11 kysymystä

Sain haasteen Päiviltä. Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.

 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

 4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.

 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

 6. Ei takaisin haastamista.

11 faktaa minusta

1. Tykkään uimisesta ja kylpylöistä, mutta kotiin en halua kylpyammetta. Täällä uudessa kodissa ollut amme myytiin pois, jotta sen viemä tila saatiin pyykin kuivaus käyttöön.

2. Tykkään peilailla ja Caribian katossa olevat peilit oli iso hitti

3. Tykkään eläimistä ja olen niin sinnikäs rapsuttelija, että moni koirakin kyllästyy rapsutusten vastaanottamiseen ennen kuin mä kyllästyn hauvan rapsutteluun!

4. Olen kuitenkin realisti ja ymmärrän, että koirat ja katossa olevat peilit on kivoja muualla, mutta omaksi en niitä tällä hetkellä halua, koska mulla ei ole aikaa ja intoa pitää niistä huolta

5. Mä kirjottelen tänne about kaikki julkaisukelpoiset jutut mun elämästä, joten on aika vaikea keksiä 11 asiaa kerrallaan. Vaikka varmaan on paljon sellasia pikkujuttuja, joita ei tule ajatelleeksikaan, kuten vaikka se, että olen paljasjalkainen espoolainen.

6. Olin vaihto-oppilaana Jenkeissä, Michiganissa, lukion ekan ja tokan välissä.

7. Mullakin on kaappi täynnä vaatteita, muttei mitään päälle pantavaa. Olen kaavaillut sellasta T-paitakierrosta, että käytän jokaista kaapista löytyvää T-paitaa kerran ja heitän pois ne, joita en halua enää käyttää.

8. Siippa haluis ostaa kuivausrummun, koska se haluaa kaikki maailman sähköllä toimivat laitteet, mutta mä olen meidän pyykkivastaava, enkä mä huoli sellasta, koska melkein kaikissa vaatteissa on lycraa ja niissä lukee, ettei niitä saa laittaa kuivausrumpuun. Jenkkilomalla kuivasurumpu kutisti pilalle yhden mun tosi kivan paidan, enkä mä todellakaan halua ottaa mitään riskejä mun vaatteiden kanssa. En tykkää shoppailusta niin paljon, että haluisin olla nykyistä useammin ostoksilla, etenkin kun sopivien vaatteiden löytäminen ei aina ole ihan helppoa.

9. En tykkää viinistä, paitsi kuohuviinistä. Valkkaria pystyn juomaan, mutta punkku on ihan pahaa. Alkoholia juon melko harvoin, koska se ei ole kovin hyvää. Mieluummin syön herkkuja :) Jos kuitenkin juon niin mieluiten siideriä, Bacardi breezeriä, drinksuja, sitä skumppaa tai lonkeroa.

10. Mun peruskoulun päästötodistuksen lukuaineiden keskiarvo oli 9,6. Nörä mikä nörä.

11. Mä luen blogeja RSS feedinä. Ennen käytin Google Readeria, mutta kun ne ilmoitti lopettavansa, vaihdoin Feedlyyn. En siis läheskään aina käy blogin sivuilla lukemassa, joten mä en näe blogien omia graffoja, enkä mä näy kävijälaskureissa. Saatan stalkata sinunkin blogiasi, etkä huomaa mitään ;)

Päivin kysymykset:

1. Elämäsi tärkein ihminen ja / tai asia?

Siippa, terveys ja interweb. Saako sanoa kolme, jos yks on tollanen klisee kuin terveys?

2. Onko sinulla tatuointeja ja / tai lävistyksiä? Jos on niin miksi?

Korvikset on, koska kypsässä 27 vuoden iässä halusin vähän blingiä ja luotin, ettei se voi paljon sattua, kun niin monille pikkutytöillekin laitetaan reiät korviin!

3. Kuka määrää kaapin paikan?

Tjaah, saattaapi olla, että meillä kumpikin kuvittelee määräävänsä ja välillä väännetään tiukastikin ;)

4. Työ jota et ikinä voisi kuvitella tekeväsi ja miksi?

Minkä tahansa ajoneuvon kuljettaja. Inhoan ajamista. Se on vaikeaa ja pelottavaa. Siinä on kaksi kallista asiaa koko ajan vaarassa: henki ja auto.

5. Mitä vihaat eniten? 

Nälkää tai kylmää, en osaa päättää kumpaa. Mutta koska tuossa ei ole mitään erikoista niin kerron myös, etten voi sietää sinappia enkä kaljaa. Niistäkään en osaa päättää, kumpi on pahempaa. 

6. Mitä muuttaisit itsessäsi?

Ylipainon muuttaisin normaalipainoksi, jos sen vois vaan tilata netistä, mutta oikeesti pitäis syödä vähemmän ja nähdä nälkää, joten en sitä tee. Parempi muutos vois olla se, etten olis niin sietämättömän kiukkuinen nälkäisenä - sehän vois jopa johtaa laihtumiseen, jos nälkä ei olis niin persiistä ;)

7. Oletko parisuhdeihminen?

Siipan kanssa on pidetty yhtä kohta 14 vuotta, joten tavallaan kai olen. Toisaalta musta tuntuu, että se oli aika sattumaa, että löysin pitkäaikaisen suhteen jo 19-vuotiaana. Sitä ennen mulla ei ollut vakituisia poikaystäviä, enkä ole pitänyt itseäni parisuhdeihmisenä samalla tavalla kuin jotkut sellaiset ihmiset, jotka ei vaan pysty olemaan sinkkuna. Mä mielestäni pystyisin, mutta sattumalta en ole ollut.

8. Mitä lapset merkitsevät sinulle?

Ei oikein mitään. Ei oo mun juttu.

9. Suurin intohimosi?

En oikein tiedä, onko mulla mitään suurta intohimoa... Ehkä se onkin syynä siihen, että elämä tuntuu aika tylsältä ja arkiselta. Pitäis löytää joku intohimo!

10. Mitä sellaista olet tehnyt elämässäsi josta olet ylpeä?

Olenhan mä ylpeä sellasista saavutuksista kuin hyvä menestys koulussa ja töissä ja hyvät tulokset salilla (pena 80kg ja mave 120kg :) mutta jotenkin mikään ei nyt just tällä hetkellä ole silleen akuuttina mielessä. Pienemmässä mittakaavassa olen ylpeä jokaisesta päivästä, jolloin en syö suklaata ;)

11. Mitä aijot tehdä seuraavaksi?

Taktisesti unohtaa kohdat 3-6 ja ajastaa tän blogautuksen julkistumaan huomenna :D Sen jälkeen laitan pyykit kuivumaan, leikkaan varpaankynnet ja varmaan katson telkkua, jos siippakin katsoo.

Hauskaa Wappua!!!

Köh, köh!

33 vuotta mittarissa ja joka paikkaa kolottaa. Perjantaisen maven ja lauantaisen penkin tuhot tuntuu edelleen lihaksissa + lisukkeena köhää ja päänsärky. Pakko uskoa tän johtuvan flunssanpoikasesta, eikä ikävuosista! Kurkkukipu meni ohi nopsaan, mutta ilmeisesti jotain jäi jäljelle ja se jokin ei ihan tykännyt kylpyläreissusta... Keväällä flunssaa on niin vaikee erottaa allergiasta, mutta kai se on taas pakko uskoa, ettei tänään ole asiaa lenkkipoluille. Mulla on sellanen periaate, että buranan voimalla ei urheilla - jos on niin kipee, että tarvii lääkettä niin ei ole kuntoilukunnossa.

Turun retki oli onnistunut ja köhätön. Syötiin ja juotiin ja puljattiin ja muutaman kuvankin räpsin :)
Kreisi pyöreä talo ja iso ankkapossu:

Tän neukkarin nimestä päättelimme, että ankkapossun nimi on Posankka:

Siippa päätteli markkinointikonsultin krapulaisen ajatuksenjuoksun menneen kutakuinkin näin: "siellä lilluu vedessä kännisiä ääliöitä örveltämässä ja kaakattamassa - maskotit on aina eläimiä niin miten nää vois yhdistää? - hei tehdään siitä Posankka!"

Siellä oli joku Autoliiton tapahtuma myös:

Käytiin salilla, ensin kuvaamassa ja sitten vähän treenaamassakin:

Huono-onninen neukkari ja jääpalakone käytävällä, jos meinaa tunnelma kuumentua ja palaveri mennä ihan päin brinkkalaa:

Akvaario-mahtavuuttakin oli:

Kuin hylje

Rantakunnossa!
Ja kohta myös vedessä, Turun Caribiassa. Valitettavasti budjettisyistä ei nyt päästy Karibialle synttäreiden viettoon ;)

Kieltämättä olis kiva olla vähän paremmassa bikinikunnossa, mutta pääasia, että on bikinit ja juhlamieltä!

Kevätväsymys

Kolmen päivän kurkkukipu oli ohi jo eilen, mutta kampaajan ansiosta tuli vielä yksi varopäivä. Tänään kävin taas lenkillä, vaikka totta puhuen sänkyyn kaatuminen olis kiinnostanut enemmän. Mä oon nyt jo monta viikkoa ollut tavallista väsyneempi ja silti saanut huonosti unta iltaisin. Normaalisti tämmöset kaudet kestää mulla korkeintaan viikon ja sit seuraavalla viikolla nukun taas kuin kissanpentu. Alkaa jo ottaa kupoliin, kun on niin tuskaa jaksaa lähteä iltaisin harrastamaan omia lempiharrastuksia! Tänäänkin lähdin vallan väkisin sen ajatuksen voimalla, että lenkin jälkeen on kuitenkin pirteä ja hyvä olo. Kuten onkin. En kyllä yhtään ihmettele, että monet päätyy illasta toiseen sohvalle telkun eteen, jos on koko ajan pientä univelkaa ja väsymystä.

Tietty koitin pohtia, mistä tää vois johtua. Googlen mukaan kevätväsymys on oikeasti olemassa. Tää vois olla sitä ja näköjään lenkkeily on siihen hyvä lääke. Toinen mahdollinen syntipukki vois olla siipan Tempur Millenium tyyny, jonka otin itselleni, kun siippa hommas uuden tyynyn. Ehkä se on mulle liian korkea. Vaihdoin jo takas omaan tavis Tempuriini, muttei se ainakaan vielä kahdessa yössä ole auttanut. Kolmas mahdollisuus on kuumuus. Talvella täällä oli oikein miellyttävät 22-23 astetta, mutta nyt kevätaurinko on nostanut sisälämpötilat 25-26 asteeseen.  Täytynee ruveta testailemaan, miten tässä kämpässä kannattaa availla ikkunoita, että tulis tasainen ja mukava uni-ilmasto.

Väsyneenä on muuten koko ajan vähän huonolla tuulellakin. En haluis olla, mutten mahda sille mitään!
Siksi tarvitaan loppukevennystä. Hulvattoman lättänaamainen kisu:

Juurikasvua

Ootteko huomanneet, että yleensä ihminen itse näkee omat juurikasvunsa paljon ennen kuin muut?
Tai ainakin mun kaverit väittää, ettei koko juurikasvua edes huomaa, kun mä jo angstailen ihan täysillä. Ja vastaavasti mä en huomaa niitten juurikasvuja, kun ne jo itse kaipailee kampaajalle.
Superlyhyellä tukalla mun kampaajaväli oli 6 viikkoa ja se määräytyi siitä, että tukka kasvoi liian pitkäksi tikkatukkaan. Tavallisella lyhyellä tukalla kampaajaväli oli 8 viikkoa ja se määräytyi juurikasvun mukaan. Kasvatusprojektin takia mulla oli nyt 10 viikon väli ja viimeiset pari viikkoa oon ollut ihan juurikasvuhepulin partaalla. Toistuvan värjäyksen takia mun tukka oli vähitellen tummunut vähän liian tummaksi mun makuun ja mun maantienharmaa juurikasvu näytti jossain kohdin vaaleammalta kuin muu hius. (Tumma juurikasvu ei ole ollenkaan yhtä pällin näköistä kuin vaalea!)
Taktiikkapalaverin jälkeen päädyttiin laittamaan koko päähän vaaleampia raitoja, jotka vaalentaa yleisilmettä, muttei kärvennä koko karvakypärää kerralla. Mulle tuli vähän puun takaa se, ettei raitojen ulkopuolelle jääneisiin hiuksiin tullut mitään väriä. Kampaaja kyllä vakuutteli, että juurikasvun raja ei enää näy juuri lainkaan, kun raidat rikkoo sen tasaisen tiukan rajan. Ja kun raja ei ole niin tiukka, on helpompaa venyttää värjäysväliä.
Pitää nyt vielä katsella eri valaistusolosuhteissa, mutta ainakin meidän vessan keltaisessa valossa näyttää hyvältä. En kyllä muista, miltä juuret just siellä näytti ennen kampaajaa... Työpaikan vessassa juurikasvut näkyy tosi pahasti - huomenna siis selviää lopullinen totuus.

Juoksuaika

Kurkkukipu ei onneksi ole lähtenyt laajenemaan muihin nuhan oireisiin vaan se on jäänyt sellaseen pienimpään mahdolliseen vielä kivuksi tunnistettavaan tilaan. Eli lenkille ei ole asiaa tänäänkään, mutta hierojalla kävin. Se on jännä, miten jumissa voi olla huomaamatta sitä edes itse ennen kuin jumit hierotaan pois. Siinä vaiheessa, kun tuntee olevansa jumissa, tilanne on jo niin paha, ettei se aukea ilman kolmen käynnin tehomöyhennystä!

Lohdutukseksi eilisen lenkittömyyden johdosta ilmoittauduin juoksukouluun. Kun kerta Katjn kehui sen olevan kivaa ja mäkin olen näitä katsellut... Olen menossa toukokuussa tänne, jos joku vaikka tahtois tulla mukaan ;)

Juoksukoulu on melko sopivasti silleen, että melkein ehdin oppia juoksemaan ennen Naisten Kymppiä. Vain vika tapaaminen on vasta Kympin jälkeen. En olekaan ehtinyt kertoa tätä Naisten Kymppi stooria vielä. Viime vuonna kaksi työkaveria oli siellä. Toinen heistä oli silloin juuri toipumassa syöpähoidoista ja he sopivat, että ensi vuonna uudestaan paremmilla voimilla. Vaan syöpä ei ollut asiasta samaa mieltä. Se toinen kaveri haastoi kaikki työpaikan naiset tänä vuonna mukaan "in memory of" hengessä ja nyt meitä on 21 naisen porukka lähdössä. Aika hieno homma minusta :)

Kurkku kipeenä

Minne saa valittaa?
Mä en todellakaan edes ollut eilen ulkona liian vähissä vaatteissa. Okei, joo, mulla oli ekaa kertaa kesätakki, kun käytiin kaupungilla ja lenkillä mulla ei ollut fleeceä kerraston ja tuulipuvun välissä MUTTA siellä oli niin lämmin, ettei mulla hetkeäkään ollut kylmä ja mä olen jo monta kertaa meinannut paistua paksummissa vaatteissa, joten oli jo korkea aika vaihtaa kevyempiin ja plussakeleihin sopivampiin asusteisiin.
Niin että tänään menee sit aurinkoinen vapaapäivä ihan hukalle :(

Västäräkistä vähäsen

Endomondossa se hyvä puoli, että saa kuvitusta blogiin :D

Paitsi tietty sillon, kun viitsii kantaa kännyä lenkillä mukana, voi myös räpsiä luontokuvia!

Tän kevään ekat kukat, jotka osui mun silmiin. Siinä ne puskee esiin vielä lumisen pihan nurkalla. Ehkä se kesä vielä joskus tulee. Toivoa ei saa menettää! Luulin nähneeni västäräkinkin. Se meni kyllä niin nopeesti, etten uskalla olla varma.

Luottolenkkarit sisäradalla

Pumpumkattikengät on loistavat! Ne ei hankaa, kuten ne toiset lenkkarit, joiden tuottamista rakoista olen täällä ruikuttanut. Käytin niitä toisia ulkona, koska halusin pitää Pumpumkattikengät puhtaana sisäkäytössä vielä vähän aikaa plus, ettei ne toisetkaan hanganneet viime kesänä. Hyvien lenkkarien löytämisen vaikeutta angstaillessani tulin ajatelleeksi, että vois olla melko fiksua ostaa toiset samanlaiset niin kauan, kun Nike Free Run+ 2 lenkkareita vielä saa. Harvoin sitä tajuaa ostaa toisetkin ennen kuin se tietty malli on jo poistunut markkinoilta. Vaan jännä on ihmisen halu kokeilla uutta - jotenkin vaan olis kivempaa ostaa joku tän vuoden uutuusmalli (ihan sika säkissä!) kuin samanlaiset vanhat tutut.


Tänään kävin työkaverin kanssa Esportin sisäradalla juoksemassa. Oli tosi kivaa, kun oli juttuseuraa ja hölköteltiin enimmäkseen pitää-pystyä-puhumaan vauhtia. Sekin oli kivaa, että kaveri oli yhtä hidas kuin minä :D
Oon jo pitempään miettinyt, että toi paikka pitäis käydä testaamassa ja nyt vihdoin sain aikaiseksi mennä. Ihan hyvä mesta ja selvästi mielekkäämpää juosta radalla kuin juoksumatolla. Valitettavasti sijainti vaan on mulle aika hankala julkisilla kulkien eli tuskin tulee kovin usein käytyä. Töistä on tonne alle 3km matkaa, mutta se pitää taittaa kahdella bussilla ja aikaa siihen menee 20-30 minuuttia. Kotiin sieltä on matkaa noin 7 kilsaa, johon saa kahdella bussilla kulumaan yli puoli tuntia. Kävely ja pyöräily tulee mieleen järkevämpinä vaihtoehtoina, mutta enhän mä lähde maksulliselle sisäradalle juoksemaan, jos ulkona on sellaset kelit, että siellä kelpaa kävellä tai pyöräillä!

Kevättä rinnuksilla

Ilmeisesti mä oon ollut aika tiukasti housulinjalla, kun en ehtinyt kuin ommella yhden mekon ja ostaa yhden hameen ja jo oli siippa kyselemässä, mikä hameinnostus mulla yhtäkkiä on :D Ehkä mulla on kevättä rinnassa, ehkä olen kesämekkomainosten uhri, ehkä olen vaan niin syvästi pettynyt housuihin... Ostin eilen pinkin Esprit farkkuhameen:

Jännä ilmiö, että aika tiukka ja pieni hame pukee mua parhaiten. Luulis, että väljempi malli piilottais runsaita muotoja ja tasottais ylä- ja alakropan välistä kokoeroa just hyvin, mutta ei. Leveähelmaiset hameet lihottaa mua. Kai se on sit se, kun se tasoittaa värään suuntaan, kasvattamalla alakroppaa, kun mun pitäis pukeutua niin, että yläkroppa näyttää pienemmältä.

Siipan Nomot tuli eilen ja you guessed it, ne sopii täydellisesti. I'm happy for you - but I hate you. Katkeraa. Miesten farkuissa on tietty niin löysä istuvuus, että jos niistä sit tuleekin pari senttiä aiottua pienemmät niin ne mahtuu edelleen päälle. Naisille tavoitteena on just eikä melkein, jolloin parin sentin heitto ei enää olekaan OK.

Sixpäkkiä työpäivään

Sixpäkki! Hulvatonta :D

Haaste: viikon menu

Sain Outilta viikon menu haasteen:

kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu
7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin “Viikon vinkki”
kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

Tää tuli oikein hyvää saumaan, sillä nyt olikin sopiva hetki vähän siivota syömisiä. Koska sehän on selvä, että syömiset pysyy paljon nätimpinä, kun ne pitää tunnustaa jollekin ulkopuoliselle ja jo pelkkä ylös kirjaaminen vähentää syömistä, kun ei sen kirjaamisen vaivan takia viitsi syödä ihan niin paljon kaikkea erilaista ;)

Remontin ja muuton ja sen sellaisen jäljiltä oli jäänyt aika paha putki päälle. Kohta puolestaan puskee synttäreitä ja Vappua ja sen sellaista, mutta viime viikolla ei ollut mitään tekosyitä. Eikä muuten olis tällä viikollakaan, jos vaikka sais hyvän putken jatkumaan...

Arkiaamupala: turkkilainen jugurtti ja hunaja tai hillo plus kahvi:

 Maanantaina työpaikkaruokala tarjosi turskaa ja kumppaneita kuvan mukaan:

Tyypillinen välipala:

Kotona mupellettiin siipan edellisenä päivänä kokkailemaa maukasta jauheliha-kanttarelli-soossia:

Iltapalaksi riisikakkuja peanut butterilla ja banaani:

Tiistaina otin töissä purjo-lohileikettä:

Töiden jälkeen hamusin hetulaani Hesen BBQ kana-pekoni-hampparin Spite zerolla ja miniporkkanoilla sillä tekosyyllä, että taloyhtiön yhtiökokous alkoi klo 18, jota ennen ei muutakaan ehdi ;)


Keskiviikkona sain töissä curry-kanapataa:

Töiden jälkeen Chicosilla Black jack chicken annos:

Torstaina oli töissä taas kalaa - tällä kertaa juustoista sellaista:

Patukkamaistiaisia (hyviä oli):

Kotona söin Kokkikartanon kana-pekonipastaa ja raejuustoa ja porkkanaa - kuvaamatta, koska se näytti niin rumalta :D


Perjantaina töissä oli tipuntissiä nimelllä tandooribroileria:

Ja illalla kotona taas kanaa, Pizza Expressin kanasalaatin muodossa:

Lauantaina näköjään pääsi tää homma vähän unohtumaan... Salin jälkeen hampsittiin nälkäämme kaupan lämminruokatiskistä ostettuja ribsejä sekä keitettyä perunaa. Iltaruuaksi söin pakastepinaattikeiton raejuustolla. Ja myönnettän se nyt saman unohduksen piikkiin: jäätelöä lakukastikkeella :)

Sunnuntaina muistin taas kuvata. Katti syö kalaa :)

Ja possua ja rehuja:

Kuten näette, työpaikkaruokala on mun ruokavaliossa ratkaisevassa asemassa. Onneks siellä on yleensä hyvä rehuvalikoima ja melko terveelliset antimet. Viikkoon mahtui kolme siipan laittamaa ruokaa, kaikki viikonloppuna tehtyjä. Se on meille aika tyypillistä, ettei arkena ehdi, jaksa, viitsi, halua käyttää vapaa-aikaa ruuanlaittoon. Haluaisin silti uskoa, että kolme itselaitettua ruokaa viikossa on alle pitkän ajan keskiarvon...

Mekkonen ja vajarilenkura

Shake your tail feather, it's carnival time! Sanoo riikinkukko firman kesäjuhlamainoksessa (ja ulkona on +5!) Muistui mieleen yks kaapin perällä lojuva kauan sitten ostettu (kuitin mukaan joulukuussa 2005) kimalteleva kankaanpala, josta piti tulla mekko. No nyt siitä tuli! Suunnittelutyötä tein päässäni ja netissä ja lehtikiskalla muutaman viikon, mutta käytännön hommat tein kaikki tänään. Osaan näköjään vielä käyttää ompelukonettani :)
Tavoitteena oli tehdä pikkumekko, mutta kuitenkin säädyllinen. Vähän muotoonommeltu, muttei missään nimessä tiukka vaan sellanen, joka sopivasti peittää ei-toivottuja muotoja ;) Mielestäni se onnistui ihan kivasti ja näyttää ookoolta etenkin, kun liikun. Paikallaan pönöttäessä vaarana on säkki-efekti, kuten kuvassa. Ja kaulus on sellanen vesiputous mallinen (engl. cowl neck), jos ei kuvasta näy. Sen mikä ulkonäössä uupuu, voitan takaisin ylpeydessä, kun olen ihan ite tehnyt :)

Mekko on valitettavasti aina vasta kolmanneksi hankalin kysymys juhlissa. Kakkospaikkaa pitää Suomen sää. Pahimmassa tapauksessa kesäjuhliin pitää ottaa sama taktiikka, jolla pikkujouluissa tarkenee pikkumustassa: pilkkihaalarit narikkaan. Juhlien vaikein kysymys on ilman muuta kengät. A-PU-A!

Mun oli  tarkoitus käydä tänään pitkällä kävelylenkillä, kun kaikki kuntoiluohjeet aina painottaa PK-treenien tärkeyttä. Jossain 50 minuutin kohdalla kantapäähän alkoi sattua ja jo viisi minuuttia myöhemmin tunsin siellä olevan varmasti rakkulan. Ei auttanut muu kuin suunnata suorinta tietä kotiin ja vaihtaa välillä hölkäksi, koska siinä kenkä hankaa ihan eri paikasta. Ennen hölkkäilyä tarkistin kävelyn keskisykkeen: 119 eli 63% maksimista eli hyvää peekoota. Onneks kuitenkin kesällä golf ja stadikkareissut hoitaa peekoot kuin huomaamatta, sillä on toi pelkkä kävely vähän tylsää.

Rakkoherkkyys on ilmeisesti sellanen henk koht ominaisuus, jolle ei paljon mitään voi. Näin kerran dokkarin naisesta, joka ei voinut käyttää edes rintsikoita, koska sai niistä rakkoja. Saisin siis olla vaan tyytyväinen, että mulle rakkoja tulee vain jalkineista!

Pena is back!

Tein penaa ekaa kertaa moneen kuukauteen, eikä sattunut olkapäähän, eikä ollut muitakaan ongelmia :)
En tietenkään lähtenyt repimään isoilla painoilla - tein vain kevyesti 5*12 toistoa 40 kilolla ja kiinnitin erityisen paljon huomiota hyvään tekniikkaan ja oikeaan liikerataan. Siippakin kävi tsekkaamassa, että näytti hyvältä.
Mietin tehdessäni tätä Tucking your elbows vinkkiä sekä hierojan neuvoa kuvitella, että väännän tangon poikki, ja totesin molempien ohjaavan samanlaiseen asentoon/liikerataan. Kun samaa vinkkiä kuulee monesta lähteestä, tuntuu todennäköisemmältä, että se on hyvä vinkki ja toimii oikeasti. Molempien vinkkien pointtina siis oli tehdä penasta hellempää olkapäille, jotta välttyisi vammoilta. Täytyy pitää mielessä jatkossakin :)

Eilen kävin Nomolla valittamassa farkuista ja se meni oikein asiallisesti ja ystävällisesti. Myyjä pyysi vetämään farkut jalkaan ja hänkin oli heti sitä mieltä, että pielessähän nuo ovat. En siis joutunut yhtään selittelemään, vakuuttelemaan, perustelemaan tai muuta inhottavaa. Jäi sellanen fiilis, että tätä taitaa käydä todella usein. Myyjälle reklamaatio tuntui olevan aivan business as usual. Mulle tehdään kokonaan uudet farkut korjatuilla mitoilla, mutta edessä on uusi täysi odotusaika. Jos ne sitten sopii, mikä ei tietenkään ole varmaa, niin toimitusaika pyöristyy mun mielessä puoleen vuoteen. Tein tilauksen 30.1. ja jos saisin tuotteen Juhannukseksi niin todellisuudessa se on vähän vajaa viisi kuukautta - liian pitkä aika. Olettaisin ihmisten useimmiten ostavan vaatteita tarpeeseen ja tarve ei kyllä anna noin pitkää ennakkovaroitusta. Nykyisellään toi noitten bisnesmalli ei voi kannattaa. Toivottavasti ne saa prosessit ja tuotteen kuntoon, koska tolle konseptille on kyllä tilausta!

Rakkularaportti

Eilisen Nomo-pettymyksen jälkeen koitin piristää mieltäni pikku lenkillä (34min, avg 158 + kotona punnerruksia ja vatsoja) - olinhan jo lykännyt lenkkikauden aloitusta huonojen säiden takia alunperin suunnittellusta pääsiäisestä tälle viikolle. Ei ne säät vieläkään sen paremmat ole, mutta tulipahan hyvä mieli edes siitä, että pysyin suunnitelmassani. Lenkin piristävyys kuitenkin koki kuolettavan iskun, kun lenkkari hankas niin pahasti, etten voi kuin todeta olevani niin moniongelmainen otus, ettei mulle löydy sopivia kenkiä sen paremmin kuin farkkujakaan!

Mikä on pielessä, kun lenkkari hankaa rakkulan tohon jalan sisäsyrjään, osittain jalkapohjaan, päkijän kovettuman viereen? Ympyröin kohdan kuvasta, kun eihän rakkula kännykkäkuvassa miltään näytä.
Liian leveä, kapea, pitkä, lyhyt kenkä vai nauhat liian löysällä tai kireällä vai jollain tapaa vääränlainen askellus vai mikä ihme? Juoksen muuten päkijöillä paljasjalkatyyliin. Pitemmän päälle rakkulan kaveriksi ilmestynee edellisten vuosien tapaa komea kovettuma, ehkä jopa känsä, päkijän sisäsyrjään. Onko mitään tehtävissä tän estämiseksi?

Tätä on siis tapahtunut lähes kaikilla mun lenkkareilla. Nää nykyiset ei viime vuonna hanganneet kovin pahasti, mutta talven aikana ne on kaapissa suuttuneet tai jotain...
Tänään en ton rakkulan takia voinut jatkaa ulkoilua (onneks ei paista aurinko niin ei pahemmin harmita) vaan menin joka torstaiseen tapaan firman salille polkemaan pyörää: 46min, avg 145 + leuanvetoja ja selän ojennuksia. Ihan jees :)

En löydä sanoja...

Pettymys on niin suuri, ettei suomen kielessä ole riittäviä sanoja sen kuvaamiseen. 10 viikkoa odotin Nomoja, joiden piti olla just eikä melkein - sentään mittojen mukaan tehty. "Stop wearing other people's jeans" on heidän sloganinsa. Näyttääkö nää mittojen mukaan mulle tehdyiltä?

Vyötärö on niin matala, että alushousut tulee farkuista yli. Ne on niin matalat ja tiukat, että jo seistessä tulee kauhee muffin top, eikä istumista voi edes ajatella. Ne myös painaa virtsarakkoa niin paljon istuessa, etten senkään takia vois sitä ajatella. Ennen tilausta kävin tietenkin Nomon sivuilla tutustumassa malleihin ja esimerkkikuvien perusteella valitsin itselleni normaalin vyötärön korkeuden. Mielestäni tuo lopputulos näyttää jopa matalammalta kuin matalan vyötärön esimerkkikuva!

Tässä vertailun vuoksi tällä viikolla töissä pitämäni (eli jo päällä venyneet) farkut, joissa on mun makuun liian korkea vyötärö, sekä kaapista vedetyt (eli pyykki-tiukat) hyvin istuvat farkut, jotka mulla oli päällä Nomoja tilatessa ja sanoin myyjälle, että tahtoisin samanlaisen vyötärön kuin näissä. Tuo näyttää minusta samalta kuin Nomojen normaalin vyötärön esimerkkikuva.

Miksi mä odotin 10 viikkoa liian pieniä ja väärän mallisia farkkuja? Kyllähän tollaset jämäpaskat sais Sellosta alle tunnissa! Kaupassa mä koen aina olevani liian suuri ja vääränlainen, kun mikään ei mahdu päälle tai jos mahtuukin niin puristaa ja lerpattaa ihan vääristä paikoista (eli puristaa reisistä ja lerpattaa vyötäröstä). Mittatilausfarkkujen ihanuus piti olla siinä, että kerrankin tuntisin olevan just oikeankokoinen ja -muotoinen, eikä tulis sitä pettymystä, kun kivan näköisiä housuja jalkaan kiskoessa huomaa, ettei ne sovikaan. Mutta näköjään mä olen niin kamala epästandardi valas, ettei mulle voi tehdä sopivia housuja edes mittatilaustyönä!

Pakkohan mun on kuitenkin on matkustaa Helsinkiin valittamaan ja vaatimaan niitä tekemään uudestaan... Ehkä toisen 10 viikkoa odottamalla saa jotain päälle mahtuvaa, tai sitten en... Tyytyväistä asiakasta musta ei enää tule, koska nyt näihin menee niin paljon aikaa ja vaivaa ja homma on aiheuttanut niin paljon mielipahaa, ettei yhdet farkut enää ole tän arvoiset :(

Onneks se ei haise!

Tilasin interweebiosta jumppamaton, että pystyisin venyttelemään kotona. Salilla tulee ihan kivasti venyteltyä, mutta kesällä olis tarkoitus lenkkeillä enemmän ja bodailla vähemmän, mikä usein johtaa venyttelyn hälyttävään vähentymiseen. Elämyskameli pelotteli kokemuksillaan viemärinhajuisesta jumppamatosta, mutta mulla kävi tuuri - tää on hajuton yksilö :)
Nyt olis syytä hetimmiten siirtää ahteri nojatuolista tohon matolle, koska jalat on ihan pökkelönä eilisestä kyykkäilystä! Varvas oli siis sen verran parempi, että pääsin salille, vaikka olo oli kuin pöhöttyneellä vesipuhvelilla. Jalat oli niin turvoksissa, että kenkiä sai kiskoa oikein voimalla jalkaan ja lenkkarit piti sitoa normaalia löysemmälle. En tiedä, kumpi oli ensin, turvonneet kintut vai kynsivallin tulehdus, mutta voin kuvitella kumman tahansa olevan syy ja seuraus toisilleen. Tänään on jo selvästi parempi tilanne molemmilta osin :)

Intiaanipäällikkö Punavarvas

Yllättävän paljon rampauttaa kipeä varvas. Vasemman isovarpaan kynnen viereen turposi eilen kipeä ja punainen kohta, joka vaikuttaisi muuten sisäänkasvaneelta kynneltä, paitsi se ei ole siellä kynnen kärjessä vaan lähempänä kynnen juurta. Kävellessä siihen sattuu, kun paino siirtyy päkijälle/varpaille, joten juoksumatto oli ehdottomasti pois laskuista tänään. Soutulaitteessa ja crossarilla siihen sattui vähän, mutta oli kuitenkin siedettävää. Huomasin varovani sitä ja liikeradat oli vähän tavallisesta poikkeavat. Voin hyvin kuvitella, miten loukkaantumisen kanssa treenaavaa urheiluhullu aiheuttaa itselleen uusia ongelmia ja rasitusvammoja kenkkaamalla hassuissa asennoissa.
Toivottavasti toi nyt paranee huomiseksi! Viikonloppu on kuitenkin urheilun prime time, eikä silloin millään malta pitää ylimääräistä lepopäivää jonkun pottuvarpaan takia. Todennäköisesti olen just niin urheiluhullu, että lähden kyykkämään ja rikon itseni varvasta varoessani ;)
Arkisin olen joskus malttanut pitää ylimääräisen rötväilypäivän, jos on väsyttänyt - kertoo hän äärimmäisen ylpeänä :D Tänäänkin väsytti ja oli onkimatomainen olo, mutta henkisesti hinku salille oli kova. Siispä menin. Sinne tuli pääsiäisen tienoilla tämmönen Queenax härdellisysteemi, jossa vois tehdä vaikka mitä funktionaalista treeniä, jos vaan jaksais googlettaa hyviä liikkeitä. Vinkkejä otetaan vastaan!
Sen seuraksi tuli myös muutama erivahvuinen vastuskuminauha, mikä on mulle extra-jee, koska nyt ei tarvii kuljettaa omaa kumpparia mukana ja voin vaihdella avustuksen määrää leuanvetoharjoituksissa. Tänään räpistelin ensin kokonaan ilman ja sen jälkeen vuoronperään kolmella eri vahvuisella kumpparilla. Kaukana ovat ne ajat, kun sain tehtyä 6 leukaa ilman apuja :( Mutta kai ne voimat nopeesti palautuu, jos olkapää nyt pysyy kunnossa. Eikös siinä ollut joku lihasmuisti-juttu, että jos on joskus ollut hyvässä kunnossa niin uudestaan pääsee kuntoon helpommin kuin ekalla kerralla? Luotan tähän :D

Vatsasta puhetta

Lomalla kämppää rempatessa en huomannut minkäänlaisia vatsaongelmia.
Kun palasin töihin, normaalit vatsavaivat palasivat heti ekana päivänä.
Lomalla söin kaikenlaista epäterveellistä gaggaa. Töissä syön paljon terveellisemmin.
Jokin tässä yhtälössä ei täsmää! Voisko vatsavaivat johtua jostain ihan muusta kuin ruokavaliosta?

Nythän on ollut paljon esillä väite, että istuminen on vaarallista. Ja istuminen on ehkä merkittävin ero remontoinnin ja toimistoduunin välillä. Niinpä olen nyt muutaman viikon ajan koittanut tehdä töitä seisten joka päivä sen verran kuin ehdin ja jaksan. Vatsa on voinut merkittävästi paremmin! Ei seisominen toki kaikkea pelasta, mutta mielestäni vaikutus on selkeä. Lonkalta heittäisin vatsavaivojen vähentyneen puoleen entisestä :)

Seisominen aiheuttaa tietty omat ongelmansa. Jalat väsyy, sehän on selviö. Voin vain kauhulla kuvitella, miltä tuntuis olla ekaa päivää seisomatyössä, kun jo pari tuntia päivässä ryydyttää. Vaan kyllä tässä ajan myötä karaistuu, nuoruuden Mäkkärikokemuksesta sen tiedän!
Toinen ongelma on pohkeiden jumittaminen. Siihen kaatui seisoskelu viime vuonna. Päivittäinen venyttelykään ei auttanut. Mäkkäriaikoina pohkeet ei olleet jumissa. Mikä on muuttunut? Vaikuttaako suurempi elopaino tähänkin?
Nyt ei enää tule edes venyteltyä pohkeita päivittäin, koska uudessa kodissa ei ole sopivaa vessan kynnystä, jossa vois venyttää pohjetta aina hampaita pestessä. (Tyhmät esteettömyyssäännökset kieltää korkeat kynnykset uusissa taloissa!) Kintut alkaa olla jo melko kipiät, kun ne on yli kuusi viikkoa olleet normaalia vähemmillä venytyksillä :(

Jos mä ostaisin muotifarkut...

Näyttäisin varmaan about samalta kuin toi mies kohdassa 1:09 ->

En ole koira.

En palkitse itseäni ruualla.
Sen sijaan palkitsen itseäni jalkahoidolla, Puman juoksupaidalla ja pirteällä kevätpipolla :)

Tässä myös siipan taiteellinen kuvakulma, jossa olohuoneen seinä näkyy paremmin:

 Ja tässä Häppis, eli Häppä-Hirvi, mageen seinän kanssa:

Jalkahoito oli pienoinen pettymys, koska siihen kuulunut "hieronta" oli enemmän isoa lainausmerkkiä ja vähemmän sitä hierontaa. Muuten kuitenkin luksusta, kun joku muu rapsutteli kovettumat, leikkas kynnet ja rasvas kintut :)
Hemmottelut ja shoppailut oli siis eilen ja vaikka uusi paita kovasti poltteli päästä heti salille, maltoin odottaa tähän päivään. Nyt meni jo 5*9 miesten punnerrusta kivutta :) Ens kerralla meen mukaan poikien kaa tekeen penaa!
Juoksupaita ei ollut paras mahdollinen vaate ojentajataljaan ja pystypunnerruksiin (meni kainaloista hassusti ruttuun), mutta juostessa oli kuin sitä ei olis ollutkaan (ylläri pylläri!) Lisäksi näytin mielestäni aika kelvolliselta peilissä tuo paita päälläni. Hyvä ostos :)

Selvisinkö?

Joko rohkenen sanoa selvinneeni päivästä menemättä höplään?
Huonot aprillipilat tunnistaa heti huijaukseksi, koska ne on niin uskomattomia. Tai jos joku on uskottava niin sekin on helposti vain huono. Ei paljon olis järkee mun aprillata tässä, että tein uuden mave-enkan 130 kg tänään. Toki moni varmaan uskois, koska se olis ihan realistinen väite, mutta mitä hauskaa siinä olis?
Oikeesti tein 100 kilolla 5 sarjaa, joissa kaikissa 3 toistoa. Jälkiviisaana helppo sanoa, että olis pitänyt suoraan yrittää sitä 5x5:ttä, mutta itseluottamus ei riittänyt. Teen sen sit seuraavalla kerralla, kun on vahva fiilis ja raskaan maven aika :)