Ehjänä, ei nopeasti

Sain tänään meilin:
Hyvä Pumpumkatti,
NOMO-farkkusi, joiden palautus on käsitelty 13.4.2013, on nyt postitettu Sinulle.

Nyt alkaa intensiivinen jännäys: Koska ne tulee? Mahtuuko ne päälle? Istuuko ne muuten passelisti? Uiuiui!

Eilen olin vikaa kertaa juoksukoulussa ja siellä puhuttiin sopivasta treenimäärästä ja -intensiteetistä ja näytettiin näitä esimerkkiohjelmia. Naurettavaa noissa on se, että Aloittelija saa vielä juosta 2 minuuttia aina jokaisen 2 minuutin kävelyn jälkeen, mutta Lenkkeilijä ja Juoksija ei enää saa juosta. Käskevät nimittäin pitämään sykkeen alle 70% maksimisykkeestä, eli mulla alle 132, eli kävelyä. Ei mulla sinänsä ole mitään kävelyä vastaan, mutta eikös tässä pitänyt olla kyse juoksemisesta?

Mä päätin siis saman tien ignoorata koko ohjeet. Ei ehkä ihan se SUL:n tavoittelema tulos ;) Mulle tulee niin paljon matalasykkeistä liikuntaa golfista, pyöräilystä ja vesijuoksusta, ettei mun tarvii lenkillä hidastella vaan voin päästellä menemään niin paljon kuin huvittaa. Olen huomannut, että mä koen suurinta liikunnan iloa, kun syke on noin 150. Siinä tuntee jo tekevänsä, muttei väsähdä liian nopeasti.

Tänään kävin Stadikalla vesijuoksemassa Elämyskamelin kanssa. Matkat taittui pyörällä ja mittasin ne nyt taas tältä kesältä, kun viime kesän tiedot on unohtuneet:
Aamulla töihin pyörällä: 4,9km, 16min
Töistä Stadikalle: 8,5km, 32min
Stadikalta kotiin: 9,4km, 34min

Eli arkipäivänä Stadikka-reissu tarkoittaa sellasta rapiat 20km pyöräilyä ja 40-60min vesijuoksua. Ihan hyvä peruskuntosetti, kuten jo aiemmin uhosin. Tästä eteenpäin koitan parhaani mukaan pidättäytyä mittaamasta noita pyöräilyjä, sillä matkasta iso osa on kaupunkiajoa ja loputkin runsaasti liikennöidyllä alueella, jolloin matkaan kulunut aika ei ole kiinni vain omasta kunnosta. Pidän tärkeimpänä päästä perille ehjänä, ei nopeasti.

Strong is the new skinny

Toi sanonta tuli mieleen, kun katsoi Pinkiä ja hänen taustatanssijoitaan, joilta ei voimaa ja notkeutta puuttunut. Pink itse lauloi menemään ties minkälaisissa häkkyröissä korkealla ilmassa, eikä touhu todellakaan näyttänyt palalta kakkua. Ilma-akrobatiaa oli nyt vielä enemmän kuin jokunen vuosi (4?) sitten Funhouse kiertueella. Pink on selvästi innostunut siitä. Mä tykkään Pinkin musasta hurjasti ja kun siihen päälle lisätään vielä naisen urheilullisuus ja räväkkä asenne, päästään niin lähelle fanitusta kuin mä kykenen. Valitettavasti uusin levy ei ole mun suurin suosikki. Se on jotenkin liian meluisaa kakofoniaa, ei yhtä melodista kuin vanhemmat levyt, jotka oli enemmän hiphopahtavia.

Funhouse keikalta ostin fanipaidan, jonka neuvottelin eilen päälleni, vaikka se oli minusta melko tiukka jo silloin 10 kiloa sitten. Yllättävän siedettävältä se silti näytti. Kainaloista se tuntui huippukireältä, mutta vatsan kodalla oli vielä vähän tilaa. Tuskin mä siis pelkkää läskiä olen kerännyt ;)

Tällä kertaa tyydyin vain katselemaan paitoja pitkään ja ikuistamaann niitä tän kuvan taustalle. Mikään ei iskenyt niin kovin, että olisin raaskinut luopua euroistani. Miksi keikkapaidat on aina tollasia samanlaisia, eikä jotain hienoja, joita haluis käyttää normaalistikin?

Makkara kuoressaan, osa II

Me istuttiin lavan sivussa. Kaiken näki läheltä, mutta sivusta.

Nyt loppu rento painonhallinta!

Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se melko varmasti ei ole totta.
Rento painonhalllinta ei ainakaan mulla toimi. Jos saa syödä niin paljon, että nälkä lähtee, eikä syömisessä saa olla totaalikieltoja vaan suhtautumisen ruokaan tulee ola sallivaa, niin eihän siinä voi muuta kuin syödä liikaa. Mulla on sellanen evoluutiomenestyjän ruokahalu, että ruoka maistuu aina ja runsain mitoin ;)
En voi käsittää, miten voi olla olemassa ihmisiä, joilla on vaikeuksia syödä tarpeeksi. Olispa mullakin toi ongelma! Tai jos edes paino tasaantuis johonkin lukemaan, eikä vaan jatkais nousuaan! Kukka Laakso kirjoittaa asiaa ja olen täysin samaa mieltä - ihmisen ei pidä elää vartalon muokkausta varten. Mutta missä menee se raja, että nyt on pakko alkaa rajoittaa elämää ja nipottaa ruuista, kun muuten lihon liikaa?

Kaksi viikkoa sitten lauantaina puntari näytti 87 ja risat ja sama toistui nyt lauantaina ja sunnuntaina. En ole koskaan ennen nähnyt noin isoja lukemia. Reilu vuosi sitten paino oli aina 85 ja risat, sekä hyvinä että huonoina päivinä. Noin vuosi sitten vaihteluväli hivuttautui niin, että hyvinä päivinä olin 85 ja huonoina 86 ja risat. Nyt on pakko tunnustaa, että todella hyvinä päivinä olen ollut 85:n yläpäässä, useimmiten 86:ssa ja huonoina jo siis yli 87.
Näin hidas ja salakavala painonnousu jää helposti huomaamatta, kun korkeat lukemat voi kuitata satunnaisina turvotuksina ja niitä tuttuja turvallisia lukemiakin näkee. Menee helposti pari vuotta ennen kuin saa varmuuden havainnoista. Ruokatavoissa ei voi olla kovin paljon pielessä, kun lihominen on noin hidasta. On mahdotonta tietää, mikä karkki ja jätski pitäisi jättää väliin, jotta ei söisi liikaa, muttei myöskään rajoittaisi elämäänsä turhan päiten. Tosipaikan tullen on niin helppo ajatella, että kyllä tän nyt voi syödä, kun jätän sitten huomenna väliin. Ja sama ajatus taas huomenna ;)

Koska faktahan on se, ettei mun ole realistista suunnitella herkkujen syömisen lopettamista. Mä tykkään niistä ihan liikaa. Se on osa mun persoonaa, eikä itseään voi muuttaa toiseksi. Eikä mun tarvitsekaan olla laiha, tai edes normaalipainoinen. Voisin tyytyä olemaan lievästi ylipainoinen, kunhan se vaan pysyis siinä, eikä jatkais nousuaan. 84,6kg on mulla lievän ylipainon raja eli olen jo kolmatta kiloa huomattavan ylipainon puolella. Tätä menoa juhlin 50-vuotispäivääni satakiloisena!

Missä on se kultainen keskitie, jolla elämä ja syöminen pysyy oikeassa suhteessa, lihomatta?

Lajitoveri

Mä näin tänään ekaa kertaa salilla lajitoverin - kunnolla penkkaavan naisen. Se oli paljon mua hoikempi, käytti nostovyötä ja kyynärpää- ja rannetukia ja nosti 80 kiloa. Aika kova muija siis, vaikkei olis päältäpäin katsoen uskonut. Tunnistikohan se mua lajitoverikseen? Se tuli miehensä kanssa paikalle vähän ennen mun vikaa penkkisarjaa, joka oli 12 toistoa 40 kilolla sotilaspenkkiä. Kai sitä nyt toinen nainen ymmärtää, ettei ihan kuka tahansa nainen tollasia jaksa ja uskalla ilman varmistajaa? Mä kun olin salilla yksin niin päätin tehdä hierojan suosituksesta sotilaspenkkiä. Hieroja viime viikolla vannoi sen olevan hyvä tapa päästä eteenpäin, jos tulokset junnaa paikallaan. Kuulosti ihan omilla aivoilla ajatellenkin järkevältä, että kannattaa treenata monipuolisesti, sekä kovaa penkkiä poikien kanssa että kevyempää sotilaspenkkiä yksin ollessa ja vielä punnerruksia lenkkien yhteydessä. Ei voi olla voimat kasvamatta, kun koko ajan on erilaisia ärsykkeitä!
Tänään mä tein eka leuanvedot, 6*5 toistoa keltaisen kumpparin avustuksella ja sitten vielä vähän kylkiä ennen kuin penkki vapautui. Sotilaspenkki 4*12 toistoa 40 kilolla meni kohtuullisen kevyesti. Kun jalat on ilmassa, selästä ja jaloista ei saa apuja, eli ei jaksa yhtä isoilla painoilla kuin jalat maassa. Ihan jees tolleen leukojen jälkeen, kun selässä ei enää olis kunnolla voimaa ollutkaan. Sit vielä kiertäjäkalvosimelle jumppaa, vatsoja ja selkiä ja treeni oli taputeltu. Ei mennyt ihan sitä tuntia, mihin yleensä pyrin, mutta toisaalta kävin töissä pyörällä tänään. 5km suuntaansa, aamulla 15 minsan ja iltapäivällä 17 minsan polkaisu, oli just piristävää :)

Makkara kuoressaan

Kyllä, tollasessa makkarankuoriasussa mä vetelin Naisten Kympin ja kyllä, tollanen Angry Birdsiä muistuttava taisiteluilme multa irtosi ennen koitosta :D Vaikka makkarankuori armottomasti paljastaa kaiken, mitä alta löytyy, on se minusta kuitenkin imartelevanpi valinta kuin muodoton säkki. Naisten Kymppi paitoja oli saatavilla kolmea eri kokoa ja mä otin sen isoimman, koska muutama vuosi sitten se keskimmäinen koko oli liian pieni ja epäilin kokojen olevan taas samat. Isoin paita ei sitten enää ollutkaan muotoon leikattu vaan ns. unisex säkki. Hartioista ja käsivasrista se oli kyllä just sopiva. Paitavalmistajien mielestä ihminen ei selvästikään saa harrastaa sekä punttia että lenkkeilyä!

Tässä Endomondon näkemys lenkistä:

Me oltiin siellä 21 naisen työporukalla ja lähtövaiheessa eräs heistä houkutteli meidän pikkuporukan lähtemään juoksijaryhmän mukana, kun se alkuvauhti näytti niin hitaalta. Se oli varmaan ihan oikea valinta. Siinä porukassa sai heti alusta asti hölkätä, mutta vauhti pysyi rauhallisena ruuhkassa. Viime kerralla olin hölkkäryhmässä ja siinä käveltiin alussa aika pitkään. Aika pian kävi selväksi, että kuuden hengen porukka on liian suuri pysyäkseen yhdessä siinä ryysiksessä. Semivahingossa jakauduttiin kahteen kolmen hengen porukkaan, joista toinen oli lopulta 2,5 minuuttia aikaisemmin maalissa. Mä olen kuitenkin ihan tyytyväinen tohon meidän aikaan 1h 17min. Koko matka taittui kuitenkin hölkäten ja vauhdinjako onnistui hyvin. Ruuhka oli ehkä hyväkin asia niin ei tullut vedettyä liian kovaa. Ihan alussa jouduttiin pysähtymään pari kertaa päästämään autoja reitin yli, mutta se tuskin vaikutti aikaan juuri mitään. Loppusuoralla mä vedin meille vielä pienen loppukirinkin. Keskisyke oli 149 ja maaliin tullessa huippulukema 178 :)

Nyt vasta huomasin Endomondon nettisivulla tän Personal Bests taulukon:

Vähänkö näppärä! Voi juosta mitä tahansa lenkkiä ja silti saa joka kerta tietää, jos on tullut uusi enkka. Tai siis saadakseen sen tiedon, pitää vissiin muistaa näitä vanhoja arvoja ja sit voi huomata, kun tulee parempi. Ellei tuolla ole joku notifikaatio-systeemi, joka sanoo "Hurraa, teit uuden enkan!" Joka tapauksessa tää on niin iso juttu, että tää voi hyvinkin olla se fiitseri, jonka takia mä alan kantaa puhelinta mukana joka lenkillä.
Vähän harmittaa nyt se, että joko Naisten Kymppi oli 40 metriä vajaa 10km tai GPS-mittauksessa oli sen verran heittoa, koska tossa PB-taulukossa ei ole 10km kohdalla mun tän päiväinen aika vaan joku vanha pari minsaa pidempi. Herää kysymys, kuinka luotettavaa dataa GPS:llä saadaan? Tuskin se missään oikeissa kisoissa kelpais, mutta mun pitää nyt vaan päättää, että tällä mennään ja sillä sipuli.

Himmailua

On se vaan onni, että mä päätin vähän himmailla ennen Naisten Kymppiä, että jaksaisin vetää sen kovaa, jos sattuis huvittamaan. Käytännössä himmailu tarkoitti sitä, että torstaina ja perjantaina en harrastanut liikuntaa, mutta torstaina kiertelin kauppoja kolme tuntia ja perjantaina tajusin jalkojen olevan kipeät keskiviikon juoksukoulussa tehdyistä askelkyykyistä! Ja tänään oltiin golfaamassa, mikä ei ihan tarkalleen ottaen ole lepoa ;) Saapas näkee, mitä kenkä tekee huomenna! Sen nyt kuitenkin jo päätin, etten yritä tehdä mitään "virallista vertailusuoritusta", koska sellaset on parempi tehdä aina tasan samalla lenkillä, enkä ole menossa tota lenkkiä toiste tänä kesänä juoksemaan. Lisäksi tuolla on seuraa saatavilla, joten se kannattaa hyödyntää ja tehdä vertailulenkit joskus omin nokkineni.

Golfatessa aloin pohtia, että joko mä pelaan paremmin pienessä kilpailutilanteessa tai sitten mulla kävi hillitön munkki viime kerralla kisoissa, kun pelasin ihan hyvin. Tänään meni taas niin tyylikkäästi penkin alle, että melkein jo naurattaa :) Onneks oli kiva sää ja riittävästi eväitä, ettei nälkäkiukku päässyt yllättämään! Onnistuin pysymään tyynenä ja ajattelemaan, ettei mokat nyt haittaa, kun ollaan vaan harjoittelemassa. Ennen toi ajatus ei ole oikein kunnolla toiminut, mutta heti toimi, kun on yhdet kisat käytynä. On todennäköistä, että mennään joskus toistekin kisoihin, joten on olemassa ero kisojen ja harjoittelun välillä. Kun ei käyty koskaan kisoissa, kaikki tavalliset kierrokset oli niitä tärkeitä suorituksia, joiden halusi menevän hyvin. Nyt voi elää onnellisena illuusiossa, että kisoissa menee sitten tosi hyvin, kun harjoitellessa tuhlaa kaikki huonot lyönnit :D

Juoksijan lihashuolto

Siinäpä eilisen juoksukoulun aihe. Aika tuttua huttua yleisesti ottaen, mutta tässä mulle uudet asiat:

Pohkeita voi venytellä liikaa. Sekään ei ole hyväksi. Mun ongelmapohkeet on voineet vähän paremmin nyt kesällä kuin talvella. Merkittävimmät muutokset pohkeiden kannalta ovat olleet venyttelyn väheneminen ja rasituksen lisääntyminen lenkkeilyn muodossa. Ehkäpä tässä on jotain…

Keskivartalon lihasten hyvä kunto johtaa siihen, että lantion asento on juostessa oikea. Mä sain viime kerralla juoksuasennosta palautetta ”Lantio erinomainen” eli tästä löytyi syy siihen :)

Pohkeen alaosaa ja akillesjännettä voi venyttää kuvan mukaisessa asennossa. Mun suosikki on venyttää portaalla/kynnyksellä seisten ja jos se ei ole mahdollista niin sitten teen sitä, mikä näyttää kuin yrittäisi työntää seinän nurin. Päkiä-vasten-seinää-tyylillä puolestaan en saa tuntumaa ollenkaan. Mutta siis noi mun venytykset tuntuu pohkeen ylä- ja keskiosassa, muttei siellä alaosassa, jossa taas tää kyyristelyvenytys tuntuu parhaiten. Mainio uutuus :)

Jos neljän tapaamiskerran juoksukouluun pitää osua yksi sadepäivä niin onneksi se osui juuri eiliselle. Ohjelmassa ei pitänytkään olla mitään juoksuharjoitusta vaan juoksua tukevia lihaskuntoliikkeitä ja venyttelyä. Tehtiin ne sitten sisällä. Ne lihaskuntoliikkeet olikin sit samoille lihasryhmille, joita mä treenasin salilla pari päivää aiemmin - sattui sopivasti ;) 

Psykosomaattista?

Takana neljä liikuntapäivää eli korkea aika pitää välipäivä ja käydä hieronnassa, oujee :)
Mulla on ollut tänä keväänä neljä hierontaa ja juuri ennen jokaista niistä mä olen saanut itseni ihan jumiin. Eka oli remppa ja muutto, sit oli lamppujen joogaamista kattoon, sen jälkeen en muista mistä johtui ja toissailtana-eilisaamuna mulla oli jännityspäänsärkyä ja otin lopulta oikein buranaa. Päänsärky on mulla sen verran harvinaista, että alan jo epäillä jotain psykosomaattista. Koska mulla on hieronta, pitää olla myös jotain jumia. Toi vetoaa myös mun pihiin puoleen. Olis tuhlausta käydä hierojalla, jos ei ole mitään ongelmaa!

Pena! Long time, no see!

Jösses, mihin tää aika oikein menee? Siitä on melkein kaksi viikkoa, kun olen vimeksi käynyt salilla ja yli kolme viikkoa, kun olen päässyt tekemään penaa siipan kanssa. Tuntuu ikuisuudelta. Oli ihanaa päästä tänään salille ja oli ihanaa, että jaksoin penkata 60 kilolla 8, 8, 6, 5 ja 6 toistoa. Ei ole kaikki liha kadonnut olkapäätä parannellessa :)

Mä tein tänään suuren päätöksen. En sittenkään myy mun jalkalamppua. Mä olin jostain saanut päähäni, ettei se sovi tän uuden kodin sisustukseen, eikä sille ole täällä sopivaa paikkaa, joten se pitää myydä. Homma roikkui mun to-do-listalla viikkokausia ja tänään aloin vihdoin näpytellä ilmoitusta Toriin. Lopulta en pystynytkään julkaisemaan sitä ja mun surullinen eroahdistusilme hellytti siipankin. Lamppu saa jäädä. Kyllä sille täältäkin oma paikka löytyy, kunhan keretään kunnolla asettua :)

Sosiaalinen liikuntaviikko

Viisi kuntoilua viikkoon, eikä yksikään niistä yksin, erittäin harvinaista!

Tänään matkustin itäiseen satamakaupunkiimme Helsinkiin lenkkeilemään merellisissä maisemissa.

Katjn on ihan mestari hölkkäämään niin hiljaa, ettei syke nouse liikaa! Vauhti oli hitaampaa kuin mun kävely, mutta syke nousi kuitenkin kävelyä korkeammalle. Mulla on ollut iso ongelma se, ettei syke enää kävellessä nouse, mutta hölkätessä nousee heti liikaa. Näköjään en vaan ole osannut. Mitenköhän sitä osais ja kehtais yksinkin? 

Vedettiin me sit muutama minuutin mittainen spurttikin, että sai vähän päästellä ;) Jos toi Endomondon mittaustulos on oikea niin mun max nopeus spurtissa on ollut 22 km/h. Voikohan se pitää paikkaansa?

Ainakin juoksin ihan tosissaan, sillä spurttien jälkeen syke nousi siinä superhitaassakin vauhdissa 150 paikkeille. Oli myös jännä huomata, että spurtissa mun tekniikkavirheet korjaantui kuin itsestään - askeliin tuli kuopaisuvaihe mukaan ja kädet liikkui sivuilla, eikä liian ylhäällä kropan edessä. Hölkkä on vaan niin kevyttä, ettei siinä tarvita kaikkia apuja kuten kunnon juoksussa. Puntillahan homma menee just toisin päin eli kevyessä treenissä tekniikka pysyy puhtaana ja raskailla painoilla alkaa tulla virheitä...

Sääennusteet on kyllä menneet aika pyllylleen tänä viikonloppuna - ja hyvä niin, kun mulla oli näitä ulkoilusuunnitelmia. Tänään menin kuitenkin bussilla, enkä pyörällä, koska en halunnut stressata kotimatkan säästä. Jälkikäteen helppo sanoa, ettei siitä olis tarvinnut stressata. Ei ole satanut tippakaan. Hyvä valinta silti, koska oli kivempi lähteä lenkille levännein jaloin ja vetää spurtit kunnolla. Muutenkin olen vähän sitä mieltä, että parempi tehdä vähemmän, mutta kunnolla.

Suklaatiedettä

Hah, Tiede-lehdessäkin on juttua siitä, miten vaikeeta on olla syömättä suklaata tänään, jotta olis hoikempi ensi vuonna:

Juttu jatkuu vielä, mutta tuossa se tärkein pointti jo tuli.
Valitettavasti tieteellinen tutkimus ei vielä ole ehtinyt niin pitkälle, että olis keksitty keino, jolla suklaan saa jätettyä syömättä. Sen sijaan siihen löytyy neuvo, jos lenkille lähteminen tekee tiukkaa: Motivoi itsesi lenkille heti lenkin jälkeen saatavalla hyvällä ololla, äläkä jollain kaukaisella ja abstraktilla terveysvaikutuksella.
Taitaapa olla ihan totta, että mäkin kuntoilen enemmän siksi, että se on kivaa tänään kuin siksi, että se toisi terveyttä joskus hamassa tulevaisuudessa...
Tänään sain vihdoin pyörän renkaat täytettyä ja ketjut rasvattua ja polkasin Stadikalle vesijuoksemaan Elämyskamelin kanssa. Yhessä välissä tajusin hymyileväni kuin puolimielinen, kun tajusin, että olen oppinut pelkäämään sadetta selvästi vähemmän kuin ennen! Vaikka ennusteessa oli sateen uhkaa ja sää oli pilvinen, mä lähdin pyörällä matkaan ja totesin vaan, että pahimmillaan mä voin kastua tai joutua tulemaan kotiin taksilla. Ei kovin paha nakki eli voin hyvin riskeerata ;)

Hölköti, hölköti

Saatiin tänään meilitse lisää henkilökohtaista palautetta juoksutekniikasta. Keskiviikkona juoksukoulussa saatiin jo paikan päällä kommentteja molemmilta ohjaajilta ja nyt tuli kirjallisena ja valokuvien kanssa. Arvostan :)

Käytiin heti töiden jälkeen lenkillä yhden toisen työkaverin kanssa ja koitin kiinnittää huomiota näihin asioihin minkä vaan höpöttelyltä kerkesin. Koko ajan hartiat tahtoi jännittyä ja kädet nousta liian koukkuun. Tuota kuopaisuvaihetta mulla ei ollut ollenkaan, sillä mentiin koko ajan niin hiljaa kuin vain inhimillisesti mahdollista, jotta pystyttiin juttelemaan. Välillä tietty käveltiinkin. Lopputulos olis se, että mun keskisyke oli 137, joka on selvästi matalampi kuin mihin pystyn yksin lenkkeillessäni. Yksin ei vaan kehtaa mennä niin hiljaa, eikä ole mitään tarvettakaan, kun ei voi jutella ja hyvä musiikki vielä innostaa pistelemään reippaasti :D Tulee kyllä mainiota vaihtelua lenkkeihin, kun välillä vetelee yksin kovaa ja välillä kaverin kanssa rauhallisemmin. Ja siihen vielä golfit päälle erityisen kevyenä ja pitkänä harjoituksena niin kyllä pitäis kunnon kohota!

Vyölaukku 2.0

2010-luvun vyölaukku on nimeltään SPI belt ja sen kanssa kehtaa liikkua julkisilla paikoilla :)
Se on myös mukava. Joustavan hihnan saa säädettyä just itselle sopivaksi ja se pysyy napakasti paikoillaan, eikä hölsky juostessa. Suosittelen :)

Näin pieneltä se näyttää tyhjänä:

Materiaali on ovelasti viikattu kolmin kerroin takapuolella:

Sinne saa ängettyä vaikka kännykän, ipodin, avaimen ja pari nessua:

Tää mun yksilö on vedenpitävä - ei siksi, että lenkkeilisin sateessa vaan siksi, ettei hiki pääse käsiksi elektroniikkaan ;)

Juoksutekniikkaa

Tänään juoksukoulussa puhuttiin juoksutekniikasta. Mun pitää kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:
Käsivarret ei sais olla niin koukussa vaan kyynärpäät vain 90 asteen kulmassa.
Kädet ei sais tulla edessä melkein yhteen.
Hartiat pitäis pysyä rentoina.
Katse eteenpäin, ei alaspäin.
Askellus ei saisi pomppia, sillä se rasittaa turhaan säärtä, joka joutuu jo muutenkin päkiätyylillä juostessa koville. Taisin kyllä saada kehuja siitä, miten hyvin mun sääret toimii... Teoriaosuudessa kun sanottiin, että hyvin tuetut nykylenkkarit aiheuttaa säärten ja nilkkojen heikentymistä, eikä ne monilla enää toimi kunnolla, jolloin ei saa kunnon ponnistusta askeliin. Mä luulen pienen pomppimisen johtuvan siitä, että juostiin niin lyhyitä pätkiä ja välissä levättiin niin paljon, että energiaa riitti. Lenkillä väsyy nopeesti sen verran, että askel muuttuu "hiihtävämmäksi" ja voimia säästävämmäksi ;)

Näihin virheisiin mulla ei ole taipumusta:
Etu- tai takakeno asento.
Lantion kiertoliike tai ristiinaskellus.
Lantion tippuminen alas ja polvien liiallinen koukistuminen.

Oikeestaan olen ihan tyytyväinen, sillä mä luulen just noiden virheiden, joita mulla ei ole, olevan vaikeimmat korjata, koska niitä ei ole niin helppo itsellään huomata. Noi mun virheet on kuitenkin sellasia, että ne kyllä huomaa, kun vaan muistaa ajatella asiaa :)

Juoruilulenkki Rahka-Tarzanin kanssa

Tälle päivälle oli sovittu yhteislenkki työkaverin kanssa ja aamulla töihin kävellessä harmitti, kun jalat tuntui edelleen väsyneiltä. Vaan eipä ollut Rahka-Tarzanin päivän kunto sen parempi. Sillä oli joku lihas niin jumissa eilisen tanssitunnin jäljiltä, että välillä se nilkutti. Lenkkiä ei kuitenkaan peruttu vaan käveltiin rauhallista juoruiluvauhtia (keskisyke 100) puolitoista tuntia Tapiolassa ja Otaniemessä. Olin autuaan tietämätön, miten hienot lenkkimaastot Otaniemessä on! Eipä tullut opiskeluaikoina niitä tutkittua.

Aivan upea koivukuja Otaniemessä!

Tarzan-lempinimi on peruja jo ammoisilta ajoilta, mutta Rahka-etuliite tuli tässä lähiviikkoina, kun mä tulin töihin, näin Tarzanin ja totesin tervehdykseksi: "Höh, unohdin ottaa rahkat mukaan kotoa!" Me syödään Tarzanin kanssa melkein joka päivä rahkaa välipalaksi ja sen naaman näkemisestä tuli heti rahka mieleen :D

Eikös pitkän tukan pitäis nuorentaa?

Musta kyllä tuntuu, että tää tukka vanhentaa mua. Jotenkin noi alaspäin roikkuvat hiukset vetää kasvonpiirteitäkin alaspäin heti, jos ei hymyile maanisesti... Tikkatukalla näytin pirteämmältä ;)
Näissä peilin kautta otetuissa mulkoilukuvissa näytän ihan yhtä hassulta isokuonoiselta katilta kuin kaikissa muissakin omasta pärstästä ottamissani räpsyissä :D eikä tukka+naama näytä yhtään samalta kuin oikeesti!

Vastaavantyylinen omakuva lyhyellä tukalla, mutta tässä on kyllä meikkiä, mitä noissa muissa ei ole...

Hittolainen, en mä nyt heti tästä pitkästä luovu, kun olen kovalla työllä kasvattanut! Enkä ole edes vielä päässyt nauttimaan ponnarista. Se oli kuitenkin yksi syy kasvatukseen - jos ei jaksa aamulla pestä tukkaa niin sen voi laittaa ponnarille ja näyttää suht ookoolta. Lyhyttä tukkaa ei saanut millään konstilla kelvolliseksi pesemättä ja aina oli pakko laittaa edes jonkin verran, ettei näyttäis mieheltä. Tän pitkän voi vain wash&go ja silti näytän naiselta :)

Siippakin myönsi olevansa mun kanssa ihan samaa mieltä. Mulle sopii paremmin lyhyt tukka. Onneksi se ole niitä miehiä, joille pitkät hiukset on tärkee juttu :)

Äitienpäivä lenkkareissa

Hip hei, sain vaihtelua lenkkimaisemiin, kun kävin lenkillä anoppilassa sillä aikaa, kun siippa teki hommia CNC-koneellaan. Jalat oli aika tukkoiset, eikä mikään ihme tämmösen putken jälkeen:
la lenkki
su sali
ma lenkki
ti lepo
ke lenkki
to sali
pe lenkki
la golf
ja tänään lenkki
eli vain yksi lepopäivä yhdeksään päivään, hyi, hyi minua :D
Siitäkin huolimatta Omegawave-mittaus sanoi Readiness: Very good (9/10) eli saisin painaa menemään vaikka toisen lenkin tänään! Selvästikään sydän ei ole mun kropan heikoin lenkki. Mulla ei ole vaaraa juosta itseäni ylikuntoon huomaamattani, kun kintuista loppuu puhti ekana.
Mä en ole koskaan saanut Omegawavesta oikein huonoa tulosta, joten en tiedä, miltä se tuntuu kehossa, kun sydänlihas on väsynyt. Oletettavasti se ei tunnu samalta kuin tavallisten lihasten väsymys, joten sitä ei tunnista väsymykseksi, eikä siten tajua levätä. Haluisin joskus kokea sen tunteen ihan vaan kokemuksen vuoksi. Sais tietää, tunnistaisinko väsymykseksi ja vois arvioida, miten helposti itsellä voi lipsahtaa ylikunnon puolelle...

Äitienpäivän vietossa kävi hassu väärinkäsitys. Siippa puhui mulle siskostaan ja siskon pojasta ja äitienpäivästä ja mummolaan syömään menosta ja kysyi, tulenko mä mukaan. Mä tietty oletin, että kyse oli siskonpojan mummolasta eli mun anoppilasta. Sinne sit tänään lähdettiin ja mulla oli lenkkikamat niskassa ja vaihtovaatteet repussa. Vaihtokenkiä en viitsinyt ottaa, kun kyllähän nyt kotimatkalla autossa voi istua lenkkareissa ja hameessa. Mutta sitten kävikin ilmi, että ollaankin menossa Tikkurilaan Ravintola Mummolaan!

Onneks mulla sattui olemaan vaihtovaatteina pinkki farkkuhame ja lenkkareina Pumpumkattikengät, joissa on myös pinkkiä, joten kehtasin lähteä ihmisten ilmoille. Anoppi otti asian ihailtavan tyynesti ja rauhoitteli mua: "Kyllähän sitä nykyään käytetään lenkkareita kaiken kanssa!" Eikä ne lenkkarit lopulta mun oloa häirinneet, enkä huomannut kenenkään katsovan pitkään. Loppu hyvin, kaikki hyvin :)

Anopin omenapuu kasvaa sympaattisesti vinoon

Omenapuun alla oli ihania narsisseja

Lippukisassa kärähti hauikset

Me ei ole juurikaan käyty kisoissa, mutta tänään ei olisi kentälle mahtunut muuten, joten osallistuttiin Lippukisaan. "Se on noin 18 reiän lyöntipelikilpailu tasoituksin. Pelaaja saa lähtiessä mukaansa lipun, jonka hän asettaa pallon paikalle käytettyään 72 + SLOPE tasoituksensa määrän lyöntejä. Tarvittaessa jatketaan toiselle kierrokselle. Voittaja on pisimmälle päässyt kilpailija."

Tästä lähtee tie kohti ekaa tiiauspaikkaa. Jonkassa näkyvä valkoinen piste on joutsen!

Mä pääsin 93 lyönnilläni melkein 17. väylän loppuun asti - jäin 37cm päähän lipusta. Ei huono, muttei lähelläkään kärkisijoja. Siippa pääsi yhden pienen putin vajaan täydet 18 reikää. Tosi hyvä tulos, muttei sekään riittänyt palkinnoille :)

Viimeinen griini. Tuolta kaukaa takaa tähän kiivetään ja jyrkkä ylämäki varmistaa, että klubille päästessä on jano ;)

Peli meni sen verran kivasti, ettei päässyt päreet palamaan. Sen sijaan hauikset paloi, kun olin aamulla levittänyt arskarasvaa vähän huolimattomasti. Jäljistä päätellen olen pyöräyttänyt kädellä ojentajien puolelta ja jättänyt hauikset suojaamatta. Aamulla katsoin ennusteesta, että pitäis olla puolipilvistä, eikä pelkkää aurinkoa, enkä muutenkaan odottanut auringon olevan vielä kovin polttava. Laitoin siis rasvaa vähän huolimattomasti. Siippa naureskeli mulle, kun mä kuulemma teen saman virheen joka vuosi ekalla kerralla. Itse en kyllä muista - siksihän mä sen saman virheen teenkin :D

Juoksua numeroina 1

Mua motivoi selkeät numerot, joista voi seurata kehitystä. Lenkkeilyssä mua on vaivannut se, kun en ole nähnyt kehitystä mistään. Tänään päätin merkata muistiin vähän aikoja ja sykkeitä sellasilta pätkiltä, jotka voin helposti juosta toistekin testimielessä. Ensin tein kaksi erilaista kierrosta urheilukentällä:
hitain mahdollinen hölkkä: 3:14 / 400m, syke -> 143, laskennallinen vauhti 8:05/km
vauhdikas hölkkä: 2:18 / 400m, syke -> 161, laskennallinen vauhti 5:45/km
Sitten vielä kuntokiharalla 1 kierros mukavaa hölkkää ja syke -> 155, eli jos se on luvatusti tasan 1km niin vauhti 6:53/km.

kaikkiin lähdin hyvin kävelleenä, syke <130
päivän fiilis: jalkojen lihakset vähän jumissa/väsyneet ja ne varmaan oli heikoin lenkki, eikä sydän

Löysin tämmösen mainion muuntotaulukon, jonka mukaan toi mun vauhdikas hölkkä oli 10,34km/h - melko nopee vauhti, mutta enpä mä kyllä sitä olis jaksanut kovin kauan ylläpitää - en ehkä edes kokonaista kilometriä! Toi 8:05/km on vain 7,43km/h ja 6:53/km on 8,71km/h. Kaikki noi lukemat tuntuu ihan uskottavilta sen perusteella, miltä musta tuntui, mikä olis syke ja mitä nopeuksia juoksumatto on näyttänyt vastaavissa tilanteissa.

Lenkin jälkeen kävin hakemassa auton pesusta ja kestovahauksesta. On se vaan sen verran kallis otus ylläpidettäväksi, että pitää saada mehustella parilla valokuvalla ;)

Pikkasen eri fiilis kruisailla ekaa kertaa tänä vuonna katto auki puhtaan kiiltävällä autolla kuin sillä talvisella tomukasalla, josta ei enää melkein rekkarikaan näkynyt. Piti ihan komentaa siippakin ulos pikku ajelulle, ettei se koko iltaa homehdu sisällä ufopelikoukussa :D Käytiin Shellillä ja mä söin urheilijalle tuikitärkeän palautumiskorvapuustin. Oli namia!

Unia ja sisustusta, muttei sisustusunia sentään

Hupsista vaan, nukuin tänään kymppiin saakka onnellisena kuin kissanpentu. Eipähän ole väsyttänyt, kuten melkein joka päivä muuten on tehnyt. Toivottavasti tää ei nyt kostaudu yötä myöten valvomisena ja entistä kierompana unirytminä. Mä oon yrittänyt nousta järkevään aikaan vapaapäivinäkin, jotta unirytmi pysyis jossain kuosissa. Arkisinkin kello soi vasta 7:45 ja nukkumaan mennään puolen yön tienoilla, mikä ei ehkä monen mielestä enää ole kovin järkevä päivärytmi, mutta se on kompromissi yökyöpeli-siipan ja normaaleja työaikoja mieluiten noudattavan Katin välillä. Enivei, meinas karata sivuraiteelle, mut ehkä mä jopa välillä otan stressiä siitä, että pitäis mennä ajoissa nukkumaan ja herätä ajoissa ja pitää unirytmi tasaisena viikonloppuisinkin. Se saattaa johtaa erilaisiin ongelmiin: yritän nukkua liikaakin tai en saa unta liian yrittämisen takia tai herään aamulla liiankin aikaisin tai yritän vaan väkisin nukkua eri aikaan kuin mua väsyttäis. Voiskohan sitä vaan relaa? :D

Käytiin tiistaina Plantagenissa ostamassa siipalle sitruspuu ja heti tuli niin ihanan kesäiset kelit, että kaverin voi laittaa parvekkeelle ja lasit auki.

Annetaanko sille nimeksi Keijo-kumkvatti?

Uuden hienon kasvihuoneessa kasvaneen puun vieressä tönöttävä risu on siipan itse siemenistä kasvattama Anni-appelsiini. Sitä on hoivattu ja lannoitettu ja kasvilampulla valaistu, mutta säännöllisin väliajoin se kuihtuu takas kuivaksi risuksi, joka alkaa taas puskea lehtiä viime hetkellä ennen roskiin lentämistään :D

Tänään kävin ekana salilla ja tein tasan samat jutut kuin viime sunnuntaina (paitsi yhden liikkeen unohdin totaalisesti). Tällä kertaa jaksoin paremmin ja kaikki tuntui kevyemmältä, jee jee! Salilta kaupan kautta kotiin (kiitos venäläisturistit, että pääsin kauppaan tänään) ja murkina napaan ennen kuin värkättiin vikat keittiön lasit seinään. Pitkä 5 metrin pätkä lavuaarin ja hellan sun muiden taakse laitettiin jo aiemmin, mutta tänään askarreltiin vielä yks erillinen pikku nurkkaus, josta tullee virallinen latauspöytä kaikelle elektroniikalle :)

Latauspöytä ja vihreä ledivalaistus

Pitkän tiskin pätkä

Ekaluokkalainen - kävelee ku nainen!

Lällätys on pyörinyt päässä ärsyttävyyteen asti, kun innolla odotin tän päiväistä ekaa kertaa juoksukoulussa. Ekalla kerralla aiheena oli aloittaminen, kunnon kohottaminen ja oikea harjoitusrasitus. Teoriaosuus jäi varsin ohueksi, mikä ei mua henk. koht. haitannut, koska noi on jo ennestään ihan tuttuja juttuja. Sen sijaan, jos paikalla oli joku oikeasti aloittelija, asiat käytiin varmaan liian ylimalkaisesti läpi. Saatiin mukaan Juoksukoulu-vihkonen, joka näyttäis pikaselauksella olevan ihan pätevä tietopaketti. Sen lukeminen saattaa hyvinkin paikata hataraa luentoa. Ja saattaahan se olla vaan hyväkin lukea teoriaosuus omaan tahtiin hyvin koostetusta kirjallisesta materiaalista, johon voi tarvittaessa palata myöhemminkin.
Järjestävän seuran (Esbo IF) edustajat puhuivat lyhyemmin kuin Suunnon edustaja, joka oli paikalla esittelemässä sykemittareita. Mainostaminen saattoi ärsyttää jotakuta, mutta minusta se pysyi asiallisissa rajoissa ja oli hauskaa saada kokeilla uutta mittaria. Jokainen nimittäin sai Suunto Quest mittarin testiin, kun lähdettiin ulos jolkottelemaan. Ensin käveltiin (syke ~115), sitten hölkättiin äärimmäisen hitaasti (syke ~148) ja sitten vähän nopeammin (syke ~170). Joka vaiheessa ohjaajat kyseli porukan sykkeitä ja neuvoi ja kommentoi ja vastaili kysymyksiin. Jossain määrin jäi oman aktiivisuuden varaan, kuinka paljon hommasta sai irti - mutta tuskin tämmösellä aikuisten vapaaehtoisella harrastekurssilla kukaan niin ujo on, ettei saa suutaan auki.
Musta oli ihan jees, että homma painottui noin paljon käytännön tekemiseen ja henkilökohtaiseen neuvontaan. Oli lohduttavaa kuulla muiden koululaisten sykkeitä, jotka oli samaa luokkaa kuin omani. Rohkaiseva oli myöskin toisen vetäjän kommentti, ettei hänkään juokse normilenkkejä niin kovaa kuin meidän vikana kokeilema vauhti oli. Eli maratoneja juossut nuori nainenkaan ei aina painele menemään sellasta vauhtia, jossa mulla syke nousee 170:een. Kyselin kommentteja mun tyypillisistä lenkeistä ja mun touhu on suht jees, kuten arvelinkin. Jos jotain niin vielä rauhallisemmilla sykkeillä saisin mennä, jos vain suinkin malttaisin ;)

Ympäri käydään, yhteen tullaan

Tällä blogilla tulee elokuussa 2 vuotta täyteen ja jutut kiertää samaa rataa. Ilman blogin pitämistä tuskin huomaisinkaan, kuinka pahasti mä jumitan samoissa kuvioissa. Tässä sen huomaa, kun ei keksi uusia juttuja kirjoitettavaksi vaan jokaisen idean kohdalla syttyy lamppu "mä oon kirjoittanut tästä ennenkin!" 
Tällä hetkellä on taas sama tilanne kuin viime vuonna synttäreiden ja Vapun jälkeen - paino on yli hälytysrajan (la aamuna 86,3 kg) ja jotain tarttis tehdä. Mun päässä pyörii monia samoja ajatuksia kuin ennenkin, liittyen siihen, miten sen painon sais putoomaan. Olen niistä kaikista jo kirjoitellut, enkä jaksais toistaa itseäni, koska se vaikuttaa tyhmältä. En haluis olla sellanen pölvästi, joka jauhaa samasta asiasta vuodesta toiseen, muttei saa mitään aikaiseksi. Enemmän tekoja, vähemmän puhetta! Ja jos ei pysty niihin tekoihin niin miksi sitten jauhaa koko asiasta? Mutta toisaalta taas, mikä on vaihtoehto? Lakata yrittämästä, syödä kuin sikapossu ja lihoa entisestään? Äh...

Las Vegas

Sinne sijoittui mun toinen kirja. En onnistunut vastustamaan kiusausta vaan luin kaksi putkeen :D Tälläkin saralla olen huono vastustamaan kiusauksia. Nyt täytyy kyllä pitää tauko ennen seuraavaa!

Meikäkatti Las Vegasissa kesällä 2007

Siipalle nousi tänään 38 asteen kuume ihan puskista. Ei sillä mitään muita oireita näytä olevan ja mä jo syytin sitä lorvikatarrista, mutta kuumemittaria lienee pakko uskoa. Jos se on sama pöpö, joka mulla jo oli niin ei kai se uudestaan enää iske. Jos se on eri pöpö niin se tarttuu varmaan riippumatta siitä, mitä mä teen, joten kävin salilla ihan normaalisti. Tai mikä nyt on normaalia? Tää kevät on muuton jälkeen ollut punttitreenien suhteen todella hajanainen. On ollut kämpän laittoa, kevätväsymystä, flunssanpoikasta, muita kiireitä ja lenkillä käyntiä.
Muutosta on jo (tai vasta) reilu 2 kuukautta. Pitäiskö siinä ajassa jo olla kämppä kunnossa ja remonttiväsymys nukuttu pois? No ei kuitenkaan ole, eikä sille nyt mitään mahda. Treenien vähyys alkaa tuntua salilla jaksamisessa. Pitäis olla säännöllisempää. Toisaalta lenkillä jaksaminen on selvästi parantunut, kun siellä olen käynyt säännöllisesti. Hitsit kun ei aika ja kehon palautumiskyky riitä kunnolla molempiin!

Jörkkaa lainatakseni

Lukeminen kannattaa aina. Siinä on vaan sellanen huono puoli, että mä uppoudun hyvään kirjaan niin kovasti, etten malttais tehdä mitään muuta kuin lukea kunnes silmät verestää. Kirjan loppuessa tulee jotenkin höntti olo, kun palaa Espoon todellisuuteen. Tällä kertaa palasin Bostonista ja siellä oli joulu. Outo fiilis.
Noh, oon mä jotain muutakin tehnyt kuin vain lukenut. Eilen avattiin golfkausi Vappukisan merkissä ja tänään kävin lenkillä. Mielenkiintoiset tuuliolosuhteet oli pukeutumisen ja pallon lentoradan kannalta... onneks sentään aurinko paistoi :)
Golfhousujen jalkaan vetäminen oli totuuden hetki: Selvästi pienemmät kuin viime vuonna. Tänään vielä veitsi kääntyi haavassa, kun farkut puristi töissä ihan hulluna, auts. Lihomisen päälle vielä vähän turvotuksia menkoista ja Vappuherkuista ja kosmoksen viesti mulle on selvä: Skarppaa nainen!