Kinkunsulattelusulkapallo

Sinne se siippa taas lähti kahdeksi tunniksi pitämään hauskaa ja mä jäin yksin kotiin olemaan hiljaa. On nimittäin kolmatta päivää ääni kadoksissa. Pakolliset kommunikaatiot saan hoidettua seksikkäällä bassolla, mutta mieluiten olen hiljaa. Onneksi on joulu niin voin ajatella ylevästi hiljentyväni kulutusjuhlan äärellä ;)
Musta tuntuu, että taudit lähtee aina paranemaan siinä vaiheessa, kun itse on jo valmis heittämään kirveen kaivoon ja toteamaan, ettei se tästä parane vaan tää on nyt uusi normaali. Jos jaksaa viikon köhiä hyvillä mielin niin tauti kestää varmasti ainakin kaksi, mutta jos saa jo tokana päivänä itkupotkuraivarit niin tauti paranee pikimmiten. Koskaan ei voi päästä helpolla ja parantua ennen kuin masentuu. Nyt elän toivossa, että eilen tirautetut pienet väsymysitkut oli käännekohta ja kohta paranen!

Toivottavasti siippa tuo jotain maukasta ja rasvaista pikaruokaa mulle tuliaisiksi!