Sivut

torstai 8. maaliskuuta 2012

Sopiva nälkä ja sopiva ruokailu

Mä oon nyt muutaman kerran toteuttanut sellasta ajatusta, että pitää lopettaa treeni jo ennen kuin on viimeinenkin pisara tiristetty. Pitää jättää vähän nälkää seuraavallekin kerralle. Se on toistaiseksi toiminut hyvin. On ollut tavallista innokkaampi fiilis lähteä treenaamaan, kun ei ole jo etukäteen kyllästynyt tai väsynyt. Toivottavasti myös kunto kehittyy paremmin, kun ei treenaa liikaa ja ehtii palautua kunnolla. Tänäänkin päätin, että tunti juoksumatolla riittää, vaikka olisin jaksanut pidempäänkin. Sen tunnin sitten käytinkin tehokkaasti - keskisyke oli 150 :)

Ruokapuolella olen vähän sattumalta ajautunut uudenlaiseen ateriajakoon. Meidän työpaikkaruokalassa on remontti ja useimmiten olen valinnut ulkona syömisen mielluumin kuin supistetun ruokalistan ja kertakäyttöastiat. Senhän nyt arvaa, että herkullisia uusia ruokia tulee syötyä enemmän. Siitä seuraavia vaikutuksia sen sijaan en olisi osannut arvata. Iltapäivällä ei ehdi tulla tosi kova nälkä, johon ei välipala oikein riitä. Kotiin tullessa on paljon helpompaa syödä vain kohtuudella. Salille on kivempi mennä, kun maha ei ole niin täynnä. Salin jälkeen voi sitten syödä vähän enemmän kuin tavallisesti. Nukkumaan mennessä ei olekaan jo taas nälkä.
Jälkiviisaana on helppo sanoa, että selvästikin mä olen syönyt liian kevyitä lounaita, jos kerran iltapäivällä nälkä on päässyt sellasiin mittasuhteisiin, että illalla tulee helposti syötyä liikaa. Kaloreita laskiessani tulin vaan siihen tulokseen, ettei lounas saisi olla kovin iso, että calleihin mahtuu vielä illallinenkin. Nyt en laske kaloreita, mutta mutulla sanoisin syöväni enemmän - eli liikaa? Saa nähdä, mihin tää johtaa... Voihan se olla, että pitemmän päälle runsaampi lounas vähentää napostelua illalla niin paljon, että kokonaiskalorimäärä jää pienemmäksi. Joka tapauksessa olo on ollut nyt niin paljon parempi, että jatkan varmasti isomman lounaan linjalla tästä eteenpäinkin. Toivottavasti vaan remontoidussa ruokalassa on entistä paremmat murkinat. Entisillä ruuilla nimittäin ei ollut liikaa vaikeuksia pitää lounas kohtuu pienenä ;)

2 kommenttia:

  1. Hei jee, mä olen tehnyt ihan samanlaisen havainnon tässä, että ei kannata ruoskia itseään ihan liikaa, tai kehitys jotenkin tyssää. Nyt kun olen tehnyt aika pilkulleen valmentajan ohjeen mukaan treenini, ja viikossa on jopa kaksi punttivapaata päivää, mikä tuntui musta aluksi ihan pöyristyttävältä :D niin väitän, tai ainakin toivon ;) että kehitystä on tapahtunut tänä aikana kun olen ottanut ns. chillimmin tämän homman :) Kyllä kandee kokeilla!

    VastaaPoista
  2. Heh, yleensähän PT palkataan kirittämään treeneistä enemmän irti, mutta sinä ja minä ollaan niitä outoja lintuja, jotka tarvii ennemminkin rauhottelua, että malttais treenata vain sopivasti :D

    VastaaPoista