Sukulaiseläimiä

Kukapa uskoisi, että Katti ja Harakka on sukua? Vain avioliiton kautta, mutta kuitenkin!
Rouva Harakka on juuri avannut Harakapesä shopin Eerikinkadulle ja me käytiin tänään siellä vähän kuvaamassa. Tai siis siippa kuvasi ja mä koitin olla poissa tieltä, hain murkinaa ja etsin hukassa olevia tavaroita. Aika tehokkaasti linssisuojuksia saa hukkumaan 18 neliöön ;)

Jos teillä on sopivan pieniä lapsosia niin tukekaa pienyrittäjää - käykää ostoksilla!

Ei ollut mun kokoa saatavilla

Kameli on eläin

Olikohan se viime kesänä, kun oltiin Elämyskamelin kanssa sovittu vesijuoksutreffit tosi hyvissä ajoin etukäteen ja sitten kumpikin tunnusti harkinneensa muistutusviestin laittamista toiselle. Kumpikaan ei laittanut ja molemmat muisti tulla paikalle. Kyllä Katti ja Kameli muistaa - kaikille muille pitää laittaa enemmän tai vähemmän diskreetti muistutus. Tekstarissa "Huomenna nähdään, kivaa, jee!" lukee aika isolla rivien välissä "Muistathan!" Muistuttelu on mulle toinen luonto, koska Siipan huono muisti on maailmankuulu. Se on jakanut Google-kalenterinsa mulle, jotta mä voin muistuttaa sitä, jos sillä on jotain menoja.

Asiaan. Tänään oli vesijuoksutreffit Mäkelänrinteessä klo 18. Mä olin 2 minuuttia myöhässä, mutta Kameli ei ollutkaan vielä paikalla. Meillä on molemmilla tapana olla etuajassa, joten olin jo heti ihmeissäni. Klo 18:07 päätin, että tässä tapauksessa ei ole tarpeen odottaa akateemista varttia vaan voin jo soittaa ja kysyä. Ei tarvinnut kysyä, kun puhelimeen vastattiin "Apua, mä unohdin, anteeksi!" Kameli on eläin muistamaan kaiken. Miten se voi unohtaa? Tää on kyllä lopun alkua!

Tää oli niin posketon tapaus, että mua vaan nauratti. Muut vesijuoksijat piti mua varmaan ihan hulluna, kun kauhoin menemään hymyssä suin. Vaan enpä ehtinyt pelotella muita irvistykselläni kuin kymmenen minuuttia, sillä neuvokas Kameli karautti paikalle pirssillä! Sitten muut saikin kauhistella meidän juttuja munsarjakystista ja kiveskivuista, jos erehtyivät kuuntelemaan.

Mutta että Kameli unohti. Piirtäkää risti seinään. On tää kyllä vuoden tapaus!
On mulla kyllä tapahtumaköyhä elämä, kun Kamelin unohdus jaksaa näin paljon huvittaa!

Omaa lääkettä

Siippa on nyt viime aikoina puhunut paljon siitä, kuinka se aikoo olla karkkilakossa tai laihtua tai pudottaa rasvaprosenttia tai milloin mitäkin. Paljon puhetta, vähemmän tekoja ja turhaa itsekritiikkiä. Tunnustan täysin tehneeni itse samaa joskus enemmänkin ja nyt vasta oikein kunnolla ymmärrän, miten pöntöltä se kuulostaa puolison korviin. Mulle onkin iskenyt vastareaktio ja olen pyrkinyt pitämään kaikki painoon liittyvät mölyt mahassani. Vaikka mieluusti laihtuisin, en viitsi puhua siitä, enkä uhota tekeväni asioita, joita realistisesti en tule tekemään.

Miksei me tartuta toimeen, kun kerran molemmat tahtois laihtua? Meillä on perustavaa laatua oleva näkemysero laihdutuskeinoissa. Siipan mielestä oikea keino olis pienentää ruoka-annosten kokoja melko radikaalisti. Mun mielestä se ei toimi, koska nälkäisenä herkkuhimo räjähtää käsiin ja sen pois jääneen ruuan tilalle tulee syötyä jotain paljon epäterveellisempää ja vielä enemmän. Mun mielestä pitäis karsia pois turhia herkkuja ja panostaa kunnon ruokaan, joka pitää herkkuhimon loitolla. 

Tosiasiassa mä koitan toteuttaa tota omaa filosofiaani koko ajan. Painohan siinä ei pääse laskemaan, koska mun mielestä aika moni herkku on tarpeellinen, eikä suinkaan turha ;)

Asiasta supersankareihin. Kyllä muuten kannatti maata eilisilta sohvalla super-laiskan viittaan kääriytyneenä. Tänään oli tosi hyvä fiilis antaa kahvakuugelille kyytiä! Tein myös leuanvetoja sinisellä apukumpparilla ja olkapäät tuntui ihan normaaleilta - ehkä se vielä tästä :)

Vain viitta puuttuu

Mua väsyttää taas niin paljon, että jätin menemättä salille, vaikka siipalla on sulkisharkat. Istua pönötän mieluummin kotona tuijottamassa näyttöä apaattisena. Olisin mä pystynyt lähtemään, mutta päätin säästää voimia huomiseen kahvakuulailuun, koska se on kuitenkin kivempaa, kun saa tehdä kaverin kanssa :)
Vieläkin pohdin, teinkö oikean päätöksen. Olisko sittenkin pitänyt mennä vähän juoksemaan, jos se vaikka parantais ensi yön unia? Eikös liikunnalla pitäis jotain sellasia vaikutuksia olla? Ennen kuin siippa lähti, me molemmat sammuttiin sohvalle hetkeksi - niin pieneksi, ettei se juurikaan piristänyt. Huonolla tuurilla kuitenkin myöhäistää nukahtamista sitten illalla.

Mä en ole huomannut nukkuneeni sen vähempää kuin yleensäkään. Tai ainakin olen maannut sängyssä ihan tavallisen määrän tunteja. Ehkä olen vaan maannut enemmän hereillä tai nukkunut huonompaa unta. Tämmösiä kausia tulee aina joskus. Syynä voi olla liika pimeys tai valo, kuumuus tai kylmyys, huono ilma tai kutiseva iho jne. Jos syyn keksii niin sille voi joskus tehdä jotain, esim. rasvata ihoa, mutta pimeyteen ei ole muuta lääkettä kuin aika - neljä kuukautta kevääseen!

Pakko laittaa tännekin tämä Facebookin kautta löytynyt kahviyhteisön juttu:

Huippuhomma!

Huippuhomma-Katri lähti taistoon marrasmöllötystä vastaan Marrastreeni-projektilla, johon kuului toive uusien lajien kokeilusta. Mä tietysti heti tarjouduin opettamaan voimanostoa, kun kävi ilmi, että Katrille tämä loistava laji on aivan tuntematon ;) Tänään oli vihdoin hartaasti suunnitellun voimatreenin aika ja täältä voi lukea tarkemmin, miten homma eteni. Kiitos seurasta Katri!

Tuossa tuli melko paljon ajateltua voimanostoa lajina ja omaa suhdettani rautaan. Punttitreenissä se itse tekeminen ei ole sillä tavalla kivaa kuin esim. golfaaminen ja lenkkeily, joita voi harrastaa ihan sen tekemisen itsensä vuoksi, ilman tulostavoitteitakin. Punttitreenistä tekee kivaa se, että siinä näkee edistymistä ja tietää olevansa vahva. Myös treenikaverilla on iso merkitys, sillä raskaiden sarjojen väliaika on yksin tylsää.
Mulla on nyt aika paha motivaatio-ongelma, kun toi olkapää ei anna penkata eli en saa edistystä, enkä treenata poikien kanssa. Penkkipäivä on oikeestaan ollut se meidän yhteinen treenipäivä ja jalkatreenit mä oon vetänyt yksin, kun niitä pojat ei paljon tee. Siippa pelaa mieluummin sulkapalloa jalkansa tukkoon.
Ja sit oli vielä toi nuha, joka teki treeneihin tauon just, kun olin saanut hyvän nousujohteisen putken päälle kyykyn ja maven suhteen. Nyt tuntuu siltä kuin pitäis taas alottaa ihan alusta uudestaan. Kintut on kuin kaksi spagettia ja ne varmaan kipeytyykin hullun lailla taas ennen kuin tottuvat säännölliseen rääkkiin. Ja on pimeetä ja mua väsyttää koko ajan ja marrasmöllötys! Niih!

Nuori Pumpumkatti

Joulukorttitarvikkeita etsiessäni löysin kaapista vanhoja valokuvia. Tässä 19-vuotias Katti on lomalla Eilatissa ylppäreiden jälkeen kevättalvella 2000. Päässä on ne aidot ja oikeat Pumpumkattilasit, joista mun nikki on peräisin. Tuolla Eilatin reissulla pelattiin hotellin aulassa ampumapeliä ja siippa kommentoi jotain sen tyylistä, että "pum pum Katti ampuu ja sillä on päässä coolit Pumpumkattilasit" ja se nimi jäi elämään :)

Samalla filmillä oli myös tämä kuva, jossa mulla on sattumalta hyvin samantapainen karvoitus päässä kuin tälläkin hetkellä. Ympäri käydään yhteen tullaan siis. En koe muuttuneeni tai vanhentuneeni kovin pahasti - taisin olla jo silloin aika vanhan näköinen ;)

Comeback

Jännä miten sairasloman jälkeen on niin korkea kynnys lähteä taas salille. Hirveen nopeesti tottuu sellaseen elämänrytmiin, johon sali ei kuulu, eikä mahdu. Lisäksi vielä jännittää, miten siellä jaksaa ja pärjää. Aivan pöllöä sinänsä, koska itsehän mä päätän, mitä mä siellä teen ja voin vaan päättää tehdä kevyemmin.

Maanantaina olin vielä kotona niistämässä, mutta tiistaina olin jo vallan yllättävän hyvin työkuntoinen. Nuha parani yhtä nopeasti kuin alkoikin ja oikeestaan jo heti tiistaina olisin voinut tehdä vaikka mitä. Paitsi että sairaana jäi kaikki tekemättä, joten ilta kului Prismassa ja kotitöiden parissa. Keskiviikkona kävin kotona isänpäivävisiitillä, joka sekin jäi nuhan takia hoitamatta oikeana päivänään. Torstaina käytiin työporukalla syömässä espanjalaisessa Un Cerdo Ciego ravintolassa ja Savoyssa katsomassa ja kuuntelemassa ihan mielettömän hienoa flamencoa. Perjantaina pilkin sohvalla ja ajattelin kovasti, että nyt voisin mennä salille, jos en ole olis puoliunessa ;) En oikein arvosta sitä, miten tää pimeys sotkee mun unirytmiä!

Tänään siis vihdoin menin sinne salille ja tein todellakin kevyemmin, sillä ajatuksella, että pääasia nyt tehdä jotain ja saada taas treenirutiineista kiinni. Ehkä mulla oli tossa sellanen lyhyt kausi, että treenasin vähän liian paljon ja kovaa siihen nähden, että nyt on näin pimeetä ja väsynyttä. Mulla on kova hinku tehdä aina täydellä rähinällä, mutta eihän sellasta jaksa, vaikka kuinka haluais! Pitäis kai järkätä enemmän muita menoja niin, ettei ehtis salille ihan niin usein :D

Ravintolan koristepossuli

Mahtava idea!

Kuuma Katti

Eilen aamulla huonosti nukutun yön jälkeen arvoin, lähdenkö töihin vai jäänkö kipeenä kotiin. Siippa päätti mun puolesta, että en saa mennä tartuttamaan muita. Tää tautihan tuli meille siipan työkaverilta, joka oli töissä kipeenä.
Aamupäivästä istuin vielä reippaana nojatuolissa ja selasin nettiä, mutta aika pian siirryin sohvan kautta sänkyyn kolmen peiton alle hytisemään. 38,26 C oli päivän korkein lukema. Siinä vaiheessa en enää palellut, mutten vielä hikoillutkaan - olin vain kuin kuuma nakki sämpylässään.
Mulle ei läheskään aina nouse kuume. Tää on joku väärinpäin-tauti: kuumeen lisäksi on vähän yskää, muttei laisinkaan räkää, eikä sitä kurkkukipua, joka mulla on yleensä aina se pahin oire. Tai vielähän tässä ehtii, jos en olekaan vielä paranemaan päin, kuten optimistisesti tässä kuvittelen. Eiliseen kuumehorkkaan verratuna vointi on jo huimasti parempi nyt, kun mittari näyttää vain 37,1 C.

Ei ihan sata prosenttinen

Jännä havainto: Mun urheilemaan lähdön terveysvaatimus on eri ennen nuhaa ja nuhan jälkeen.
Siippa oli ma ja ti kotona nuhassa ja tänään mulla on sellanen vakavasti nuha-vaarassa oleva olo. En sanoisi olevani vielä kipeä, mutten ihan 100% tervekään. En halua lähteä urheilemaan, jos lepo vaikka pelastais pahemmalta taudilta. Sen sijaan, jos mulla olis tämmönen olo flunssan jälkeen, pitäisin itseäni jo niin terveenä, että menisin ainakin kevyesti jumppailemaan. Onkohan kaikilla noin? Onkohan se ihan perusteltuakin? Eli onko nuhan jälkeen ihan ok kuntoilla jo 95% terveenä, mutta ennen nuhaa ei?

80 kiloo ilman remmejä

Pyöräytin 5x5 mave-ohjelman sillä samalla laskurilla, jolla eilen laskin penkkipainoja. En löytänyt mistään tietoa viime kauden max tuloksesta, mutta se oli varmasti yli ton 110kg, jonka laitoin laskuriin. Ajattelin kuitenkin olla ahnehtimatta, kun 5 toistoa 110 kilolla kuulostaa ihan hyvältä saavutukselta tälle talvelle. Sitä paitsi on aika suuri vaara, etten mä malta tätä ohjelmaa noin tarkkaan noudattaa, kun tulee muita ideoita ;)
Tänään vetelin ekan viikon ohjeen mukaan ja aika sopivan kevyt/raskas setti oli näin alkuun. Alkuun, marraskuussa... Tunnen itseni aika optimistiksi, kun vielä marraskuun alussa olen vasta nostamassa painoja kohti talvikauden kovia treenejä. Mun kesälajit vaan on jatkuneet aika myöhään ja sit olen muutaman viikon aloitellut varovasti. Erityisen iloinen maininta vielä siitä, etten tarvinnut vetoremmejä ollenkaan - 80 kiloakin nousi näppivoimilla.

Repetitio mater studiorum

Kauhee ku viikonloput on pitkiä ilman golffia - ehtii tehdä vaikka mitä ja lisäksi vielä surffailla netissä kyllästymiseen asti! Eilen googletin penkkitekniikkaa ja tänään kävin viemässä kertauskurssin opit käytäntöön. Tein kapeeta penkkiä kevyesti tekniikkaan keskittyen ja tunsin kyllä olkapäässä heti, jos asento ei ollut täydellinen. Jännä ilmiö, miten 30 kilon pumppailu ylös-alas oli ihan helppoa, mutta vaikeeta ja raskasta oli pitää tekniikka kasassa alusta loppuun asti.

Mun olkapäävaivojen takana on selvästi pari tekijää:
En ole tehnyt penkkiä täydellisellä voimanostotekniikalla vaan vanha bodaustekniikka on käynyt välillä kummittelemassa mun suorituksissa.
Olen vienyt sarjat liian usein failureen tai jopa pakkotoistoille, bodaustyyliin, mitä ei voimatreenissä pitäis tehdä. Kokonaisuutena olen treenannut liian kovaa.
Interweebio on täynnänsä motivaatiokuvia, joissa hehkutetaan verta, hikeä ja kyyneliä, mutta mulle pitäis saada just päinvastaista matskua: Don't overdo it! 5 sets IS enough! Be strong, train smart!

Kokeilin tämmöstä 5x5 penkkiohjelman painolaskuria ja sain alla olevan ohjelman, kun laitoin nykyiseksi max tulokseksi reilun vuosi sitten nostamani 80kg.

Näyttää ihan älyttömältä mun silmiin. Ekat viikot tehdään hirmu kevyesti ja sit yhtäkkiä pitäis jaksaa vaikka mitä. Jos mun tän syksyn paras suoritus 70 kilolla oli 4 toistoa niin on aika vaikee uskoa, että 7 viikon kevyen treenailun jälkeen yhtäkkiä jaksaisinkin 5 toistoa. Ehkä tollanen kehitys vois toteutua jollekin aloittelija miehelle...
Oli miten oli, lupaan parantaa tapani ja treenata fiksummin, kunhan nää olkapäät sen taas sallii!

Kangistunut lenkkeilijä kaipaa valohoitoa

Kaamos koittaa kovasti kaataa Katti Meikäläisen sohvan pohjalle, mutta kaavoihin kangistumisen voima on valtava. Torstainakin lähdin lenkille, kun siippa lähti sulkapalloilemaan, koska niin mä vaan aina teen, enkä keksinyt mitään tekemistä yksin kotonakaan. Pitäiskö hankkia joku muukin harrastus kuin liikunta? Vai onks se vaan hyvä, ettei ole muita hommia kilpailemassa vapaa-ajasta?

Tää viikko oli vähän vähemmän väsynyt kuin edellinen, mutta kaamoksentäyteinen kuitenkin: kahvikupin yllä pilkkimistä, sohvalla lahnailua ja sängyssä virkeenä pyörimistä. Ajattelin toivoa Joulupukilta kirkasvalolamppua. Vai olisko järkevämpää marssia itse heti kauppaan?

Tänään päivä lähti mukavasti käyntiin, kun pääsin aamulenkille ja aurinkokin vähän kurkisteli. Mulle se on aamulenkki, kun lähden klo 11 :) Lenkin jällkeen käytiin lounaalla Bastvikin kartanossa Saunalahdessa ja herramunjee sinne on rakennettu mökki poikineen!!! Oonhan mä jotenkin passiivisesti tiennyt, että sinne rakennetaan, mutta sen näkeminen livenä oli pysäyttävää. Köröttelin siitä ohi bussilla ihan säännöllisesti silloin, kun asuin kotona Kauklahdessa, mutta silloin koko alue oli lähinnä metsää. Muistaakseni vuonna 2001 muutin pois kotoa ja sen jälkeen en ole tainnut Saunalahden ohi mennä... En ollut tajunnutkaan, että vaikka edelleen asun Espoossa, en enää kulje kaikkia samoja reittejä kuin ennen.
Ja se lounas ei ollut hintansa väärti. En suosittele.

Perjantai, rai, rai, rai!

Kaksin käsin juomassa?

Käytiin työpäivän jälkeen Chicosilla syömässä ja otettiin ihan alkoholipitoiset ruokajuomat. Villiä menoa :)
Tän hetkisen teema-ruokalistan kana-annokset on molemmat tosi hyviä, suosittelen. Olen jo ehtinyt koeponnistaa molemmat. Me taidetaan käydä aika usein ulkona syömässä ;)

Hieno ruokalista