Lukekaapas ensalkuun alla oleva Tiede-lehden juttu syntymälaihoista vauvoista (kuva suurenee klikkaamalla).
Mä olin syntyessäni 3230g ja 49,5cm eli en paljonkaan yli jutussa mainitun kolmen kilon rajan. Mun äiti on usein kertonut olleensa synnäriltä kotiin tullessaan kevyempi kuin ennen raskautta. -> Kattiteoria: Sikiönä olen nähnyt nälkää ja siitä on jäänyt päälle armoton ruokahalu loppuelämäksi!
Ennen olen aina naureskellut teorialleni ja kertonut sitä vitsinä. Tän jutun luettuani ei enää naurata...
Pitäiskö tässä huolestua?
Meitsi on taas ollut ihan kauhea mörssäri syntyessään, yli neljä kiloa reilusti ja pitkäkin olin :o Sittemmin en ole ollut laiha, sitä termiä en itsestäni käyttäisi, mutta pitkä ja hoikka olen ollut kyllä koko ikäni. Missään vaiheessa en ole kärsinyt ns. paino-ongelmista, ellei lasketa sitä, että _jokainen_ nainen kokee olevansa jostain kohtaa liian iso :D
VastaaPoistaAa juu ja lisättäkööt edelliseen, etten ole juurikaan sairastellut elämäni aikana. Ainakaan tähän mennessä ei ole todettuja sairauksia (koputetaan puuta ettei tulekaan!), en myöskään pienenä ole käynyt näitä korvatulehduskierteitä tms. läpitte... että ehkä tuossa voisi olla tietyllä tapaa perääkin. Kun on syntyessään jo potra,niin sillä porskuttaa pitkälle :D :D On saanut niin sanotusti hyvät eväät elämään... henkinen ravinto onkin sitten ihan toinen juttu... ja oma tarinansa sitten meikäläisen kohdalla :D
VastaaPoistaMielenkiintoista... Ei mullakaan mitään vakavaa terveysongelmaa ole tähän mennessä ollut. Lapsena ne korvatulehdukset kyllä ja siitepölyallergiaa.
VastaaPoistaToisaalta olen lukenut paljon juttuja, joissa sanotaan terveiden elintapojen olevan paljon enemmän määräävä tekijä kuin synnynnäiset alttiudet. Monesti kannustetaan aloittamaan kuntoilu ja hyvä ruokavalio vaikka vasta keski-iässä, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä vaikuttaa omaan eläkeiän terveyteen. Tiedä sitten, kuinka paljon tuo on propagandaa tai kuinka paljon tuollaista asiaa edes on voitu tutkia ja tieteellisesti todistaa...
Niin ajatella, että minäkin olen löytänyt tämän liikunnan ilon vasta kolmikymppisenä, ennen sitä ei mitään, ei kerta kaikkiaan mitään liikuntaa. Mun motto olikin että kaikki missä tulee hiki on pyllystä :D vaan eipä ole enää... Tuo mottohan johtui vain ja ainoastaan huonosta kunnosta, hihi :D Mutta onhan olemassa myös tämä sanonta, että urheilija ei tervettä päivää näe... onneksi en ole vielä kohdannut tuota todellisuutta kovin karusti, mitä nyt vähän ollut tuon hartian kanssa ongelmaa :)
VastaaPoistaJälleen uusi todiste siitä, ettei liikunta laihduta: Mä olen liikkunut jo vuosia ja silti lihonut koko ajan, kun taas sä et ole liikkunut etkä lihonut :D
VastaaPoista