Sivut

tiistai 15. toukokuuta 2012

Jassoo, mitäs sitä tänään turisis?

Eilen oli sellanen nälkäpäivä, että oksat pois :(
Tänään vietettiin äitienpäivää, kun porukat oli viikonloppuna mökillä. Vein äitin Sellon Carlitokseen syömään ja se oli ilmeisen onnistunut lahja. Ainut ongelma oli hinta, jota äiti päivitteli joka käänteessä, eikä melkein kehdannut tilata lasillista viiniä pihvinsä kanssa, kun se maksoi 8,50. Mulle hinta ei ollut ongelma - mä olen käynyt ravintolassa tällä vuostuhannella ja tiedän, missä hinnoissa touhu liikkuu ;)
Näillä eväillä voi kyllä unohtaa toiveet uuman kapenemisesta... Kauheen hankalaa, kun musta tuntuu, että jos syön vähemmän niin se menee niin äkkiä siihen, että syönkin liian vähän, mistä seuraa kauhunälkä ja järjetön liiallinen syöminen. Jos en syö vähemmän niin enpä sitten laihdukaan, tietenkään. Onko oikeesti niin, että ruokien punnitseminen, kalorien laskeminen ja täydellinen ruokanatsismi on ainut tapa pystyä syömään niin vähän vähemmän, ettei se johda kauhunälkään?
Protestoin! En suostu! Joku muu keino on pakko olla!
Patrik Borgin ruokavalio-opit on mun mielestä teoriassa kaikkein uskottavimpia, järkevimpiä ja terveellisimpiä, mitä tästä nykymaailman dieettiviidakosta löytyy. Teoriassa. Käytännössä niitten toteuttaminen onnistuneesti tuntuu olevan aivan mahdotonta. Ei ole mahdollista syödä rennosti ja vapautuneesti ja syyllisyyttä tuntematta, mutta silti niin kevyesti, että siinä laihtuisi. Se olisi kuitenkin se ainut oikea tapa syödä, jotta painonpudotus olisi pysyvää ja uudet ruokatavat mielekkäät ja luontevat koko loppuelämän tähtäimellä.
Pirskatti, kun ottaa pannuun! Mä haluan laihtua järkevästi ja pysyvästi ja ilman, että joudun luopumaan normaalista elämästä tai olemaan nälässä. Onko se nyt liikaa vaadittu?

4 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Ei oo liikaa vaadittu :) Sun pitää vaan keksiä sopiva keino just sulle, ilman rääkkiä ja kitumista.
    Niin mäkin hylkäsin kaloreiden laskun ja punnituksen. Lasken pisteitä, aina niinä päivinä kuin huvittaa ja toisina päivinä vedän lonkalta. Paljo helpompaa, kun kaikkea ei tarvitse punnita vaan voi vetästä noin vaan safkaa suuhun :)

    VastaaPoista
  3. juup, älä heitä kirvestä kaivoon. Tsiljoonan trial and errorin kautta olen alkanut löytää juuri tuon Pöperöproffan mainitseman tyylin syömisiin ja näyttäisi siltä, että tässä jotkut mahdollisuudet on jopa laihtua. Mielitekoja tulee toisinaan, mutta ne on alkaneet olla kohtuullisen siedettäviä ja kadonneet sillä kun olen sitä mieliteon kohdetta mussuttanut hitusen ääntä kohti. En punnaa, laske tai nipota ruuasta enää yhtään. Ei mitään hajua, mitenkä makrot jakautuu, mutta eipä sillä väliäkään :D

    VastaaPoista