Eilisilta oli kuin esimerkki suoraan sokeriholismin oppikirjasta!
Luulin siipan palaverin olevan klo 16-18, joten en syönyt mitään heti viiden jälkeen kotiin tullessani - olinhan syönyt hyvän välipalan töissä. Vähän ajan päästä söin kuitenkin välipalaa, koska kyllähän se pihvien paistaminenkin vie aikansa, eikä siippa kuitenkaan ole kotona heti klo 18 vaan matkakin kestää.
Kello raksuttaa. Palaveri taisi venyä. Syön välipalaa. Maistelen vähän tätä ja pari näitä. Otan omenan. Rahka on terveellistä. Haukkaan huikopalaa. Pari nakkia. Lopulta olenkin napostellut enemmän kuin kokonaisen aterian verran! Nälkä ei silti ole kokonaan hellittänyt. Edelleen tekis mieli jotain, mieluiten makeaa.
Napostelu ja välipalat ei auta nälkään yhtä hyvin kuin oikea ruoka!
Lopulta käy ilmi, että palaverin oli tarkoituskin päättyä klo 20. Siippa oli unohtanut, että meidän piti paistaa pihvejä. Perheriidan ainekset on kasassa, mutta onneksi mulla on edelleen hoikat päivät. Siihen kuuluu oleellisena osana myös leppoisa mielenlaatu. Totean vain, että tänään kävi näin. Ei mennyt ihan putkeen.
Mielenkiintoista huomata, kuinka äärettömän tärkeää mulle on saada kunnon ruokaa ajoissa. Jos venytän ruokavälejä, ylenpalttinen syömispuuska ja makeanhimo iskee kuin metrin halko, vaikkei edes ole sellanen vaikea päivä. Jos mä oon näin herkkä verensokerin heilahteluille hyvänä päivänä niin voitte kuvitella, miten herkkä mä olen huonona päivänä!
Ylpeänä voin kuitenkin todeta, että sokeriton syyskuu on edelleen voimissaan. Napostelin vain suolaista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti