Pääsiäisällötys

Mihin aikaan kuukautiskierrosta "kuuluu olla" kova makeanhimo? Afaik, ei ainakaan sillon, kun menkat on just loppuneet. Silti kuitenkin juuri torstaina kerroin oppikirjaesimerkin sokerikierteestä ja tänään on taas täys ällötys päällä. Oon tulossa vanhaksi - ällötys iskee nykyään paaaljon vähemmällä kuin lapsena. Oi niitä aikoja, kun karkkimaha oli pohjaton :D
Monissa blogeissa on nyt ollut karkkilakko päällä tai ainakin suunnitteilla. Tekis mieli itsekin uhota suurieleisesti tän olevan vika kerta, kun tungen grammaakaan sokeria leipälävestäni sisään! Realistisempi plääni taitaa kuitenkin olla vannominen arjen ja juhlan erottamisen nimeen - etenkin kun huomenna on tulossa vieraita vohvelikesteille :D Huomenna siis juhlimme vielä päästäistä ja sen jälkeen alkaa arki. Arkena ei syödä karkkia, eikä sipsiä, eikä siideriä, eikä kääretorttua, eikä jäätelöä...
Ei mun pääsiäinen sentään pelkkää syömistä ole ollut. Perjantaina oltiin ahkeria ja maalattiin keittiön katto, koska seinien maalauksesta tullut häijy raita vähän niinku pakotti siihen. Eilen käytiin salilla ja laitettiin saunaan ledivalaistus. Tänään purettiin pari laatikkoa ja siivottiin ja mä kävin salilla juoksemassa. Huomenna on suunnitelmissa aamusali, mavee ja askelkyykkyä! Onneks mä tykkään hikoillakin tän syömisen vastapainoks :)

Ei enää näitä?

Iltalehti otsikoi taas mainiosti: Ei enää näitä! 5 yliarvostettua lihaskuntoliikettä

Tokihan, jos joku liike on yliedustettuna joidenkin ihmisten treeneissä niin silloin kannattaa kehottaa kaikkia lopettamaan sen liikkeen tekeminen kokonaan ;)

Sehän pätee mihin tahansa liikkeeseen, että sitä samaa ei pidä tahkota rasitusvammoja ja epätasapainoisuuksia uhmaten päivästä toiseen. Tai vastaavasti, jos joku liike käy liian kevyeksi niin se pitää vaihtaa haastavampaan. Ei noi ole päteviä syitä sanoa kaikille kategorisesti "ei enää näitä".

Tuon sanottuani pitää kyllä myöntää, että ihan tavallisia vatsoja en ole tehnyt pitkään aikaan, koska ne on liian kevyitä. Jalkojen nostoja en ole tehnyt koskaan, koska ne ei tunnu missään eli ilmeisesti mä en osaa tehdä niitä oikein. Reisilihaslaitetta tein ihan harrastuksen alussa, mutta aika pian se jäi pois, kun kyykyt vaan on niin ylivoimaisen tehokkaita ja monipuolisia. Staattisia pitoja mulla on ehkä joka toisessa ohjelmassa. Alussa se 30 sekuntiakin tekee tiukkaa, mutta aika nopsaan taas tottuu ja esim. tänään tein 4*45 sekuntia, enkä ollut lähelläkään kuolemaa ;) eli ne vois jättää taas vaihteeksi pois.

Mä en ole mielestäni koskaan tehnyt penkkiä liikaa suhteessa muihin liikkeisiin, kuten monet nuoret miehet tekee. Penkki on kuitenkin yksi kolmesta voimanoston perusliikkeestä ja yksinäänkin kilpalaji, joten siinä mielessä se ansaitseekin paljon huomiota. En missään nimessä sanois, ettei sitä kannata enää tehdä! Paitsi ehkä naisille voisin sanoa lievemmin, että penkkiä voi olla tekemättäkin, jos treenaa lähinnä ulkonäön ja terveyden vuoksi.

Ärsyttävä sana

Tälleen kun itse on varsin tietoinen omasta painoindeksistään, tuntuu hurjalta, että maailmassa on niin paljon väkeä, jotka ei tiedä/välitä: Men, you're bigger than you think! (But women – you're thinner)

Mä välitän ehkä liikaakin. Mua syö todella paljon, että olen "obese" (se kuulostaa enkuks paljon pahemmalta kuin suomeks) vaikka tiedän sen osittain johtuvan lihaksikkuudesta ja terveyden kannalta olen vain "overweight". 84,672 kilossa olis mun BMI tasan 30 eli tänään 85,9 kilossa olen obese, mutta jokunen viikko sitten remontin kuihduttamana 83,8 kilossa olin vain overweight.

Tuolla sivun alalaidassa on linkkejä juttuihin, joissa on kuvia musta. Jotenkin noi kuvat ei vastaa mun käsitystä siitä, miltä näyttää obese. Miks mä annan tollasen yhden sanan ärsyttää mua niin paljon?

Oppikirjaesimerkki

Yleensä mä otan töissä lounaalla jälkiruuan sijasta hedelmän ja syön sen sit iltapäivän kahvitauolla. Valinta on melko helppo, sillä meidän jälkkärit ei ole kovin kummosia - niitä perinteisiä kiisseleitä etc. Kun on tarjolla jotain hyväksi havaittua tai uutta kiinnostavaa, otan jälkkärin ja usein se on kuitenkin pieni pettymys. Ensinnäkin kunnon ruuan jälkeen makea ei maistu yhtä hyvältä kuin vähän nälkäisenä. Toisekseen makea ei maistu yhtä hyvältä aamulla/päivällä kuin iltapäivällä/illalla. Kolmanneksi se on kuitenkin sen saman kiisselikokin tekemää ;)
Tänään oli jälkkärinä pasharahkaa, jota halusin ehdottomasti maistaa ja se olikin yllättävän hyvää. Lounaan jälkeisen palaverin jälkeen tunsin vahvaa makeanhimoa, jota aioin tyydyttää kahvilla, mutta bongasinkin taukohuoneesta isättömiä mokkapaloja ja söin sellasen. Myöhemmin iltapäivällä oli vielä perjantaipulla-tauko ja ihan pienen hetken harkitsin pullan skippaamista, mutta enhän mä sellaseen pysty, kun muutkin syö.
Siinä sitten kupu pinkeenä ihmettelemään: Miten tässä näin kävi?
Sokerihommat lähtee niin helposti lapasesta, että sen ekan herkun syömistä kannattaa harkita kolmeentoista kertaan! Päivällä töissä ongelma on vähän pienempi kuin vapaa-ajalla, mutta kyllä täälläkin saa olla tarkkana ja syödä porkkanaa! Voi tulla vielä tuskaset paikat, kun kohta pitäis pystyä polkemaan pyörää tuolla kellarin salilla ;)

Nakit nakuna

Puolisattumalta olen päätynyt luopumaan salihanskojen käytöstä. Ensin joku vähän kuittaili, ettei voimanaiset käytä hanskoja. Sitten sain uudet hanskat, jotka ei istu täydellisesti mun käteen. Sitten halusin juosta matolla intervalleja treenien välissä ilman hiostavia hanskoja. Ja yhtäkkiä olenkin ollut jo useamman viikon nakit nakuna salilla ja se on hirveen helppoo ja näppärää, kun on yksi tavara vähemmän puljattavana! Eikä mulla ole kämmenten nahka kipeytynyt yhtään, eikä tullut lisää kovettumia, eikä mitään. Joko treenaan niin nössösti, etten tarvii hanskoja, tai ehkä mun hanskat on aina istuneet sen verran huonosti, ettei niistä ole ollut mitään iloa. Koska kyllä mulla aina on vähän pientä kovettumaa kämmenissä ollut ;)

Tein eilen 5 sarjaa miesten punnerruksia, jokaisessa 7 toistoa. Ekassa sarjassa nyt ainakin olis mennyt 1-2 toistoa enemmänkin, mutta vikoissa sarjoissa ei. Eli toi oli aika maksimaalinen suoritus tällä hetkellä. Aika tylsää, kun kuitenkin muistan viime tai toissakesänä vedelleeni 12 toiston sarjoja suht köykäseen lenkkeilyn kylkiäisenä. Vaan pitää muistaa takana oleva pitkä olkapään kuntoutus (jo yli 20 viikkoa!) sekä huomioida poikkeuksellisen huonot yöunet ja väymysmaksimus, joka melkein sai mut luopumaan koko treenistä. Lopulta päätin mennä ja tehdä sen verran kuin jaksan ja huvittaa. Pidin itselleni seuraavanlaisen läksytyksen: Jokaisella treenikerralla ei tarvitse tehdä tasan samaa settiä, eikä aina tarvii jaksaa vähän enemmän kuin viimeksi. Joskus väsyttää ja silloin voi tehdä kevyemmin. Joskus on tosi vahva ja hyvä päivä ja silloin voi tehdä täysillä ja kokeilla maksimeja. Useimmiten on sellasta perustreeniä, jossa myöskin voimat vähän vaihtelee päivän mukaan. Perustreeneissäkin olis hyvä vaihdella liikkeitä, järjestystä, painoja, toistoja ja sarjoja. Mä liian helposti päätän, että joku tietty setti on se "täydellinen treeni" ja teen aina sitä samaa ;)

Tuli eteen tämmönen: 3 Tips On How To Increase Your Bench Press
Mitähän toi tucking your elbows ihan tarkalleen ottaen tarkoittaa? Kuinka paljon niitä pitää vetää vartalon lähelle? Kuinka paljon ne saa harottaa sivuille? Missä menee raja kapean penkin ja tän tekniikan välillä? Pitää pyytää siippaa tarkkailemaan sitten, kun uskallan taas penkata, etten tavalliseen tapaani vedä överiksi!

Takaisku!

Mun leuanvetotanko ei sovi tän uuden kämpän ovenkarmeihin :(
Eilen kaivoin tangon ekaa kertaa esiin muuton jälkeen ja pettymys oli suuri. Jos ei se nyt passaa niin ei se passaa ens viikollakaan. Tarkoitus olis kuitenkin asua tässä vuosikausia, ellei käy jotain odottamatonta, mikä taas olis niin odottamatonta, ettei sen takia kannata tollasta isoa rotiskoa nurkissa hillota...
Haluisko joku adoptoida sen? Se on tämmönen Iron Gym.
Nihkee homma, mun pitää nyt alkaa kehdata vedellä leukoja julkisella paikalla, kääk! Salilla, pururadalla, duunin salilla, leikkipuistossa, onhan noita paikkoja, mutta missään se ei ole yhtä helppoa ja privaattia kuin kotona venyttelyjen tai kotitöiden lomassa. Ja jos tarvii apukuminauhaa niin pitää muistaa ottaa se mukaan ja puljata sen kanssa ja kehdata käyttää sitä. Rankkaa. Aika näyttää, tuleeko tehtyä.

Miksi me syömme liikaa?

Se ei ole ihan yksinkertainen asia, sanoo lihavuustutkija Pietiläinen.
”Suurimmalla osalla lihavista ei ole mitään erityistä syytä. Heitä ei ole erityisesti potkittu päähän lapsena, he eivät ole lohtusyöjiä, eivät erityisesti syömishäiriöisiä eivätkä erityisesti ahmi.”
Suurimmalla osalla ylipaino on vain tapahtunut. Lihominen on pirullisen helppoa. Jos syö joka päivä banaanin verran enemmän kuin tarvitsee, on vuoden päästä 2–3 kiloa painavampi.
Syytä löytyy myös biologiasta. Ihminen lihoo helposti, koska pystyy elämään vähällä ruoalla. Ihmislaji on energiatehokas.
”Sata vuotta sitten ruokaa oli vähän tarjolla ja sen eteen täytyi tehdä älyttömästi töitä. Jos siihen olisi kulunut paljon energiaa, eivät ihmiset olisi selvinneet. He eivät olisi siittäneet jälkeläisiä, eikä me oltaisi täällä.”
Mutta ihmiset selvisivät. Kuokkivat peltonsa pettuleipää syöden. Kituivat sitkeästi läpi nälkävuosien. Ja nyt maailmaan on sitten jalostunut porukka, joka selviäisi kymmeniä kertoja vähemmällä ruokamäärällä kuin on tarjolla.
”Ihmiskeho ei havaitse, ettei se tarvitse näin paljon ruokaa.”
Yltäkylläisessä maailmassa itsen kontrollointi ja painon hallinta sitten vain on joillekin helpompaa. Joillekin se on todella vaikeaa.

Lainattu täältä: http://nyt.fi/20130322-viidessae-vuodessa-58-kiloa-lisaeae-todella-lihava-vihaa-sovituskopin-peiliae

Osuu tosi hyvin yksiin mun ajatusten kanssa. Läskiepidemian syynä ei ole rasva tai hiilihydraatti vaan evoluutio.

Toinen pointti, jota olen miettinyt: Mahtaako ihminen lopulta omalle painolleen kovinkaan paljon?
Paino itsessään ei ole ihmisen sisäsyntyinen ominaisuus - siihen voi kyllä omalla toiminnallaan vaikuttaa. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä "ruokahalu" tai "nälän määrä" tai "syömisestä tykkääminen" on sellainen sisäsyntyinen ominaisuus, joka ei muutu. Mulla on hyvä ruokahalu, aina nälkä ja tykkään syödä, joten mä joutuisin tekemään paljon töitä sen eteen, että söisin vähemmän ja laihtuisin. Ja sitä työtä pitäis tehdä jatkuvasti koko loppuelämän, jotta myös pysyisin laihana. Se tuskin olis vaivan arvoista. Turha taistella tuulimyllyjä vastaan.

Täällä esimerkkejä siitä, mitä tarkoitan sanoilla "ruokahalu" tai "nälän määrä" tai "syömisestä tykkääminen": http://www.projectmama.info/2013/03/ohukainen-ja-ohukainen.html

Halpa & Mauton?

Ei se mitään. Ostin silti. Pieni perjantai-illan retail therapy :)
Ja taidokasta itsensä peilistä kuvaamista ja järkyttäviä ilmeitä!

Ekana sovituksessa vihreä toppi ja valkoinen paitanen sekä boyfriend fit farkut:

Tokana samat paidat eri väreissä - harmi, ettei tuosta tummasta pahemmin näy läpi:

Vielä yksi väriyhdistelmä, jalassa omat farkut. Looking good!

Lopulta ostin molemmat alustopit ja valkoisen päällipaidan, koska se on niin paljon kesäisempi - kesä tulee vaikka väkisin, jos kaikki ostaa paljon kesävaatteita :D Toivottavasti ens kesänäkin toimiston ilmastointi pykii sen verran, että noin ohuessa paidassa tarkenee!
Boyfriendit kokoa 31/32 oli todella omituisen tuntuiset ja istui mun jalkaan aivan uskomattoman huonosti. Vyötärö oli sopiva ja reidetkin mahtui ihan ookoo, mutta haaroihin jäi sellanen munapussi, josta näki selvästi, ettei näitä ole tarkoitettu näin tiukiksi. Bootcutteihin tottuneille kintuille kapenevat lahkeet oli melkosen hämärän tuntuiset ja ne myös näytti oudolta - alakroppa näytti tavallista pienemmältä yläkroppaan verrattuna, jota peilin kautta otettu omakuva vielä korostaa.
Kokeilin myös chinos mallisia kesähousuja kokoa 44 ja niissäkin vyötärö oli sopiva, mutta lahkeet koko matkalta aivan väärän näköiset. Chinos on sellanen väljä malli, että koivet kyllä mahtui sisuksiin, mutta näytti ihan pöljältä, kun niiden kuuluis olla tosi väljät ja mulle ne oli melko tiukat koko matkalta reisistä nilkkoihin saakka.
Kaikenkaikkiaan käsittämättömiä noi vaatteiden mitoitukset. Housut on tehty vain täysin omenavartaloisille, enkä mä löydä koko kaupasta yhtään mun reisille sopivaa pöksyä. Sport-malliston paidat näköjään sopii mulle ihan OK, vaikka mä oon ilmiselvästi yläkroppapainotteinen kaappi. Luulis nyt paitojenkin olevan liian pieniä, kun kerta housutkin on.

Ei ehdi, ei muista, ei jaksa

Kun on vähän kaikkee niin jää blogi päivittämättä ja sit iskee huono omatunto. 

Onko järkee? 

No ei oo. Tän kirjottamisenhan pitää olla kiva harrastus, eikä mikään päivittäinen velvollisuus!

Yhteenveto tästä viikosta: Päänsärky, jumitus, treenikipu, hieronta, pitkä työpäivä, huonot yöunet, vatsa sekaisin, väsymys, laiskotus, houkutteleva hömppäkirja, kivuttomia miesten punnerruksia, spinningtreeni ja tämmönen video:

Ei näytä tyttö läheskään niin vahvalta kuin on. Valitettavasti aina tulee mieleen kysymys, onko naturaali?
"Epäreiluna" etuna hänellä on ainakin taipuisa selkä. Jos saa selän noin sairaan korkealle kaarelle niin tankoa tarvii nostaa paaaljon lyhyempi matka, jolloin suoritus on tietty kevyempi. Mun tönkköselällä saan nostaa varmaan kolme kertaa pidemmän matkan - vaan enpä silti uskaltaisi väittää jaksavani noilla painoilla edes tollasta lyhyttä nostoa ;)

Hyvä päänsärkyresepti

Treenaa lauantai-iltana yläselkää, hauiksia ja vatsaa.
Tee sunnuntaiaamuna mave, askelkyykky ja kyljet.
Käytä loppupäivä lähinnä lamppujen joogaamiseen kattoon.
Viimeistään maanantaiaamuna saat kokea oikein mojovan jännityspäänsäryn - tai jos olet onnekas, heräät siihen jo yöllä!
Onneks mulla on täysin sattumalta huomiselle varattuna hieronta. Tänään olis vielä yläselän lihakset liian hellänä, enkä tiedä olisko se ollut kivaa tän paluuta tekevän päänsäryn kannaltakaan vielä tänään...

Hapoilla ja nyrjähdyksissä

Ai luulitteko, että mä oon täällä purkanut laatikoita niin ahkerasti, etten ole ehtinyt edes blogauttaa?
Hah, yhtään laatikkoa en purkanut torstaina, koska tulin vasta kymmenen aikaan kotiin asiakatilaisuudesta, enkä perjantaina, koska tultiin vasta kymmenen aikaan kotiin Alegriasta. Show oli tosi hieno - jälleen oli hengitys hapoilla sirkusurheilijoiden ihailusta ja silmämunat nyrjähti käärmenaisten katselusta! Vähän treenimotivaatiota tälle päivälle ;)
Käsilläseisojamiehen väriseviä lihaksia ihaillessani tulin ajatelleeksi, että mä ihan selvästi ihailen enemmän suorituskykyä kuin ulkonäköä. Kisakireä bodari on ihan kunnioitettava urheilija, mutta vielä enemmän kunnioitan kireää käsilläseisojaa, joka osaa huimia kehonhallintatemppuja. Teksi mieli itsekin tehdä jotain suoritusta, eikä vaan nostella puntteja nostelemisen vuoksi...
Jostain hullusta syystä pojat sopi, että tänään mennään salille vasta klo 20. Kova homma koittaa pysyä virkeenä sinne asti. Saatoin kyllä jo sammua vartin power napille kolmen jälkeen ;) Äsken sain purettua neljä laatikkoa kenkiä ja vaatteita, lähinnä kesä-sellaisia, jotka ei valitettavasti ole nyt aktiivikäytössä. Jouluna niitä pakatessa heivattin jo jotain uffille ja nyt taitaa olla mieli kypsä heivaamaan pari lisää. Silloinhan vaate on helppo hävittää, jos sitä ei tahtois käyttää, vaikka se mahtuis päällekin. Liian pieniä, mutta kivoja! vaatteita puolestaan tulee hillottua kaapissa melko turhaan siltä varalta, että ne joskus vielä mahtuis. Jos olis kyse parista kilosta niin ehkä joo, mutta näiden kahden takin tapauksessa olis kyse 10-15 kilosta, jota en ihan äkkiä usko laihtuvani ennen kuin menevät pois muodista mokomat ;)
Loppuun vielä päivän Omegawave puffi: Tietokone-lehden juttu Messi välttää loukkaantumiset suomalaisyrityksen järjestelmällä

Kaatisjumppa

Yleensä mä inhoon hyötyliikuntaa ja oon laiska tekemään kotitöitä - oon ahkera vain turhassa hauskuusliikunnassa ;) Vaan kyllä silti ison peräkärryllisen rempparoinaa roudaaminen kaatikselle tuntui paljon miellyttävämmältä, kun sitä ajatteli liikuntana. Tavaraa oli nimittäin paljon ja osa oli painavaakin eli pääsi kyllä hyödyntämään näitä huolella hellittyjä muskuloita!
Samalla reissulla tuotiin kotiin vikatkin appivanhempien autotallissa hillotut muuttolaatikot, vähän toistakymmentä kappaletta vielä niiden muutaman ennestään purkamattoman liskäsi. Miten meillä voi olla näin paljon kamaa? Mihin se kaikki täälläkään mahtuu? Ja kun sanon meillä, en tarkoita varsinaisesti niinkään itseäni ;)
Eilis- ja toissailta meni tukevasti purkuhommissa, saldona 6 laatikkoa per ilta. Ne kun oli niitä hankalia ja tylsiä kamoja, joita ei usein käytetä, muttei voi poiskaan heittää, eikä niille ole mitään helppoa ja luonnollista paikkaa... Onneks osa noista uusista laatikoista on taas helppoja: vaatteita ja kenkiä ja golfkamoja, joille mulla on jo paikat pohdittuna.
Purkuhommien lomassa pistelin punnerruksia ja nyt 20 viikkoa olkapään kipeytymisen jälkeen rohkenen vihdoin sanoa ääneen, että naisten punnerrukset ei enää aiheuta mitään epänormaaleja tuntemuksia - eivät ole enää muutamaan viikkoon. Jälkikäteen tää aika tuntuu menneen tosi nopeesti, vaikka etukäteen olin ihan angsteissa, kun tiesin kokemuksesta, miten kauan kipeän olkapään parantelu kestää. Ensi viikolla siirryn miesten punnerruksiin, mutta jatkan toki edelleen kiertäjäkalvosimen kuntoutusvemputusten tekemistä myös. Ei kai niitä voi koskaan kokonaan pois jättää, jos haluaa toivoakaan, ettei vaiva uusiudu.

Kännykameralaatua

Päivi kyseli eilen kuvia uudesta kotikolosta ja mä selittelin, ettei ole vielä siistiä, eikä mitään. Mutta koskakohan kotona olis oikeasti siistiä ja valmista ja kaikkea? Niinpä sitten yön pimeydessä räpsäsin pari karmeaa kännykuvaa paikoista, joista sain rajattua rojut ulkopuolelle :D

Keittiön kaappien alle on vedetty ledinauha, joka valaisee kivasti välitilan seinää, josta vielä tulee kivan näköinen, kun laitetaan sinne vihreä lasi tylsän valkoisten (ja likaisten) kaakeleiden tilalle. Tasoksi laitettiin Starlight Black kivitaso, jossa on valossa kiilteleviä sattumia, jotka ei tietenkään tässä kuvassa näy:

Makuuhuoneen takaseinään lääpittiin helmiäisstucco maalia, josta tuli jännä nihkeä pinta ja epätasaista kiiltelevää kuviota. Seinän yläreunaan vedettiin ledinauha, joka toimii lukulamppuna ja valaisee kiiltelevää seinää kivasti, kuten kuvasta ei oikein näy ;)

Pakko myöntää, että tämmösiin kuviin ei kännykameran laatu oikein riitä. Yleensä rummutan kohtuullisen laadun puolesta, mutta jos haluaa tehdä oikeutta vaikkapa maalin värille ja tekstuurille niin tarvitaan huippulaatua. Paras siis odottaa kunnes siippa suostuu ottamaan kuvia oikealla kamerallaan!

Valmista tuli!

Remontti on tältä erää valmis :)
Jo eilen saatiin listat laitettua, kun mä painostin riittävän hyvän työnlaadun puolesta - toisin kuin siippa ja appiukko, jotka ennen muuttoa teki kahteen pekkaan pelkkää priimaa niin maan hitaasti parin huoneen verran :D
Sanon tältä erää, koska aiotaan vielä tilata vaatekaappeihin liukuovet, taustalasi keittiön välitilaan, ehkä uusi liesituuletin, melko varmasti uusi jääkaappi, joka vaatii pientä justeerausta muihin kaappeihin ja mahdollisesti tehdä saunalle jotain... Tuleekohan tästä ikinä valmista?
Listoituksen lisäksi on siivottu ja laitettu lamppuja ja kasattu siipan uusia työpöytiä, mutta yhtään laatikkoa ei ole saatu purettua - jotenkin näiden rempan langanpäiden solmiminen ja ympäriinsä seilaavan kaman kaitseminen on tuskasen hidasta, eikä tunnu etenevän mihinkään. Onneks tässä ei ole kiire, kun täällä on tätä tilaa 109 neliötä, että mahtuu hyvin elämään ;) ainut kiire oli siinä, että vanha kämppä piti luovuttaa pois määräpäivään mennessä. Siitä kiireen tunteesta on vaan yllättävän vaikee päästä irti ja käsittää, ettei enää tarvii stressata.

Siippaa pyydettiin tänään pelaamaan sulkista, joten mäkin pääsin sillä aikaa salille. Se oli just silleen keskellä päivää, että keskeytti kaiken tekemisen pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta olipahan kivaa :) Mitään mainitsemisen arvoisia Suorituksia en tehnyt vaan ihan leppoisasti yläselkä, hauis, vatsat ja kyljet plus kahdessa välissä 10 minsaa juoksumatolla. Nyt kun on ollut telkussa dokkareita, joissa sanotaan lyhyidenkin intervallispurttien nostavan kuntoa hurjasti ja mua aina välillä vaivaa, kun viikossa ei riitä päivät treenata sekä punttia että aerobista tarpeekseni niin ajattelin, ettei varmaan ole haittaakaan tollasesta puntin ja juoksun yhdistelmästä. Tuntui hyvältä ja teen varmaan toistekin. Ehkäpä sitten lumien sulaessa on sen verran pohjakuntoa lenkkeilyyn, ettei tarvii pelkällä kävelyllä aloittaa, kuten viime keväänä :)

Omegawave GoExpossa

He, jotka eivät aio käyttää koko viikonloppua listoittamiseen, muuttolaatikoiden purkuun ja siivoamiseen, voivat mennä GoExpoon ja tutustua Omegawaveen ständillä 6H171 yhdessä Arctic Sport Addictsin kanssa ;)

Max 188

Tänään oli niin kaunis päivä, kun katseli vain taivasta, mutta maassa on edelleen sitä samaa inhaa paskaa kuin ennenkin, joten ainut mahdollisuus oli painua duunin kellariin polkemaan spinningpyörää. Aloittelin ihan rennosti ja mukavasti ja sopivasti remppatauon jälkeen. Väsymys väistyi ja fiilis nousi ja viime minuuteilla Kat De Lunan Run The Show sai mut innostumaan ihan täysii!!! Syke nousi suht helposti yli 180:n ja siitä innostuneena koitin nostaa niin ylös kuin saan. Sain 188, joka on mukavasti myös mun laskennallinen max, 220-ikä. Silloin tällöin on tullut kokeiltua vastaavaa ja joskus olen jäänyt alle 180:n ja joskus päässyt vähän yli, mutten edes muista milloin viimeksi olisin päässyt näin korkeelle.
Toimiiko tää homma silleen, että sykkeen saa nostettua oikeeseen maksimiin vain hyvin palautuneena? Koska normaalistihan mä en koskaan ole täysin palautunut, kun en pidä pitkiä taukoja liikunnasta muuten kuin sairaana, jolloin ei myöskään palaudu. Vaikka remontti ja muutto oli rankka homma niin tuskin se kuitenkaan niin paljon kunnon päälle otti, ettenkö olis siitä jo täysin palautunut, kun viime viikolla en urheillut yhtään vaan lähinnä lahnailin. Eli sydänkin jaksaa vetää maksimit vain hyvin palautuneena... makettaa sensee.

Vuosi sitten ostin jenkkireissulta farkut, jotka osoittautui käytössä todella hyviksi. Olivat mukavat, pehmeät ja hyvin istuvat. Käytin niitä melkosen paljon. Niinpä ne kului haaroista puhki ja ennen muuttoa heitin ne roskiin. Yllättäen pakatessa kaapin perältä löytyi tilalle uudet, ihan ok istuvat pökät. Valitettavasti vaan ne on hautautuneet kaapin pohjalle siksi, että ne oli liian isot. Nyt vähän jyrsii ottaa ne takas käyttöön, kun ne on taas sopivat ;)

Snägäridieetillä -2kg?

Muistin käydä eilen puntarissa ja muutamaan kertaan piti hieraista unihiekkoja silmistä ennen kuin uskoin lukemat 83,8kg eli 2kg vähemmän kuin ennen remppaa! Painonhallinnan avain on siis siinä, että syö ihan mitä sattuu ja milloin sattuu, mutta pitää myös jumpata rapiat 12 tuntisia päiviä remppatyömaalla ;)

Oikeesti kyllä ajattelin, että tuo taitaa olla lihaksista lähteneitä nesteitä, jotka palautuu heti, kun käyn vähän salilla. Ja niinhän siinä kävikin - tänään taulussa oli jo 84,7kg ja eiköhän se toinenkin kilo sieltä tule, kunhan pääsen jalkojen isoja lihasryhmiä kiusaamaan. Eilen aloittelin aika varovasti rinta-ojentaja-olkapää-setillä, kun tuo treenitauko venyi kolmeen viikkoon! Mulla ei taida olla mitään hullutuskomplekseja, koska en todellakaan pelkää, että olisin tässä kolmessa viikossa ehtinyt menettää huimasti lihasmassa, romahduttaa aerobista kuntoa tai lihoa määrättömästi. Kolmen vuoden päästä taaksepäin katsottuna kolme viikkoa ei ole aika eikä mikään!

Q: Kuinka monta tietokonetta mies tarvitsee mukaansa Microsoft TechDaysiin?
A: Niin monta kuin niitä löytyy. Jos löytyy kolme läppäriä ja yksi tabletti niin kaikki lähtee ja vaimo jää offline koko illaksi. Siksi tämä blogautus ilmestyy vasta tänään :D

Remonttiruokavalio / Ruokavalioremontti

Remonttiruokavalio on ruokavalioremontin vastakohta.
Joskus mulla on sellasia tosi terveellisen syömisen kausia, jotka päättyy luonnollisesti siihen, että mun salaattikiintiö on täynnä. Noh, nyt on taas pitkäksi aikaa pizza- ja kebabkiintiö täynnä. Remontin aikana oli ihan luksusta, kun välillä syötiin sellasessa lounaspaikassa, missä oli salaattipöytä. Perus remonttiruokavalio kun ei liiemmälti rehuja sisällä ;)
Voinen olla iloinen siitä, että mä ihan oikeesti tykkään useimmista rehuista ja niiden syöminen on mulle täysin normaalia arkea - erityiskiitos työpaikkaruokalalle! Usein ruokavalioremonttijutuissa joku tilittää sitä, ettei rehut oikein maistu ja sitten neuvotaan, mitä tehdä, jos niiden syöminen tuntuu vaikealta. Onneks ei mulla - paitsi remontin aikana.
Remonttiruokavalion tuhtiuden huomas siitäkin, että viime viikolla töihin palatessani mulla ei ollut juurikaan nälkä lounaalla, enkä tarvinnut ollenkaan välipalaa iltapäivällä koko viikolla. Iltaisinkin ruokahalu oli minimaalinen ja vatsa tuli täyden tuntuiseksi tosi vähästä. Ehkä luonnostaan hoikilla on aina tollanen olo? Tällä viikolla nälkä on taas normaali - ei vaaraa, että pääsis laihtumaan ;)
Viime viikolla ei myöskään tehnyt mieli kahvia töissä ollenkaan, enkä juonutkaan kuin yhden kupin aamulla kotona päivittäin. Ehkä se mun jatkuva kahvihampaan kolotus johtuukin nälästä?

Jos vain suinkin muistan, menen huomenaamulla puntariin katsomaan remonttiruokavalion tuottamat tulokset - tälleen sopivasti viikon normaalielämän tasoittelun jälkeen.