Sivut

perjantai 29. kesäkuuta 2012

86,0kg

Eilen katsottiin osa 2 The Men Who Made Us Fat dokkarista ja nyt on paino noussut. Tehokkaita miehiä, kun pelkästään heidän näkemisensä telkussa lihottaa! Tää toinen osa oli mun mielestä jopa mielenkiintoisempi kuin se eka. 
Suosittelen edelleen.
Tässä vielä pari tekstimuotoista poimintaa dokkarin asioista:
http://www.bbc.co.uk/blogs/tv/2012/06/the-men-who-made-us-fat.shtml

Faktahan on se, että valistus uppoaa äärettömän hitaasti, eikä yksi tämmönen hyväkään dokumentti paljon muuta ihmisten käyttäytymistä pitkällä tähtäimellä. Uskon kuitenkin, että muutosta tapahtuu, hitaasti ja vähitellen. 
Mulle iski kiukutus tän dokkarin ansiosta: Kerpeles vieköön, en anna markkinamiesten viedä mua kuin pässiä narussa ja myydä mulle epäterveellistä shaibaa isolla katteella, mun terveyden kustannuksella! 
Eli sain jälleen säkillisen uutta puhtia sokerin välttelyyn. Olenkin viime aikoina lipsunut siinä aika pahasti. Motivaatio on koetuksella, kun mitään vaikutuksia ei näy tai tunnu. Jos ihan rehellisiä ollaan niin laihtuminen on ainut muutos, jota toivoisin ja olettaisin näkeväni. Kaikki muut terveydelliset muutokset on aina hitaita ja huomaamattomia, enkä niitä oletakaan huomaavani. Laihtumista ei kuitenkaan tapahdu. Ilmeisesti syön sitten sokerin sijasta jotain muuta, koska nälkää en halua nähdä. Miksipä en sitten söisi sokeria, kun en kerran kuitenkaan laihdu, vaikka kärvistelisin ilman sitä? Kauaskantoisemmat terveysvaikutukset ei vaan pysy muistissa ja vaikuta jokapäiväiseen päätöksentekoon riittävästi, ellei joka päivä jostain tuutista toitoteta sokerin haitoista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti