Pyh, miten tylsä päivä ollut. Asunnonvaihtoshown parissa tietenkin. Ei jaksais enää kiinnostaa! Suklaa sen sijaan jaksoi taas kiinnostaa. Johan mä pari päivää olinkin ilman (koska oli niin kiire, etten ehtinyt pahemmin ajatella syömistä ;)
Alan huomata selvän patternin näissä työntäyteisissä vapaapäivissä: Aamupalan ja lounaan väli venyy aivan liian pitkäksi, kun on niin paljon puuhaa, ettei nälkää edes huomaa. Kun lopulta syödään lounasta, se ei enää riitäkään viemään nälkää pois kovin pitkäksi aikaa. Jo pari tuntia ruuan jälkeen on uudelleen nälkä, jota ei tunnista näläksi, kun on just äsken syönyt. Niinpä sitten tulee syötyä suklaata "jälkiruuaksi" ;)
Toi kuvio ei toistunut ollenkaan niinä kahtena päivänä, kun olin taas töissä. Siellä tulee syötyä lounas ajoissa ja fiksua välipalaa iltapäivällä, koska niin on vaan tottunut aina tekemään. Vapaapäivissä ei ole niin selvät ja toistuvat rutiinit, joten "onnettomuuksia" sattuu useammin.
Räpylä paranee huimaa kyytiä. Pystyn jo kävelemään normaalisti, mutta juoksemaan tai yhdellä jalalla hyppimään en lähtis. Siitä pitikin kertomani, että vasen pohje tuli vähän kipeeksi, kun hypin yhdellä jalalla jonkin verran torstaina, kun oikea oli kipeimmillään. Yhdellä jallalla hypppiminen on yllättävän hyvää treeniä. Sitä tehtiin syksyllä kuntonyrkkeilyssä pari kertaa ja sen kokemuksen voimalla uskalsinkin luottaa itseeni, että suoriudun kyllä työpisteeltä ulko-ovelle ja jälleen ovelta lekurin vastaanotolle omin avuin yhdellä kintulla. Pitää ehdottomasti treenata lisää, kunhan on taas molemmat jalat kunnossa. Muutenkin mun päässä on pyörinyt sellasia ajatuksia, että tahtoisin treenata sillä tavalla, että siitä olis mahdollisimman paljon hyötyä elämässä eteen tulevissa tilanteissa, sekä normaalissa arjessa että erityistilanteissa kuten muutossa tai loukkaantumisissa. Vaikee keksiä reaalimaailman tilanteita, joissa kovasta penkkituloksesta olis paljonkaan hyötyä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti