Tietoinen syöminen

Erityisesti odotin Tietoinen syöminen -kirjalta jotain käytännön ohjeita, miten toimia ja harjoitella, jotta syömisestä saisi enemmän iloa, vaikka söisi vähemmän. Tässä yhteenveto siitä osasta kirjaa eli kuusi periaatetta, jotka auttavat kehittämään tietoista läsnäoloa syödessä:

1. Hidasta vauhtia
Tää on ennestään tuttu juttu. Hitaasti syömisestä on vaikka mitä hyötyjä ja nopeasti hotkimisesta vaikka mitä haittoja. Silti sen toteuttaminen normaalissa arjessa on aina vaan yhtä vaikeeta ;) Olen kyllä nyt kirjan luettuani taas panostanut tähän lisää ja jos ei muuta niin ainakin tiedostanut jokaisen kerran, kun on tullut syötyä liian nopeasti.

2. Oikea määrä
Samoin tämä on ennestään tuttu, mutta ah niin vaikea asia. Tämä kulkee pitkälti käsi kädessä hitaamman syömisen kanssa, koska nopeasti lappaessa kylläisyyssignaali ei ehdi ajoissa perille ennen kuin on jo ehtinyt syödä liikaa.

3. Energiayhtälö
Edelleen erittäin tuttua asiaa. Ei pidä syödä enemmän kuin kuluttaa. Kirjan mukaan "Tämä energiayhtälö saattaa vaikuttaa itsestään selvältä, mutta jopa koulutetut ihmiset voivat olla siitä tietämättömiä." Saattaapa hyvinkin niin... Vain Ameriikassa joku voi olla tästä vielä kahvilla ;) Vaikeutena tässä on tietenkin se, ettei koko elämäänsä voi tuhlata kalorien laskemiseen vaan pitäisi oppia syömään sopivasti mutulla.

4. Tietoinen korvaaminen
Tuttu juttu tämäkin. Korvataan jäätelö rahkalla ja sipsit miniporkkanoilla. Onnistuu kotona, muttei muualla, ellei sitten ala roudata omaa porkkanasäkkiä mukana joka paikkaan :D
Mulle tässä kappaleessa uutena tuli ajatus, että se on mun sisäinen lapsi, joka vonkaa herkkuja, ja mun sisäisen aikuisen pitää huolehtia siitä lapsesta, ettei se syö kokonaisuutena liian epäterveellisesti. Tästä vois kehkeytyä jotain...

5. Poissa silmistä, poissa mielestä
Duh, kukapa ei tätä tietäisi? Painonhallinan eka sääntöhän on: Älä osta herkkuja kotiin! Mutta jälleen arki tuo vaikeuksia, kun joku muukin voi ostaa niitä herkkuja kotiin ja työpaikalle ja vielä jopa tyrkyttää.
Kirjan tässä kappaleessa oli yksi tärkeä ajatus, joka ei mielestäni kuulu suoranaisesti tämän otsikon alle: "kaikki käytös, jota emme vahvista, menettää voimansa. Se on ehdollistumisen perusperiaate. Jos emme ajattele, puhu tai toimi jonkin asian tiimoilta, sen voima hiipuu vähitellen. Tämä edellyttää aktiivista korvaamista, ei päättäväistä vastustamista, koska siitä, mitä vastustamme, saattaa tulla hellittämätön pakkomielle." Tulee mieleen mun lempilausahdus Fake it 'til you make it. Teeskentelen bodaria ja vahvistan kaikkia bodarimaisia käytösmalleja, kunnes lopulta olen oikea bodari ;)

6. Rakastava ystävällisyys ja sisäinen kriitikko
Tää oli vähän omituinen kappale... Pointtina kuitenkin se, että itseltään ei pidä vaatia liikoja vaan sopivasti. Itselleen pitää olla sopivasti lempeä ja sopivasti kriittinen. Tämähän pätee kaikkeen elämässä. Pitää olla realistisia tavoitteita ja niitä kohti pitää työskennellä ahkerasti, mutta itseään loppuun polttamatta.

Kaikenkaikkiaan hyvä yhteenveto painonhallinnan kannalta tärkeistä asioista, mutta kuitenkin pienoinen pettymys uusien ajatusten vähyyden vuoksi. Ehkä mulla oli liian kovat odotukset. Jos jossain kirjassa joskus joku uusi ajatus olisikin niin äkkiähän se lehtien kautta tulee julki, eikä pysy yllätyksenä kirjan lukemiseen saakka ;)