Sivut

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

En tunnusta!

Perjantaipulla, pizzaperjantai, leffakarkit, siideriä ja sipsejä - mut eihän ne lihota, kun kaiken tunnustaa blogissa? :D
Se on jännä ilmiö, että useimmat laihduttajat ja elämäntapamuuttajat tunnustaa syntinsä blogissaan ja niitä tunnustuksia saa lukea aika usein. Ihan kuin syntien tunnustaminen parantais tilannetta. Täten haluan tehdä tiettäväksi, että mä kyllä syön vaikka mitä, vaikken yleensä tunnusta mitään!

Perjantaina siis käytiin leffassa ja eilen suhattiin kaupoilla kunnes pääsin kaverin luo kylään, pakoon muutto-remontti-orjapiiskuria. Mä tahtoisin olla enemmän innoissani tästä muutosta, mutta tuntuu siltä, että heti jos vähänkin ilmaisen innostusta niin tolla yhellä hullulla alkaa mopo keulimaan ja se keksii vaikka mitä juttuja, joista on kauheesti vaivaa ja ne vie hulluna rahaa. Laiska kissa tahtois päästä helpolla ja halvalla. Paljon enemmän kuin materiasta mä saisin tyydytystä siitä, jos keksittäis näpäriä keinoja säästää aikaa ja vaivaa ja rahaa ja tilaa ja kaikkea! Mut en mä toisaalta halua olla ilonpilaaja, kun toinen on niin suloisesti tohkeissaan...

Tänään taas viikonlopuille tyypilliseen tapaan aamupalan ja lounaan väli venyi liian pitkäksi ja sitten Ikean syöttölässä piti kiukulla mättää sellasta kyytiä, ettei ehtinyt edes maistaa. Tai ehkä se oli hyvä, sillä ei se wieninleike paljon miltään maistunut. Ikean ruoka on halpaa, muttei silti hintansa väärti. Atmosfääri on ahdistava ja kiireinen ja rohkaisee ahmimaan entistä nopeammin. Lopputulos oli tänään se, ettei ruoka edes vienyt nälkää. Mahaan tuli ikävä möykky täytettä, mutta mikään muu ruokailuun liittyvä tarve ei tyydyttynyt ja jäljelle jäi sellanen kalvava näläntunne :(

Kahden liikunnattoman päivän jälkeen oli onneks pakko päästä liikkeelle niin en sit jatkanut kotona syömistä vaan lepuutin hetken, siivosin ja läksin juoksumatolle. Olin ajatellut ottaa iisisti tän ekan kerran tauon jälkeen ja kun vielä olin ihan suhailun uuvuttama niin ei ollut vaikeuksia pysyä päätöksessä. Tein silleen, että menin vuoron perään yhden biisin kävelyä tasaisella, kävelyä ylämäkeen ja hölkkää tasaisella. Näitä kierroksia ehdin tehdä viisi tasan tunnissa ja päälle 5 minsaa kävelyä. Keskisyke 142 vaikuttaa ihan uskottavalta ja rannelaite näytti koko ajan fiksuja arvoja, mutta juoksumaton näytöllä oli välillä epäilyttäviä lukemia. Ärsyttävää tän sykemittarin huono toiminta, kun se ei kuitenkaan ole kunnolla rikki, että viittis ostaa uuttakaan!

Hikoilusta tuli hyvä fiilis, maha tuntui pieneltä ja näytin mielestäni hyvältä peilissä :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti