Joulukuu on vaikeeta aikaa tämmöselle entiselle rappiosuklaaholistille. Helposti lipsahtaa vanhoihin tapoihin ja jo nyt kaavailen nenänvalkaisua tammikuulle. Enkä siis tarkoita valkoista suklaata vaan täysin suklaatonta!
Oikeestaan kaikista muista sokeriherkuista mulle on tullut riittävästi sellasia kokemuksia, ettei tää nyt sit kuitenkaan ollut niin hyvää kuin odotin ja ihan hyvin voin jättää syömättä tai syödä vain vähän, paitsi suklaasta. Se on aina niin tajuttoman hyvää, ettei sitä voi uskoakaan sellanen ihminen, joka ei ole itse kokenut sitä mielihyväkeskuksen ilotulitusta, jonka suklaa saa aikaan mun aivoissa!
Tänään onnistuin ajoittamaan suklaat tieteellisen tarkasti treenin jälkeen, jolloin ne menee tietenkin suoraan lihaksiin, eikä varastoidu mahamakkaroihin ;) ja sitä suklaata piti toki syödä riittävästi, kun takana oli tunti ja vartti juoksumatolla keskisykkeellä 145 ja siinä kului Polarin mukaan kokonaiset 800 callea :D
Muilta osin päivä vietettiin sisustuskaupoilla (siipalla on hurja pesänrakennusvimma, vaikkei asuntoakaan ole vielä ostettu) ja illalla käytiin joulukonsertissa Pyhän Laurin kirkossa. Se oli tosi jees. Rohkenen ehkä jopa sanoa, että mä tykkään mieskuorolaulannasta. Muutenkin tykkään enemmän matalaäänisistä laulajista, enkä mistään Antti Tuiskusta. Paitsi, jos se olis nainen (kuten usein erehdyn äänestä luulemaan) niin sit se olis hyvä, koska naiseksi sillä olis matala ääni :D
I so feel you! Mietittiin tuossa eräs päivä kavereiden kanssa, että voisko suklaata syödä jotenkin liikaa joskus. Kaikkien muitten herkkujen kanssa tulee stop melko nopeasti mutta ei suklaan. Ja pitkän harjoittelun tulos on myös se, että minua voittanutta tummaa suklaatakaan ei taida olla. Tosin ihan siellä päälle 90% en ole käynyt :D
VastaaPoistaMä tunnen muutaman ihmisen, jotka väittää, ettei pahemmin tykkää suklaasta. Patologisia valehtelijoita, sanon minä! :D
VastaaPoista