Tekosyytönkö?*

Bongasin Terksun blogista tämmösen haasteen: Kerro kolme asiaa, joiden avulla saat itsesi lähtemään liikkumaan ja kolme asiaa jotka vaikuttavat siihen, että jäät kotiin neljän seinän sisälle. Jokaisen asian perään mieti myös sitä, miten voisit asiaa parantaa.

Olipahan jopa itselleni yllätävä lopputulos, kun noita kysymyksiä pohdin!

Sanamuodosta päättelisin, että eka pitää listata kolme asiaa, joiden avulla saan itseni lähtemään liikkumaan, jos ei satu huvittamaan lähteä. Suurin ja tärkein syy lähteä on mulle tietty se, että mua huvittaa liikkua. Jos kuitenkaan ei huvita niin, millä motivoin itseäni?

1. Kalenteri käskee. Ei ne emännätkään mieti, huvittaisko tänään lähteä lypsylle.

2. Jos en mene niin en kehity ja mä haluan kehittyä ja jos siirrän treeniä niin se sotkee kaikki tulevat treenisuunnitelmat, joten paras mennä nyt, kun se parhaiten sopii kokonaisuuteen.

3. Treenin jälkeen on lähes aina parempi olo, joten sinne kannattaa lähteä!

Jälleen sanamuodosta voisin päätellä, että seuraavaksi pitäisi listata tekosyitä, joiden vuoksi jätän suunnitelut treenit väliin. Koska mitäpä järkeä olisi listata sairauksia, muita menoja, pakollisia lepopäiviä ja muita oikeita syitä? Eihän niiden suhteen tarvii miettiä, miten asiaa voisi parantaa.

Tää olikin sitten todella vaikeaa. Mä tykkään treenata ja haluan liikkua, joten erittäin harvoin muutan suunnitelmiani. Ekassa kohdassa listatut keinot toimii oikein hyvin. En keksinyt mitään oikeita tekosyitä! Nää mun yritelmät on kuitenkin lähempänä kunnon syitä. Ehkä jos näitä tulis eteen paljon nykyistä useammin niin ne vois muuttua tekosyiksi, mutta nykyisellä tahdilla mulle tekee varmaan vaan hyvää toisinaan sotkea rutiineja vähän.

1. Mua väsyttää ja kroppa koittaa kertoa, että se tarvitsee ylimääräisen lepopäivän. Useinhan sitä päätyy tähän tilaan silloin, kun on kova treenifiilis päällä, joten ongelma on pikemminkin niin päin, ettei malta pitää sitä lepopäivää, vaikka se kannattais!

2. Siippa houkuttelee mut paheen tielle. Yhdessä lintsaaminen on niin kivaa ja hyväksi parisuhteelle, etten osaa pitää tätä ongelmana. Etenkin, kun siippa tietää treenin olevan mulle tärkeä asia, eikä todellakaan usein pyydä mua lintsaamaan - lonkalta heittäisin, että noin neljä kertaa vuodessa.

3. Tulee joku yllättävä viime hetken tarjous, joka on liian hyvä passattavaksi, esim. Jukka Puotilan imitaatiokeikka. Ainut parantamisen vara tässä on, että mun pitäis helpommin osata muuttaa suunnitelmiani ja tarttua ainutlaatuisiin tilaisuuksiin ja unohtaa treenit, joita voi kuitenkin tehdä milloin tahansa.

Tänään oli itse asiassa aika uupunut olo, kun viikonloppuna tuli nukuttua niin myöhään, etten saanut eilen illalla ajoissa unta. Tekosyihin taipuvainen ihminen olis voinut jättää treenin väliin, mutta mä halusin mennä, oikeesti. Salilla on niin kivaa. Ja onneks menin, koska piristyin heti crossarille päästyäni ja oli erityisen kivaa, kun luulen muutaman jampan katselleen mun maastavetoa oikein hyväksyvästi JA tajusin oppineeni tekemään vatsoja silleen kunnolla, että saan tuntuman vatsalihaksiin, vihdoin!

crossari 10min

mave 70kg 4*12

vatsoja 4*15

sivutaivutus 20kg limppu kädessä 3*20  

toisenlaisia vatsoja 4*12

rotary torso 20kg 3*15

selkälaite 45kg 3*12

crossari 15min

* Suomi on kyllä mahtava kieli :)