olis siinä. Kokemuksesta voin sanoa, että kilon tiputtaminen on mulle vaikeempaa kuin penkin parantaminen viidellä. Tässä voi vielä käydä niin, että penkistä nousee 90kg ennemmin kuin saan painoa alas ;)

Pakko palata vielä tohon reisien kurittamiseen. Hirveen paljon paremmin jaksaa juoksennella nyt kuin huhtikuussa, kun bodaustalven jälkeen aloitin lenkkeilyn uudelleen. Alussa syke nousi heti taivaisiin ja lihaksetkin kipeytyi, joten aloittelin tosi varovasti, runsaalla kävelyllä. Nykyään on toista: Jalat on vain vähän väsyneen oloiset, kun eilen juoksin tunnin keskisykkeellä 153. Ja Omegawave sanoi mulle tänäänkin (kuten aina) Go for it! Uskomatonta kyllä, mutta sydämelle tollanen lenkki oli niin kevyt, että tänään vois vetää samanmoisen.

Tästä herää kysymys: Onko pakollista pitää kerran-kaksi viikossa täydellinen lepopäivä?
Ennen olisin vastannut kyllä, mutta olen muuttanut mieleni. Kaikkien ei ole pakko lahnailla sohvalla vähintään yhtenä päivänä viikossa. Riittää kun liikkuu niin vähän ja kevyesti, että se on omaan suoritus- ja palautumiskykyyn nähden käytännössä lepopäivä. Huippukuntoiselle jopa kevyt hölkkälenkki voi olla käytännössä lepopäivä, kun taas aloittelevalle liikkujalle vasta lahnailu lasketaan levoksi.

Jepulis, että semmosta tänään. Nyt salille penkkaamaan!