Samaan konkurssiin

Mulla on todella paha tapa ajatella, että tässähän tää namunen menee samaan konkurssiin kuin tuo edellinenkin. Siitä pitäis päästä eroon. Jos on jo syönyt töissä perjantaipullan, illallisen jälkeen siipan tuoman korvapuustin ja Pet Detectiveä pelatessa Pirkka jäätelötuutin, se ei millään muotoa merkitse sitä, että toisen tuutin ja pikku suklaapatukan kalorit ei enää lihottais sen enempää. Ihan yhtä paljon ne lihottaa pullan ja jäätelön jälkeen kuin raejuuston ja banaaninkin jälkeen!

Vaikka kuka sanois mitä niin minusta sokeriholismi on hyvin samanlainen riippuvuus kuin alkoholismikin. Niin kauan, kun ei ota tippaakaan, menee ihan hyvin, mutta helvetti on irti heti, jos vähänkin antaa periksi. Sokerikiusausten täydellinen eliminointi elinympäristöstä vaan on ihan hiivatin paljon vaikeampaa kuin alkoholin!

Samaan konkurssiin -ajatusmallista on päästävä eroon!
Ja nyt on syöty jo tarpeeksi yhdelle illalle! Eilisen kyykkäilyn jälkeen reisilihaksiin mahtuukin jonkin verran energiaa, mutta rajansa kaikella. Ens viikolla onkin sitten hyvä sauma testailla maksimeja, kun tää viikonloppu vietetään leppoisasti laiskotellen ja herkutellen pienellä kotimaan matkalla :)

Peppu vinkkaa

Mä oon vähän urheilija vailla lajia. Olis niin kiva, jos mulla olis oikea laji, jossa voisin seurata omia tuloksia. Voimanosto on vain melkein, koska olkapää ei kestä enää kunnon penkkaamista ja kyykyssä en pääse riittävän syvälle millään painoilla. Ei sillä että mä mihinkään kisoihin haluaisin, mutta jos netissä leijuu tuloksillaan niin kyllä niiden pitää olla rehellisiä, eikä vajaita suorituksia!

Ilman painoja pääsen melko syvälle, mutta butt wink on jo selkeä, enkä pitäis tuota turvallisena enää painojen kanssa:

20, 40 ja 50 kilolla kyykky jää koko ajan vähän vajaammaksi ja 60 kilolla ollaan tässä:

Tärkein syy, miksi en pääse / uskalla yrittää syvemmälle on se tunne, että kaadun, kun iso paino muuttaa kehon painopistettä. Itsesuojeluvaisto iskee paljon ennen voimien loppumista, mutta kyllä tässä 80 kilon nostossa jo voiman puute on isoin tekijä:

Videon kuvaamisen jälkeen siippa vielä kysyi:

 - Mikset mennyt syvempään?

 - No en jaksanut.

 - Mikset sit sanonut niin?

 - No en pystyny puhumaan :D

Ameriikan pukki

Mä olin Jenkeissä vaihtarina lukuvuoden -97-98 ja pidän edelleen yhteyttä vaihtariäitiin kerran tai kaksi vuodessa. Lisäksi Mom & Dad on käyneet Suomessa kerran ja mä olen käynyt niiden luona kerran siipan kanssa.
Jo silloin kun mä olin siellä, äitillä oli aina ihme jouluhäsläpaniikki ja lahjat edellisille vaihtolapsille lähti auttamatta myöhässä, yleensä vasta joulun jälkeen. Se on sellanen hyväntahtoinen hössöttäjä mamma :) Tosi herttaista, että se edelleen haluaa muistaa kaikkia!
Viime joulun lahja tuli viime viikolla. Lahjat on aina vaatteita ja niissähän on tunnetusti ihan hirveä vaara olla vääränkokoisia tai väärään makuun sopivia. Tällä kertaa tuli kuitenkin kaikkien aikojen täysosuma: Filan trikoot kokoa L on tasan mulle sopivat niin fyysisesti kuin henkisestikin :)
Lisäksi paketissa oli vaalean liila T-paita, jota en kuitenkaan taida yhdistää näihin trikoisiin, koska kokonaisuus olis jo liian hempeä mun makuun. Paitakin oli sopiva ja käytin sitä jo kerran töissä.
Siippa saa myös aina paketin ja tällä kertaa sieltä löytyi pitkähihainen urheilu-aluspaita. Sekin on sopiva ja punainen väri siipalle mieleinen. Avoimeksi jää enää kysymys, onko sisäliikunta-siipalla koskaan käyttöä moiselle...

Mun eka belfie

Ninjakatti iskee

Se oli taas kuntonyrkkeilypäivä tänään ja tunnin jälkeen otettiin pieni säkinhakkausvideo :)

Siipan mielestä mä lyön kovin hiljaa ja pelkillä käsillä eli en saa vartaloa lyönnin taakse tuomaan voimaa. Ehkäpä, mutta on toi jo kuitenkin aika kaukana siitä sambamaisesta keinahteluliikkeestä, mistä kaikkien naisten nyrkkeilyura alkaa ;)

Toinen jännä havainto videolta on se, että mulla on käsivarsissa niin paljon rasvaa, että se pääsee hyllymään lyödessä. Vatsan ja reisien hyllyminenhän on ihan normaalia, mutta käsien hyllymistä harvemmin näkee. Toisaalta voi ajatella, että ylipaino ei näytä niin pahalta, kun rasva jakautuu tasaisesti joka puolelle kehoa :D

Epämotivoivaa

Joku korrelaatio näiden asioiden välillä on...

• Tällä viikolla on voimat olleet vähän hukassa
• Edellisten menkkojen alusta on 3 viikkoa
• Olen syönyt tavallista vähemmän
• En ole laihtunut grammaakaan viime viikonlopusta

Vois toivoa, että nyt on vaan se turpoamisvaihe päällä ja siksi en ole laihtunut, vaikka nälkä on ollut vieraana tavallista pidempään. Toisaalta aika yllättävää, että itsehillintä on kestänyt, kun yleensä kai tässä vaiheessa pitäis olla kovat syömishalut. Heikot voimat voi selittyä sekä että vähäisellä syömisellä joko tai kuukkareiden lähestymisellä. Ei siis kovinkaan motivoiva viikko minkään tavoitteiden kannalta ;)

Etukenossa

Mä elän aina enemmän tai vähemmän tulevaisuudessa. Tykkään suunnitella.
Aloitin tällä hetkellä käytössä oleva treeniohjelman suunnittelun joskus viime kesäkuussa, kun sää oli surkea ja ailahtelin kesä-lenkkeily-fiilisten ja talvi-punttis-fiilisten välillä. Oikeesti haluan kyllä kesällä olla ulkona, joten totisemmat punttishommat pysyi suunnitteluasteella syksyyn saakka.
1.9. aloitin mun 30 viikkoa voimaa -suunnitelman. Nyt ollaan viikossa 21 ja mä alan jo hötkyillä uusien suunnitelmien pariin. Kovaa vauhtia kutistuneet vaatteet kuiskii kaapista, että mun pitäis panostaa nyt syömisen vähentämiseen, eikä rautojen nostamiseen.
Mä huomaan tosi vahvasti, että jaksan nostaa isoja painoja vain, jos syön tarpeeksi. Heti kun vähennän syömistä, alkaa rauta painaa paljon enemmän. Tiedä sitten, kuinka iso osa tässä on faktaa vs. plaseboa ;) Veikkaisin silti, että monilla naisilla voimat ei kasva hulluna jo senkin takia, ettei uskalla syödä tarpeeksi. Ja sen takia monet voimanostajat yms. vahvat naiset on vähän tukevamman puoleisia. Pitää syödä, että jaksaa. Mä olen oikein taitava ja innokas sekä syömään että nostamaan puntteja. Siinä mun menestyksen salaisuus :)
Syömättä olemisessa en ole ollenkaan niin menestyksekäs. Syömisen rajoittaminen vaatii melkoista motivaatiota ja sitä mulla ei ole viime vuosina ollut. Syksyllä 2008 sitä oli ja silloin laihduin ja olin ihan pienen hetken melkein 20 kiloa köykäisempi kuin nyt. Eihän sitä iloa kauaa kestänyt, kun nälkä iski päälle korkojen kanssa. Nyt alkaa tuntua siltä, että voisin taas löytää sen oikeanlaisen hulluuden, jota itsensä nälässä pitäminen vaatii...
Sitä tässä nyt eniten jahkailen, että mulla olis vielä 9 viikkoa tota pitkään suunniteltua ja hartaasti odotettua voimaohjelmaa jäljellä. Ei sitä raaskis keskenkään jättää, koska sehän olis luovuttamista. Toisaalta, onhan se nyt melkosta joustamattomuutta, jos ei voi omia harrastuksiaan harrastella silleen kuin itseä sattuu huvittamaan...

15 kiloa eroa

Manaatin mitat

Oman vartalon mittaaminen on aina haastava tehtävä. Kuinka tiukalle mittanauha tulee kiristää, missä on se oikea mittauskohta, missä on hyvän ryhdin ja mahan sisään vetämisen välinen raja...

Tänä aamuna ennen aamukahvia mä painoin 86,7 kg ja vyötärö oli 88-92 cm, lantio 108-110 cm ja rinnanympärys 107-109 cm (urheilutoppi päällä tissit litistyy ja rinta on enää 104 cm :)

Ekana vertasin mittoja Googlen ekaan hakutulokseen eli NetAnttilan kokotaulukkoon:

Tuohon tyyliin mun mitat on aina menneet. Painosta riippumatta yläkroppa on aina isompaa kokoa kuin alakroppa. Punttien heiluttelulla lienee osuutta asiaan.

Finatex, Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, on mitannut ison kasan suomalaisia ja laatinut tulosten pohjalta Naisten N-2001-mittataulukon. Sieltä löysin parhaiten itseäni vastaavan A-mitoituksen ja vielä oikean pituudenkin (168 cm):

Huomioita:
Valitettavasti vaatenumerossa merkitsevin mitta näyttäisi olevan rinnanympärys. Esim. koossa D48 rinnanympärys on edelleen toi sama 110 cm, mutta perse saa olla jo 124 cm. Mun kannalta olis tietenkin paljon miellyttävämpää, jos määräävä mitta olis ahteri, joka mulla vastaa vain kokoa D42-44.

Mä painan 5 kiloa enemmän kuin mun kokoiset keskimäärin eli lihasta on rutkasti enemmän :)

Kokoa 44 olevat naiset on jo keskimäärin normaalipainoisia -> yleisesti kaupoissa olevat vaatekoot ei mahdu kuin normaalipainoisille. Jos olet edes lievästi ylipainoinen, et enää löydä sopivaa vaatetta. Tuo väite ei kyllä voi olla totta, koska eihän kauppojen voi olla taloudellisesti kannattavaa dissata suurinta osaa kuluttajista!

Voisko tosta siis laskea, että mahtuakseni kokoon 44 mun pitäis painaa 68+5=73kg?
Aika tiukka tavoite, eikä se välttämättä mene ollenkaan noin, koska lihasten vaikutus eri painoissa voi olla erilainen. Silloin joskus, kun painoin 73 kg, ostin mielestäni jo koon 40 vaatteita.

Nää taulukot ei vastaa todellisuutta kaupoissa. Mulla ei ole yhtään koon 48 vaatetta, koska kaupoissa ei sellaisia myydä. Mulla on paljon kokoa 44, koska se on suurin, mitä löytyy, joten sen on mahduttava tai jää vaate ostamatta.
Pienin käytössä olevasta vaatteesta löytyvä kokomerkintä mulla on 38. Ostin kyseisen Luhdan untuvatakin, kun olin paljon laihempi. En tietenkään enää ostaisi noin pientä, mutta pystyn sitä edelleen käyttämään.
Edes Luhdan omat koot ei ole vertailukelpoisia. Viime viikolla ostin Luhdan takin kokoa 46, joka toki on mulle selvästi väljempi kuin tuo 38, muttei nyt sentään 8 numeron verran väljempi.

Summa summarum, painolla ei ole paljon mitään väliä, mutta vaatekoolla on. Sitä haluaisin sen verran pienemmäksi, että löytäisin kaupasta sopivia vaatteita ja omasta kaapista jo löytyvät rytkyt istuis vähän väljemmin päälle.

Manaatti ja mursu maailmalla

Vuosi sitten oltiin Thaimaassa. Siippa sai valokuvat kamerasta jiipegeiksi viime viikonloppuna. Siitä seurasi kaksi asiaa: Kauhee matkakuume ja ihan uudenlainen ymmärrys siitä, miten paljon me muistutetaan manaattia ja mursua ;)

Manaatit

Pyylevä rouva

Rantarouva

Golfsvingi

Feikki-thaikylässä

Manaattimaisen ulkomuodon aiheuttajakin löytyi ;)

Enää tarttis keksiä, miten sitä malttais olla syömättä niin paljon, kun kaikkea herkullista on niin paljon ja usein on ihan nälkäkin ;)

Talvivihaa ja mustelmaa

Suomen talvi on taas näyttänyt kaikki parhaat puolensa tälllä viikolla. Vuoron perään helvetin kylmää, helvetin pimeetä, helvetin märkää ja helvetin liukasta! Kilsan matkalla salille meinasin turvahtaa kahdesti - heti jos en edennyt kuin etana.

Joku vois sanoa, että mulla oli tanko aika korkeella... Itse kutsuisin tuota sopivaksi korkeudeksi rehellisen toimistorotan niskajumeille ;)

Kävin eilen vaihdattamassa ehkäisykapselin uuteen. Otin illalla varmuuden vuoksi kuvan käsivarresta, vaikka oletin mustelman olevan komeimmillaan vasta tänään. Kilin kellit se mikään komea ole! Selvästi jo paranemaan päin, eikä varmaan enää edes näkyis kuvassa, kun toi eilinenkin näyttää paljon vaisummalta kuvassa kuin livenä.

Pakkasvihaaja punnertaa

Pakkasella ulos meno on vain pukeutumiskysymys. Mun mielestä talo on sopiva asuste. En halunnut lähteä ulos salille kävelyn vertaa, joten treenailin kotona. Siipan kopteriboksi sai toimittaa korokkeen virkaa ja yhdessä jumppamaton kanssa sen korkeus oli noin 19 cm.

Kuvaaja oli yhden toiston myöhässä - oikeasti tein 12 toistoa ja olen siitä aika ylpeä :)
Tuon suorituksen jälkeen voin myös todeta, ettei ainakaan noin matala koroke tee punnerrusta kovinkaan paljon raskaammaksi. Tyrkkäsin puntarin käsien alle ja yläasennossa korokkeen kanssa se näytti 60 kg, ilman koroketta 59 kg. Ala-asennossa lukemaa on aika vaikea nähdä, koska asento on raskas ja katselukulma huono, mutta aika samoissa 68 kilossa se pyöri molemmissa tapauksissa. Puntari toki nostaa käsiä vähän ylemmäs, mutta saman verran molemmissa tapauksissa, joten sillä ei liene merkitystä vertailun kannalta. Puntarilla pitää myös laittaa käden paljon kapeammalle kuin normisti, mutta sekään tuskin vaikuttaa vertailuun.

Ilmeisesti siis pitäis uskaltaa käyttää paljon korkeampaa koroketta. Netissä näkee kuvia, joissa jalat on ihan penkillä! Se tuntuu aika hurjalta, kun jo toi pieni koroke kääntää ranteet selvästi ikävämpään asentoon kuin normipunnerruksessa. Ehkä mä vaan luovun moisesta kikkailusta ja koitan vaan saada pidempää ja pidempää sarjaa rehellistä peruspunnerrusta...

Peruutus

Meidän piti mennä tänään taas kuntonyrkkeilemään, mutta siipalla on ollut kurkkukipua ja hän katsoi parhaaksi levätä tänään. Mulla oli tiukka pohdinta, perunko vai menenkö yksin. Olin psyykannut itseni nyrkkeilyfiiliksiin ja halusin mennä, mutta toisaalta olisin halunnut hakata nimenomaan omaa miestä, enkä jotain tuntematonta. Siinä joutuu vähän kiusallisen lähelle vierasta ihmistä näin suomalaisen insinöörin näkökulmasta. Lisäksi peemäinen ajokeli vähän pelotti.
Lopulta tajusin suurimman syyn, miksi olin niin nihkeä perumaan: Joku siellä Satsissa voi huomata mun peruneen ja ajatella siitä jotain! Ei sitä niin vaan saa varata ja perua ihan miten sattuu, vaikka treenikaveri oliskin kipeenä.
Aika huono syy, jos järjellä ajattelee. Satseissa pyörii niin miljoona jumppaa ja varausta ja peruutusta, ettei kellään olis aikaa niitä kaikkia kytätä. Niillä on sitä varten internet ja aateekoo. Etenkään sillon ketään ei kiinnosta, jos mä perun jumppani sääntöjen sallimissa puitteissa yli tuntia ennen sen alkua. Peruminen on ihan sallittua ja tavallaan jopa toivottavaa, koska sit sinne pääsee jonosta seuraava tyyppi, joka oikeasti haluaa sinne.
Nyt tammikuussahan kaikki jumpat pitää varata hyvissä ajoin, koska ne tulee täyteen ja jonotuslistallekin ilmestyy toistakymmentä toiveikasta. Punttiksen puolella ei onneksi ole ollut niin pahoja tammiruuhkia kuin monella muulla salilla on ollut - lieneekö niin, ettei kalliin ja vuodeksi sitouttavan salin jäsenmäärä niin merkittävästi nouse ja jumpparuuhka johtuu lähinnä siitä, että moni valitsee jumpan salin sijasta?
Mä menin sit Sellon Elixiaan kyykkäämään. Siellä on kyykkytelineessä pidikkeet mulle sopivammalla korkeudella kuin Satsissa. Oli vähän blaah fiilis, vaikka rauta liikkui täysin suunnitellusti. Parin tunnin varoitusaika ei riittänyt nyrkkeilyfiiliksen vaihtamiseen kyykkäysfiilikseksi. Mä oon hidas muuttamaan suunnitelmia ja tarviin paljon aikaa makustella, mitä olen tekemässä ennen kuin lämpiän :)

Steppilautapunnerrus

 

15 punnerrusta alkaa olemaan ihan peruskauraa ja sehän on jo aika pitkä sarja voiman kasvattamiseen! Raskaampi punnerrus ja lyhyempi sarja saadaan aikaan nostamalla jalat korkeammalla kuin kädet. Eilen kokeilin tuota kikkaa ekaa kertaa käyttäen 15 cm korkeaa steppilautaa. 5*5 toistoa meni niin kivasti, että ens kerralla viritän laudan 20 senttiin :)

Kaksi kuollutta näätää

Voin luottamuksella kertoa, että nyrkkeilyhanskoista puhuttaessa ensimmäinen merkki roskiin heittämisen aiheellisuudesta ei ole rikkonainen ulkonäkö vaan haju, joka ei edes muistuta tien poskeen kuollutta näätää vaan haudasta noussutta, puoliksi mädäntynyttä zombi-näätää!

Olkapää ei lopulta tullutkaan kipeäksi viime viikon kunotnyrkkeilystä, joten tällä viikolla vein siipankin sinne ja sain vähän kovempiakin iskuja ;) Multa ei kovin pahoja tällejä lähtenyt, koska olin eilen combatissa ja perjantaina tyttöjumpassa, jossa tietenkin koko ajan vempataan käsiä ylös-alas askelluksen tahdissa - ihan ku tehtäis vipareita ilman painoja koko ajan! Oli vähän rankka viikonloppu, mutta pakko mikä pakko, kun näyttäis siltä, että toi lauantain combat ei jatku enää kevätkaudella. Ehkä niin on hyväkin, etten joudu kiusaukseen käydä siellä just tälleen ennen nyrkkeilyä...

Kävin myös kokeilemassa Zumbaa, joka ei täyttänyt odotuksia. Vika saattoi olla ohjaajassa, joka ei varsinaisesti ohjannut meitä, jotka ei ennestään tunnettu askeleita. Vakiokävijät kyllä pysyi mukana ja varmaan, jos harrastais paljon tanssia niin olis myös saanut jollain tavalla kiinni ideasta. Luulis nyt kuitenkin, että niille erilaisille perusaskelille olis jotkin nimet, joita vois huutaa aina, kun on sen askeleen aika. Mä tiedänkin perus-jumppa askeleet, kuten v-askel, ristiaskel, sache ja jotain tollasia. Miksei tollasilla tanssillisemmilla tunneilla ole nimiä askelille? Onko niitä niin paljon vai mitä?

Combatissa pääsee ihan kohtuullisesti uuteenkin ohjelmaan mukaan, jos vaan on hyvä ohjaaja, joka koko ajan muistuttaa, mitä seuraavaksi tulee. Kaikille lyönneille ja potkuille on selkeät nimet ja niitä perusjuttuja aina vaan yhdistellään erilaisiksi sarjoiksi. Kuvittelis tanssinkin toimivan jotenkin samalla tavalla, että tietystä perussetistä saa yhdistelemällä kaikkia erilaisia kuvioita. Musta olis kiva käydä jossain tanssillisemmallakin tunnilla, mutta se syö motivaatiota, kun treeni jää niin älyttömän kevyeksi toilailuksi. Pitäis pystyä sitoutumaan yhteen ja samaan tuntiin joka viikko, jotta siellä oppis ne kuviot, mutta mä en ehkä siihen kykene.

Liukuovia uuteen vuoteen

Eilen ja toissapäivänä on ollut täys sisustuhärdelli päällä, kun Inaria-mies kävi asentamassa 8 uutta liukuovea ja vähän hyllyjäkin. Sen jälkeen me asennettiin itse yhteensä 9 ledispottia valaisemaan uusia ovia.

Makuuhuone ennen ja jälkeen:

Otin ennen kuvat hyvissä ajoin - lakanatkin on ehtineet vaihtua :) Kuvassa näkyy mun megahieno joululahja: Pesue-pussilakana! Ennen kaappeja oli kolme ja ne oli liian kapeat liukuoville. Oli pakko uusia sisuskalutkin, että saatiin kahden oven kaappi. Leveämmät hyllyt tuntuu ainakin ensivakutelmana järkevämmältä - kamat tuntuu mahtuvan paremmin. Nää on siis mun vaatekaapit.

Eteinen ennen ja jälkeen:

Eteisessä oli ennestään tollanen joku surkee halpis muka-liukuovi, joka ei liukunut pahalla tahdollakaan tolla omituisella puisella kiskollaan. Me ei koskaan liikutettu sitä, eikä tota aukkoa olis kuitenkaan saanut kokonaan kiinni, koska tossa oli vain kaksi noita peilejä, eikä ne riittäneet koko aukon leveydelle. Ihme viritys. Mut onneks nyt on kunnollinen :)

Käytävän kaappi ennen ja jälkeen:

Tossa on keskellä kaksi ovea peiliä ja kummallakin reunalla ovi valkoista lasia. Kaapilla on mittaa noin kolme metriä ja sinne otettiin yksi rivi hyllyjä lisää  ja pätkä tankoa pois. Tuli tosi paljon tilaa lisää ja nyt siipan vaatteita voidaan säilyttää paljon väljemmin, jolloin niitä on helpompi käyttää, eikä ottaa aina vain päällimmäistä ;)

Siippa oli tietenkin ihan ahistuksissa kännykkäkameran huonosta kuvanlaadusta, joka ei ollenkaan päästä uusia upeita kaappeja oikeuksiinsa. Se otti järkkärillä kunnolliset after kuvat ja koosti huiman multimediaspektaakkelin. Sitä voi ihailla täällä: http://vimeo.com/115753672


Kaunista vuotta 2015!