Pakko se on nyt myöntää, niin itselleni kuin teillekin: mun oikeassa olkapäässä on pieni rasitusvamma. Vaikken ole tällä viikolla tehnyt muuta kuin polkenut pyörää niin tänään se kenkkuili enemmän kuin koskaan. Tiukan urheilutoppi-rintsikan pukeminen ja riisuminen vihlas, samoin kuin kyykkytangosta kiinni pitäminen. Mä nimittäin reenasin sitä kyykkytekniikka! Olkapään takia tein vain yhden sarjan tangolla ja loput omalla painolla. Meni ehkä vähän paremmin sisäpelikengillä kuin pehmeämpipohjaisilla juoksutossuilla...
Hyvin doupattu on puoliks hiihdetty ja hyvin suunniteltu on puoliks tehty, joten olen jo suunnitellut mahdollisia vaihtoehtoisia treenejä sille ajalle, kun olkapää toipuu. Tässähän on hyvin aikaa hioa sitä kyykkytekniikkaa nyt ;)
Toivottavasti tällä kertaa olkapään paranemisessa ei mene ihan puolta vuotta. Uskallan melko varmasti sanoa, ettei elokuussa vielä ollut mitään merkkejä mistään vaivasta eli tää on kehittynyt kahdessa kuukaudessa. Ei kai sit paraneminenkaan voi sen kauempaa kestää? Jos kestääkin niin pitää pysyä positiivisena. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Liippaa jo vähän epärealismia, mutta vois käydä niin, ettei mun olkapäät tule koskaan kestämään raskaita rautoja. Sit mun pitäis vaan harrastaa jotain muuta. Viime päivien New Yorkin kuvia katseltuani alkaa tuntua siltä, että mulla menee aika hyvin, jos mun suurin ongelma on olkapääkipu, joka ei edes haittaa normaalia elämää vaan vain urheilua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti