Romu naiseksi

Olin tänään kuudetta kertaa kuntonyrkkeilyssä ja nyt uskallan myöntää, ettei se enää iske kuin metrinen halko. Joskus 90-luvun loppupuolella kävin vuoden ajan kerran viikossa kuntonyrkkeilyssä ja tykkäsin siitä niin paljon, että jaksoin matkustaa bussissa 45 minsaa suuntaansa päästäkseni sinne. 2000-luvun alussa kävin  aina maanantaisin Motivus Kampissa Ismon combat mixissä ja se oli parhautta! Tunti alkoi aina näillä sanoilla: "Ismo täällä vetämässä combat mixiä. 45 minuuttia mennään. Onko joku ekaa kertaa?" :)

Näillä perustein odotukset oli kovat ja todellisuus pieni pettymys, kun touhun paras puoli on erilaisuus - vaihtelu virkistää. Huonoin puoli taas on se, ettei mun kroppa tahdo kestää tätä uutta ja erilaista rasitusta. Se kolme viikkoa sitten krampannut pohje ei vieläkään ole täysissä voimissa. Välillä se jo tuntuu normaalilta, mutta rasituksessa se kipeytyy enemmän/helpommin kuin toinen puoli.
Kaivelin muistiani ja muistiinpanojani ja vaikuttais vahvasti siltä, että tää mun olkapäävaivakin alkoi vasta kuntonyrkkeilyn myötä. Ekalla kerralla siellä tehtiin kuntopiiriä ja hakattiin säkkiä. Tekniikkaa ei treenattu ollenkaan. Pidän todennäköisenä, että mä olen hakannut sitä säkkiä enemmän voimalla kuin taidolla ja siinä rikkonut olkapääni. Too strong for my own good!

Paikkojen särkyminen ei ole mikään ihme siinäkään mielessä, että nyrkkeilyssä näköjään kuuluu huitoa menemään karmeeta kyytiä. Verryttelyissä pyöritellään käsiä kuin propelleja ja kuntopiirissä renkataan kaikkia liikkeitä sellasella tempolla, ettei yksikään itreään kunnioittava bodari suostuis sellaseen. Mä teen aina kaiken puolet hitaammin kuin ne ohjaajat ja joskus ne vähän viittilöi mulle, että vois tehdä nopeemminkin ;) mutta en mä voi alkaa riuhtomaan tai lisävammat on lähes varmoja. Mä oon varmaan alunperin ihastunut bodaukseen, koska siinä saa tehdä hitaasti, mikä on mulle luontevaa ja sitten harjoittelun myötä mä olen oppinut vielä entistäkin hitaammaksi. Musta tulis aivan äärettömän surkea nyrkkeilijä :D

Yks iso miinus kaikissa ohjatuissa tunneissa on se, että tunti on tiettynä päivänä, tiettyyn aikaan. Kaikki muu elämä pitää sovittaa sen mukaan, jos haluaa osallistua. Aina se ei tietenkään onnistu ja silloin tuntuu rahaa menevän hukalle. Myös muut treenit pitää sovittaa nyrkkeilyn ympärille, mikä on haastavaa, kun siellä nyrkkeilyssä tehdään mukavan vaihtelevasti eri juttuja eri kerroilla. Esim. eilen oli aikamoinen pähkinä, kuinka paljon voi vetää maasta, ettei tänään tipahda kesken nyrkkeilyn. En tehnyt mitään maksimisuorituksia vaan perustreeniä, josta lihakset ei tulleet kipeiksi, mutta väsyneiksi kyllä:

soutu 10min
mave 20*tanko, 20*40kg, 15*50kg, 15*60kg, 3*12*70kg
8*12 erilaisia vatsarutistuksia
sivutaivutus 3*20*20kg
rotary torso 3*15*20kg
venyttely

Nyrkkeilystä selvisin helposti, kun siellä ei tällä kertaa tehty juurikaan lihaskuntoa vaan hakattiin menemään. En tiedä, oliko tää rankoin treeni tähän asti vai alanko mä vaan päästä jyvälle sen verran, että saan tehtyä kovempaa. Rankkaa oli joka tapauksessa ja aerobinen kunto oli se osa-alue, joka alkoi ekana loppumaan.