In denial

Luin Teemu Ollikaisen kirjan Syö mitä mielesi tekee. Ihan kiva, kasi puol. Kannattaa lukea, muttei kannata odottaa maailman mullistuvan.

Nimen perusteella odotin kirjan kertovan siitä, miten saada aikaan muutos siinä, mitä tekee mieli syödä. Mä oon nimittäin itse järkeillyt asian silleen, että jos onnistuu muuttamaan mielitekonsa niin, että haluaakin pizzan sijasta salaattia, suklaan sijasta banaania ja keksien sijasta omenoita niin painonhallinta on pirskatin paljon helpompaa! Ei tarvitse käyttää tahdonvoimaa ja taistella mielitekojaan vastaan, kun voi huoletta syödä, mitä mieli tekee :)

Todellisuudessa kirjan sisältö ei musta juurikaan liity tuohon nimeen. En saanut kaipaamiani vinkkejä mielitekojen siirtämiseen. Tyypilliseen psykologi-tapaan kirja kyselee paljon kysymyksiä, muttei anna valmiita vastauksia. Monista kohdista kävi selvästi ilmi, etten mä ole tän kirjan varsinaista kohderyhmää, kun mulla ei ole syömisen kanssa mitään varsinaista ongelmaa. Usein tuli myös tunne, että kirja on kirjoitettu enemmän runsaasti ylipainoisille, eikä tämmösille muutaman kilon tiputtajille. Erityisesti haluan mainita sen kohdan, jossa puhuttiin liikunnasta. Siinä lähdettiin oletuksesta, että lukija ei harrasta liikuntaa. Sanallakaan ei annettu ymmärtää, että joku tämän kirjan lukija voisi olla innokas ja aktiivinen liikkuja.

Ehkä mä olen "in denial" kun musta kirjassa oli tosi vähän asioita just mulle. Ehkä mä en ole vielä kypsytellyt tarpeeksi, enkä ole valmis myöntämään omia ongelmallisia ajatusmallejani? Kirja vaikutti kyllä hyvältä "kaikille muille" ja etenkin aloittelevalle painonhallitsijalle, jos vain on avoin oppimaan asioita kirjasta, eikä kantapään kautta, kuten me normaalit ihmiset opimme ;)

Tämä oli minusta erityisen hyvin sanottu, enkä voisi olla enempää samaa mieltä: "ruokavalioiden paremmuudesta keskustelemisen sijaan huomio tulisi kiinnittää nimenomaan niihin yksilöllisiin ja psykologisiin tekjöihin, jotka auttavat noudattamaan tiettyä ruokavaliota tai vastaavasti saavat aikaan ruokavaliosta lipsumista tai sen noudattamisen keskeytymisen." Koska eihän siinä laihdu ollenkaan, jos ruokavalio on omasta mielestä niin kamala, ettei sitä jaksa noudattaa kuin pienen hetken!

Kuten jo kerran sanoin, kirja antaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia siitä, mitä ovat ne yksilölliset ja psykologiset tekijät, jotka saavat aikaan ruokavalion noudattamisen ja painon putoamisen. Lukijan pitää siis olla valmis tekemään paljon omaa ajatustyötä kirjan lukemisen jälkeen. Täytyypä pistää pienet harmaat aivosolut hommiin! :)